IRC-Galleria

Ensimmäinen kuumeeton päivä joulun jälkeen. Voi elämä...
Onneksi näköjään Kefexin on ystäväni. En ois kestäny, jos UusiVuosikin ois menny vituiksi.
Ja tietenkään en töihinkään ole päässyt. Sekin vähän tympäsee. Kuten myös se, että kaikki kiva jouluna oli luonnollisesti multa ulottumattomissa...

Olen ollut liikaa kotona, miettinyt liikaa asioita, kuunnellut liikaa surullista musiikkia jne.
Haluaisin vain nukkua, nukkua ja nukkua.
Nukkua läpi omituisten aikojen, nukkua läpi päätösten, ajatusten, muutosten, elämän. Herätä vain joku päivä ja *naps*kaikki olis sillä välin muuttunut oikeaksi - oikeudenmukaiseksi - olevaksi. Minä en halua enää miettiä mitään, ketään tai muutakaan. En tehdä yhtään päätöstä, ajatusta, miettiä muutosta, muutakaan.
Minua ahistaa nyt kaikki.

Onneksi tyyppejä on käynyt joulun aikana kiitettävästi: TyöMarjo, Anita-täti, Leila ja Helena, Toxicum ja MissDee, Ässä ois tullu näyttään vauvaa, mutta kielsin, Pippa saattaa tulla ennen uutta vuotta, Oonalla on syndet huomenna - lahja pitäis keksiä, se on ihan kiva juttu. Oikeasti Oona on syntynyt juuri vuoden vaihteessa, mutta Jani menee vuodenvaihteeksi töihin ja syndet on siis huomenna.

Yritän kuunnella Soilworkin Rejection Rolea ja tsirppailla, että "kylläpä tämä tästä ja mitä muuta kivaa elämällään tekisi". Vittu ku ei kiinnosta mikään.

Joulu jengin kanssa oli sinänsä ihanaa, kuten myös Helen-of-Troylta lainaamani Frendit-tuotantokausi, sitä on tullut katsottua.
Ja oikeasti mikään ei kai oo huonommin kuin muutenkaan, mutta ihminen ei vain näköjään koskaan opi. Tai jotain.