Katsoin taas Päämääränä Cold Mountainin ja olen hurmaantunut elokuvan kauneudesta ja tarinasta. Jokainen seitsemästä Oscar-ehdokkuudesta on ehdottomasti ansaittu.
Kaipaus on taas saapunut. Se turruttaa rationalistisen ajattelun ja ruokkii haaveita vapisevilla käsillään. Rohkaisee herkkyyttä astumaan esiin ja paljastamaan itsensä. Paljastamaan arpiset kasvot, jotka suorastaan rukoilevat uusia orjantappuroita ja okaita pistelemään.
Unista se aina aloittaa. Salakavalasti hiipii sitä kautta sydämeen, houkuttelee sielun mukaan ja seuraavaksi hyökkää kokonaisvaltaisesti.
Sitten kehitys kulkeekin omaa tietään.
Ja minä väsyn.
Kahden viikon päästä on vuosipäivä.
Kyseenalainen, mutta samalla kiitollinen siitä, ettei kaikki mennyt kuten olisi voinut.
Toivon, ettei siihen samaan ansaan astuisi.
Kääriytyisi saman unohduksen harson sisään.
Ei hän halunnut olla kyyninen.
Hänestä vain tuli se. :)