IRC-Galleria

enjoy:

Inhimillisyys

Totuuden ja todellisuuden rajapinta on heikkoa. Sinä näet todellisuuden, mutta kerrot eteenpäin totuuden. Mitä sinä teet silloin, kun totuus ei sovi todellisuuteen? Silloin sinä taivutat todellisuuttasi. Laitat sen kaarelle, sipaiset pölyhiukkaset siltä kiiltävältä pinnalta joka heijastaa spektrin koko kirjon.

Sillä totuuttahan ei voi muuttaa. Näin sinä sanoit minulle itse, monia vuosia sitten.

”Lapsirakas, tämä on totuus ja se on kestettävä.”

Sinä nauratat minua. Totuutesi on sinulle niin tärkeää, ettet näe koko kuvaa. Minä katson sinun todellisuuttasi kuin impressionistista maalausta. Läheltä se on yhtä söhryä, mutta kaukaa, kaukaa näen toisiinsa saumattomasti sopivan kokonaisuuden.

Kunpa minäkin olisin joskus oppinut taivuttamaan todellisuutta. Nyt olen aseeton, totuus repii minua suuntaansa ja todellisuus toiseen. Olen yrittänyt paeta sitä, muistatko?

”Lapsirakas, mitä sinä teet? Laske se veitsi alas, nyt heti!”

En minä voinut. Anna anteeksi äiti.

Nyt sinä olet taivuttanut todellisuutesi sopimaan kertomiisi totuuksiin. Kyllä, minä en ole enää kotona, kyllä, olen paremmassa paikassa. Kyllä, viihdyn erittäin hyvin.

Mutta ei äiti, en olisi täällä ilman minun todellisuuteni kaltereita. Niitä kaltereita joista sinä et ole tietääksesikään, jotka sinä unohdat omasta todellisuudestasi kun tulet vierailemaan luonani.

Kunpa minäkin voisin taivuttaa todellisuuttani. Mutta minä en olekaan normaali.


/// Syntyny tossa keväämmällä, muistais vaa millo. Ja inspis tullu taas ihan varmasti jonku Gaiman-novelli-vyöryn jälkeen...