IRC-Galleria

Välillä maailma mustuu silmissä, mutta kun vain jaksaa odottaa ja toivoa, niin jotain hyvääkin tapahtuu. Ennenpitkää.

Luottamus ja kärsivällisyys eivät ole vahvoja puoliani. Vieläkään. Mutta minä opettelen.

Elämme jännittäviä aikoja.

... ja moni asia elämässä myös.
Vuoteen2007 käydään tarmolla ja tuurilla. Jännitetään mitä kaikkea tuleman pitää, pitääkö jostain luopua saavuttaakseen jotain ja onko olemassa asioita, mistä en vielä tiedä. Katsotaan, minä pidän mahdollisuudet avoimina... Enkä sano ei koskaan.
*Paitsi siitä yhdestä asiasta, mistä olen vakaasti päättänyt - muttei sen suhteen tarvitse huolestuakaan*

Uusi vuosi vaihdettiin iloisissa merkeissä Teatrialla. Bändikattaus (Machinae Supremacy (tai jotain muuta käsittämätöntä), Reflexion, Eternal Tears Of Sorrow, Amorphis ja Poisonblack) oli kuin luotu minua varten. Sitä en olisi missannut kirveelläkään.
Sandyliini täytti vuosia (onnea kultapieni) ja sen kanssa lähdettiin jännittämään pysyykö Purpella basso kädessä, soittaako EToS vuosien tauon jälkeen onnenkyyneleet silmiin, pystyykö Amorphis ylittämään Qstockin hurmiokeikan ja kuinka Marc(ell)olta lentää tukka PB:n koskettimien takana.
Ja ihanaa oli. Usko pois. Erinäisiin yksityiskohtiin menemättä ilta oli miltei täydellinen.
Lisäksi nyt minulla on Kalmahin uusi paita, Pekka antoi minulle ainokaisen kappaleensa. Kultaista.

Töihin palasin tiistaina ja aika on mennyt suorastaan siivillä. Eilen kävin ottamassa flunssarokotteen ja nyt on olo sen mukainen, mutta josko tämä tästä. Valtava kiusaus olisi vetäistä paketillinen buranaa, mutten viitsi. Sen verran räväkkä olo ollut kerran.

Viikon päästä melkein viikoksi Helsinkiin. Ihanaa. Viimeinkin aikaa nähdä ystäviä ja samalla tsekata miltä "se" sitten tuntuisikaan ... olisiko minusta siihen...

Kämpässä vallitsee Chaos a.D. Tälle pitäisi tehdä jotain, mutta ehkä vasta huomenna. Ei aina voi olla niin skarppina :)

Minusta tuntuu, että minä elän jälleen.

Ja mitä vuodelle 2006 tapahtui?
Se siunattiin rauhaansa hyvillä mielin, monia asioita rikkaampana.
Homma jatkuu, karavaani kulkee, koirat haukkuvat.
Ja hevi raikaa :)

Ensimmäinen kuumeeton päivä joulun jälkeen. Voi elämä...
Onneksi näköjään Kefexin on ystäväni. En ois kestäny, jos UusiVuosikin ois menny vituiksi.
Ja tietenkään en töihinkään ole päässyt. Sekin vähän tympäsee. Kuten myös se, että kaikki kiva jouluna oli luonnollisesti multa ulottumattomissa...

Olen ollut liikaa kotona, miettinyt liikaa asioita, kuunnellut liikaa surullista musiikkia jne.
Haluaisin vain nukkua, nukkua ja nukkua.
Nukkua läpi omituisten aikojen, nukkua läpi päätösten, ajatusten, muutosten, elämän. Herätä vain joku päivä ja *naps*kaikki olis sillä välin muuttunut oikeaksi - oikeudenmukaiseksi - olevaksi. Minä en halua enää miettiä mitään, ketään tai muutakaan. En tehdä yhtään päätöstä, ajatusta, miettiä muutosta, muutakaan.
Minua ahistaa nyt kaikki.

Onneksi tyyppejä on käynyt joulun aikana kiitettävästi: TyöMarjo, Anita-täti, Leila ja Helena, Toxicum ja MissDee, Ässä ois tullu näyttään vauvaa, mutta kielsin, Pippa saattaa tulla ennen uutta vuotta, Oonalla on syndet huomenna - lahja pitäis keksiä, se on ihan kiva juttu. Oikeasti Oona on syntynyt juuri vuoden vaihteessa, mutta Jani menee vuodenvaihteeksi töihin ja syndet on siis huomenna.

Yritän kuunnella Soilworkin Rejection Rolea ja tsirppailla, että "kylläpä tämä tästä ja mitä muuta kivaa elämällään tekisi". Vittu ku ei kiinnosta mikään.

Joulu jengin kanssa oli sinänsä ihanaa, kuten myös Helen-of-Troylta lainaamani Frendit-tuotantokausi, sitä on tullut katsottua.
Ja oikeasti mikään ei kai oo huonommin kuin muutenkaan, mutta ihminen ei vain näköjään koskaan opi. Tai jotain.

Joulutouhuja yrittänyt jatkaa epätoivoisesti. Lahjat on kohta viimeisiä vaille paketeissa, leivonnaiset viimeisiä, uuniin jonottavia torttuja vaille ja koti "melkein" siivottu. Isä kävi Vilhon avustamana juuri sovittamassa kuusen jalkaan, veimme Ahtin eilen tuoman kauralyhteen pihapihlajan oksille lintuja ilahduttamaan, ja kuusi & koristeet odottavat ripustustaan sisälle.
Kohta Joulu saa tulla.
Aika hyvin hoidettu ihmiseltä, joka on välillä aivan puolitajuton kuumeessaan.

Lahjasetit on jaettu paria poikkeusta lukuunottamatta, mutta eivätköhän nekin perille löydä. Ja joulupukkikeikka, tälle vuodelle vain yksi - onneksi, odottaa illalla. Viime vuonna en enää "pukkeillut", muutamana vuonna aiemmin oli aina se 14-15 paikkaa. Siinä se aatto sitten hurahtikin.
Tänä vuonna ihana olla kotona, kun on heikkona.

Ja joo, äiti ja isä saivat tiskikoneensa toissapäivänä. Vielä sitä ei ole paikoilleen asennettu, eikä liiemmin ostamaani mikroakaan, mutta kyllä sen ehtii. Tyypit ainakin olivat ihan fiiliksissään. Ja se oli vähän tarkoituskin. Ei mikään halpa lahja, mutta osuipa oikeaan ;)

Mutta sellaista, eipä ne hommat tässä istumalla etene - hommiin hops, sitten saa levätä.

Hyvää joulua sinullekin!

Jouluhässäkkä kuumimmillaan ja minä tietenkin olen saanut itselleni elämää suuremman flunssan. Grr... Niinkuin tässä nyt ehtisi muka sairastaa. :(

Joulu on tosiaan tulossa ja viimeisimmät pikkujoulut vietettiin viikko sitten perjantaina, kun End Of You oli Vieskassa. En ollut nähnyt tyyppejä heinäkuun jälkeen, ja kyllä oli ihanaa nöpönassujen kanssa aikaa viettää. Keikka meni hyvin, minä olin taas paita/levypöydän takana ja tsekkailin sieltä meininkiä. Joku känniääliö oli "idioottimagneettini" houkuttelemana vieressä ja meinasin menettä sen suhteen hermoni pariinkin otteeseen. Spertti tosin oli herrasmiehenä läsnä miltei koko ajan ja sinänsä sain rauhassa olla. "Minä voisin oikeastaan vähän tapella tuon kanssa, en oo tapellu pitkään aikaan"... :D Spertti on mun ritari.

Keikan jälkeen lelut läjään, vetelehdittiin baarissa viime minuuttiin ja sitten taksilla Veitsarille ja uudet bileet pystyyn. Sauna helvetin liekkeihin ja hirvi uunista. Menoa ja meininkiä riitti puoli kahdeksaan, alakerran valvojille tuli uni vasta yhdeksän jälkeen. Minä nukuin puoli tuntia, ennen aamupalasettejä. En valita, ihanaa oli.

Ma kävin vähän töissä, mutta sitten pitikin kaatua petiin. Ilmeisesti Helsingissä kastuin vähän liiankin kanssa vesisateessa... Noh, joskos tämä Amoxin mut vielä pelastais...

Joulua odotellaan. Ouluun pitäis lähteä heittämään joululahjarundia, kunhan vähän jaksais olla pystyssä. Paketit on aika lailla hallussa, mitä nyt iskän ja äiskän isompi paketti, mikä tuodaan paikalle liikkeen toimesta. Saapa nähdä mitä äiti sanoo, isälle piti jo paljastaa, että saadaan tarvittavat säädöt kuntoon.

Flunssaa lukuunottamatta en voisi tällä hetkellä paljoakaan onnellisempi olla. Sellainenkin unelma on toteutunut, mitä en olisi koskaan uskonut saavani osakseni. Se lieneekin joulun paras lahja, niin kyseenalaista kuin sellaisen julistaminen onkaan.
Vittu, ihan sama. Happy happy - joy joy...


"Just have a little, patience

I'm still hurting from a love I lost,
I'm feeling your frustration,
But any minute all the pain will stop,
Just hold me close inside your arms tonight,
dont be too hard on my emotions

I really wanna start over again,
I know you wanna be my salvation,
The one that I can always depend,

I'll try to be strong, believe me,
I'm trying to move on,
It's complicated but understand me,

Cause I, need time,
My heart is numb has no feeling,
So while I'm still healing,
Just try and have a little patience

Cause this scar runs so deep,
It's been hard,
But I have to believe,

Have a little patience"
~Take That ~ Patience~

Eilen pikapikaa keikka Helsingissä. Ekaks yöksi Sandylle ja Purpelle, sieltä kuuden jälkeen pirteenä (no ainaki melkein) ylös ja kohti kenttää. Ja koneeseen.

Koulutus oli ihan toimiva, valitettavan lyhyt vain. Kevyesti olisi voinut kaksikin päivää istua. Sitten Aikun kanssa Kappeliin, olipa ihana nähdä neitistä. Puolentunnin päästä TAAS juoksujalkaa bussiin, kentälle ja koneeseen.
Miten niin yhtä suorittamista koko päivä???

No, konehan oli tietenkin myöhässä, alkup. ilmoitus noin 20min. Loppupäässä se oli jo melkein tunti. Juuri ennen koneeseen "muka-astumista" soittaa äiti ja iloisena kertoo Ylivieskassa olevan lumipeitteen. Samalla mun päässäni yhdistyvät parit langat: "tadaa - turbulenssia - paskaa säätä - myöhästyminen" ja ahdistan pelottavasti lentoemäntiä massivismääräisin kysymyksin.
"Turbulenssimahdollisuus" (lue! Jumalaton, suolet solmuun vääntävä hytkytys todennäköistä, toivottavasti laukussa on muovipussi - jos et tiedä miksi, ET halua kysyä...)
Ja kun Similän Jarkkoa näin kentällä, hän kertoi pienimuotoista turbista olleen Joensuu - HKI -välillä havaittavissa.
Vittu, jippii.

Turbulenssia oli - tuli ja meni - muovipussi säilyi tyhjänä ja Oulussa suloinen lumipeite oli tosiasiassa. Suloinen siihen asti, että astui koneesta ulos, löysi tyYBBin lumikasan alta jä lähti ajamaan. OVATKO AURA-AUTOT KATOAVA LUONNONVARA? Siltä vaikutti eilen.
Saatananmoinen pöperö, pahimmillaan raapi autonpohjaa ajaessa. Epätoivoinen voihkaisu pääsi, kun käännyin rantatieltä kohti Paavolaa. Ei sitten ensimmäistäkään auraa ollut pieraissutkaan sinne päin.
Lopputulos: Oulu - Ylivieska -väli, 2tuntia 15min. Ja minä en oikeasti edes ole arka kuski.

Onneksi ehjänä yöllä kotiin, puoli yhden maissa. Ei oo meinaan oma peti tuntunut koskaan niin hyvältä.


Keskiviikkona näin maailman ihanimman (ei hitto, Jani ja Pertti) - korjaus, kolmanneksi ihanimman - palomiehen Royal Gardenissa, kun kävin syömässä. Jutskailtiin melleviä, totesin itselleni, että olen nähnyt enkelin. Oulussa täytyy olla hemmetin hyvä palomies-sairaankuljettaja -materiaali (huom. oli liikkeellä ambulanssi O192:lla, siitä arvasin).
Meni ihan pasmat sekaisin moisesta.

Mutta jatketaan, tänään End Of You Vieskassa, pitääpä alkaa lämmittää taloa ja laittaa lihat uuniin.

... tänään illalla Ouluun, huomenna päiväseltään Helsinkiin Asko Vivolinin valokuvakoulutukseen, ministeriön tsydeemejä.
Jos lentoliput ei ois jo ostettuna, niin jättäisin välistä. Ei oo nyt yhtään fiilistä. Huono päivä ilmeisesti.
Tai sitten vain ajatukset solmussa...

"... these screams they wake me up in the night
they violently fill my room
they keep me awake, I hate you

I will find something more
Someone I am made for
Shame on you baby, forever yours..."
Sunrise Avenue ~ Forever Yours

Sairaslomaviikko. Toinen vielä tulossa. Josko tämä tästä.
Välillä tuntuu, että kaikki on jo hyvin, mutta huomaa sitten ettei olekaan. Vielä.

Kotosalla touhuillut kaikenlaista, tallilla paljon jne.
Perjantaina Raskas Joulu Ylivieskassa, mulla jengiä saunomassa. Yllättäviäkin vieraita, mutta kovin mukavia ja ystävällisiä. Mukavaa oli. Samick oikein yötä ja olipas ihanaa nukkua ystäväisen turvallisessa seurassa. Pidän hänestä niin kovasti, ihana enkeliSamickki.

Huomenna Embraze Vieskassa jee. Pitääpä laittaa saunat lämpiämään ja mäyräkoiranäyttelyt pystyyn. Ihanaista.
Ja viikon päästä End Of You, poikia ollut ihan jumalaton ikävä. Kuningasmusiikkia.

Pistäis vähän pötkölleen, väskää :)

Pikareissu - koulutusta - Tampereella.
Yöpyminen tuttuun tapaan Victoriassa, eilen limsalla Tommyn ja Tuunin kanssa, oli kivaa.
Tänään kotimaisemiin.

Lauantai.
Koiruudet kylässä.
Ihmeellisiä ovat: Tauno sai isäinpäivälahjaksi Hubert-herkkuluun, mikä on sen mielestä ihan kiva. Vilho sen sijaan ei oo luusta piitannut tuon taivaallista missään vaiheessa. Nyt sitten, kun Tauno sitä kaluaa, toinen vahraa surkeana vieressä, vaikka esimerkiksi äsken olisi sen voinut ottaa, muttai halunnut. Kateus, tuo pienien koiruuksienkin perisynti.

Illalla haastattelemaan Tarot. Siistiä. Arvostan bändiä korkealle.

Maanantaina sitten Tampereelle koulutukseen. Tai tiistaina. Riippuu nyt, miten saan Taunolle lääkäriajan. Tassu pitäis hoitaa kondikseen.

Itse alkaa voida aavistuksen paremmin, mikäli eilistä ei lasketa mukaan. Jumalaton päänsärky koko illan ja verenpaineet ihan taivaissa. Oikein hirvitti.

Lisäksi on toinen asia, mistä olen oikeasti tosi huolissani. Toivottavasti, TOIVOTTAVASTI, kaikki selviää...