Tämä on tavallaan niin kuin kesäleiri, jolla ollaan koko vuosi.
Risto Ahti on vähän kuin Yoda tai jokin. Se puhuu viisaita torstaisin, ja yritän ehkä elää sen oppien mukaan jonkun verran ainakin. Vapauden vastakohta ei ole vastuu vaan kunnioitus, oma ja muiden. Sitä voi miettiä, kumpi painaa vaa'assa enemmän. Huckleberry Finnin seikkailujen typerät kaikkien vihaamat virallisesti huonoksi luokitellut loppuluvut ovat oikeasti sen kirjan nerokkain osio.
Sain idean.
On kivaa hengailla virran mukana missä lie viikonloput, kaikki välttämätön mukana. Erityisesti Särkänniemessä :) Kun tukki liukuu ylös, kuuluu klik-klok klik-klok. Olin unohtanut sen. Hei tie ja Unelmia ja toimistohommia.
En halua yliopistoon, tätäkin kestän vain nipin napin.
Viivi on Ähtärissä ja saa olla koko ajan metsässä ja oppia kaatamaan puita. Niiden koulussa 4/5 on poikia, meillä sama toisin päin. Ei yhtään haittaisi olla myös siellä, vaikka rakastankin tätä paikkaa.
Tampereelle meno täältä on outoa, kuin tulisi toiseen maailmaan.
Tupakkapaikalla on aina joku ja tänään paistaa aurinko.
(En kumminkaan lisää luokitteluja, en nyt enkä ikinä. Kattokaa kohta se kuitenkin ehdottaa sitä, tyhmä kun on. Sanokaa mun sanoneen.)