IRC-Galleria

Tin-din-din-di-din ti-tii-di-tii-di. Luin Susannan päiväkirjaa, ja nyt Meidän on annettu pudota soi päässä. Sen pitäisi kuunnella se biisi joskus, koska kerran kirjoittaa melkein sanasta sanaan samoja asioita.

Koskakohan alan tajuta, etteivät muut ihmiset välttämättä elä YUP:stä samalla tavoin kuin minä teen?

Tein rivikatsojan vasta tänään vaikka eilen oli dead-line. Näen sieluni silmillä Vuokon, joka sanoo että kirjoittaja ei ole koskaan myöhässä. Kirjoittaja, jonka teksti ei valmistu ajoissa, saa saman tien potkut mistä tahansa tuotannosta. Ehkä en sitten ole kirjoittaja, tai ainakaan hyvä sellainen. Ensimmäisessä romaanissa on se hyvä puoli, että sitä saa tehdä niin kauan kuin haluaa, ainakin jos malttaa pitää päänsä kiinni siitä mitä on tekemässä.

Huomenna on matikan preliminääri. Sinne ei halua mennä. Ehkä bussinkuljettajat menevät yöllä lakkoon, tai tulee sähkökatkos tai lumimyrsky. Minä en kaikkien näiden vuosien jälkeen osaa pilkkusääntöjä. Total failure tekstitaidon kokeessa. "Ai sää se olit, se onneton josta Väntönen puhu."

En minä oikeasti ole näin angst. Ei millään kuitenkaan loppujen lopuksi väliä ole, ja elämä on joka tapauksessa aika kivaa. Söin tänään viinirypäleitä.

Niin, ja viikonloppuna olin Helsingissä, maailman huonoimmassa larpissa. Mitenköhän on mahdollista kirjoittaa peli, jossa jokaisella hahmolla ja pelaajalla on tylsää? Tosin siinä kollektiivisessa ikävystymisessä ja vitutuksessakin oli oma viehätyksensä.

Tii-ditti-ti-titti-tii.