IRC-Galleria

Katri se lähti kouluun, tinttan tanttan tallallei.

Torstaina pakkasin kaiken jälleen kerran pahvilaatikoihin ja jätesäkkeihin, sulloin sen autoon ja toin kotiin. Osaa tavaroista ei ollut edes purettu edellisen muuton jäljiltä. Nukun nyt kellarissa, johon on alunperin siskoa ja lankomiestä varten sisustettu ihan mukava huone. Viihdyn siellä, siellä on hämärää ja paljon tavaraa. Siellä tulee "punkkaan-missä-vain-mistä-saan-katon-pääni-päälle"-olo, ei "asun-kotona-omakotitalossa-isin-ja-äitin-kanssa"-olo. Luojan kiitos vanhaa huonettani ei ole säästetty sellaisena kuin se oli.

Isä muutti pois. Nyt se on sitten tapahtunut, enkä tiedä olenko helpottunut vai surullinen vai vain hämmentynyt. Mutta ei se pahaltakaan tunnu. Näin on parempi kaikille. Helpottunut, niin kai. Kestää jonkin aika oppia puhumaan äidillä käymisestä porukoilla käymisen sijaan ja tottua lähettämään ulkomailta kaksi postikorttia. Omalla tavallaan se on jännittävääkin. Mulla on nyt sitten isä ja äiti, kaksi erillistä ihmistä. Kuten Näkijän tarussa, elämänsä voi laittaa uusiksi vielä monen vuoden jälkeenkin.

Eilen oli Kelmipeli yksi ja jotain jotainosaa. Pidin, taas kerran. Käsittämätöntä draamaa, huumorintajultaan kieroutuneita vainajia (jotka eivät pysykään haudassa) ja kakkua syöviä kiinalaisia. Keskiviikkona ropetettiin ja tänään suunniteltiin tulevia pelejä. Ruvetaan kai nyt pelaamaan megaviileetä cyberpunkkia, zubu, hei. 80-luku on pienempi kuin kolme, nykyään mikään ei ole enää oikeasti oikeasti coolia. Post-moderni itsereflektiivisyys ja ironia on oikeeasti tuhonnut kaiken kliffan, hei.

Maanantaina Oriveden opistoon, hippikouluun kirjoittajakouluun reenaamaan, reenamaan ja reenaamaan päivittäin koko vuoden, ammattilaisten ohjauksessa ja muiden samanlaisten kanssa. Asumaan asuntolassa, kulkemaan käytävillä, syömään ruokalassa ruoka-aikana ja tupakoimaan katoksessa. Käymään Oriveden pikkupubeissa, liftaamaan Tampereelle, näkemään metsää olemaan metsässä. Se, että joku kertoo, mistä kirjoitan ja koska. Ja ottaa selvää, kuinka paljon olen oikeasti oppinut tämän vuoden aikana, ja olla taas persaukinen ja laskea hilujaan. Eikä tarvi siivota kahdeksaa tuntia päivässä eikä maksaa sähkölaskua. Ja viikonloput kiertolaisena milloin missäkin kavereiden nurkissa.

Niksi on tehdä joka vuosi jotain ihan muuta, eikä hankkia oikeaa ammattia ikinä.