IRC-Galleria

Jää kiteet




Lämpö sulattaa.

Niin on sanottu, ja roihu vielä nopeammin. Mutta ei nyt, ei tässä tapauksessa.

*Kristallinkirkas sininen, harmonian rikkova terävä särmä.*

”Saanko nuolla jalkapohjasi?”

Siron käden heilahdus, mitä vain maailmassa tapahtuikaan ei voinut hetkauttaa kasvonaamiotasi. Vain kynsilakan särö johti romahdukseen.

Mutta roihu vielä nopeammin, eikö?

*Kättä vasten sileä, viileä, pidempään pideltynä polttava. Yksilölliset hämähäkinseittikuviot risteilivät pinnalla.*

Orkidean lehti oli kuin valkea ihosi, kunnes heitit sen seinään. Raavit rikki, punaisille pisaroille.

Kun minä en rakastanutkaan sinua? Kun sinä et tuntenut sydämessäsi rakkauttani?

*Se on niin kaunis. Kaunis kuin lampeen jäätynyt joutsen.*

Tuliko koskaan mieleesi, että vika ei ollut minussa? Ei lähettimessä vaan vastaanottimessa?

*Yritin raapia pintaa, rikkoa, sulattaa omilla kyynelilläni. En onnistunut, kyyneleet jäätyivät uudeksi kerrokseksi.*

Me elimme onnellisena. Me molemmat palvoimme sinua. Elämämme oli kaunista ja upeaa. Kunnes eräänä päivänä, salaattilounaalla ystäviesi kanssa huomasit tyhjyyden sydämessäsi.

Ystäväsi oli löytänyt rakkauden. Ja sinä et tuntenut kuin hän. Vika oli siis minussa.

Totta kai, minun roihuni ei vain ollut tarpeeksi voimakas sulattamaan jääkiteitä sydämestäsi.

*Kunnes pinta oli liian paksu, kunnes sydämeni lämpö oli saavuttamattomissa myös minulta. Toivoin niin, että sinä olisit ollut se, joka onnistuisi.*

Ehkä nuoren assistenttisi roihu sitten oli vain kuumempaa.

*Anteeksi.*



______________________________________________________________

Tähdellä merkittyjen ois tarkotus olla kursiivilla mutku tää Irksugaltsun päeväkirja ei tunnista niitä ni ei sitte. Risingin syysprojektiin väsätty.