IRC-Galleria

Viimeinen kolmen päivän puristus ennen lomaa.

Tekisi mieli paeta jonnekin...


Säikähdin sydänjuuriani myöden tänään lukemiani uutisia. Hätä kädessä tavoittelin rakkaita ystäviäni, kuullakseni heidän olevan kunnossa. Onneksi he olivat.
En muistakaan milloin olen viimeksi pelännyt noin paljon. Varmaan keväällä 2001, jolloin henkilökohtainen helvettini oli valloillaan.
Joka tapauksessa kultaiset ovat kunnossa ja voivat hyvin. Ja minun pieni sydämeni sai lakata läpättämästä.

Aion rutistaa heitä erittäin tiukasti, kun heidät taas lähelleni saan.


Kovasti mietittävää muutenkin. Mukavaa ja vähemmän mukavaa.
Sekavaa ja helvetin sekavaa, vaihtoehtoja on aika niukalti.
Miten minun voi taas käydä näin... Enkö minä koskaan opi?


Aivan sama, I am gonna go with the flow. Kyllä minä selviän :)


"Once you put your hand in the flame
You can never be the same
There's a certain satisfaction
In a little bit of pain
I can see you understand
I can tell that you're the same
If you're afraid, well rise above
I only hurt the ones I love"
~Madonna - Erotica~

Viikonloppu lähellä minulle tärkeitä ihmisiä.
He ovat niin läsnä. Heidän kanssaan huomaan olevani oma itseni.
Heidän kanssaan löydän täyttymyksen.

Jumbo hedari taas päällä. Näitä alkaa tulla jo vähän liian usein...

Kirjoittelin muutaman runon aamusta. Aiheet ovat hieman ... hmm... lopullisia. Mitäköhän alitajuntani minulle taas viestittää.

Mutta toisaalta, saahan ajatuksilla aina leikitellä.

En tiedä, ehkä viikon päästä on taas kaikki toisin.
Ehkä kuukauden päästä olen jo vapaa.


"Rain beats me down
I cry for my sins and love
My blood runs to the ground
In the sky the moon feels pity for me"
Embraze - Sin, Love and the Devil

Viikonloppusuunnitelmat menivät vähän uusiksi, mutta tärkeintä on aina se, että on tyytyväinen siihen mitä tapahtuu. Vaikka aluksi tuntuisi, että kaikki ei mene oman mielen mukaan hetken kuluttua tilanne saattaa jo näyttää aivan toiselta.
Näin kävi taas. Onneksi rakas ihminen on erinäisten sattumusten jäljiltä suht ok ja suht hengissä. Niin paljon huonomminkin olisi voinut käydä.
Tyyppi ei kyllä tunnusta, vaikka ois homokipeä.

Tämä hetki herätti minut taas muistamaan sen, että on hirveää jos ei kuulisikaan läheisen ihmisen onnettomuudesta ajoissa. Pari kertaa olen ollut lähellä menettää jonkun rakkaani erinäisissä tapahtumissa ja niistä kuulee aina sangen myöhään, jos sittenkään.
Toistaiseksi he ovat selvinneet, mutta tilanne on aina yhtä kaamea.
Tai se, kun aistii näitä asioita etukäteen, muttei tiedä mitä on tapahtunut ja missä... Voi vain odottaa, että pahalle ololle löytyy syy, vaikka samalla toivoo, ettei mitään viestiä tulisi ikinä.
Mutta kun tietää odottaa...

Jengi lähti pariksi päiväksi reissuun. Minä leikin äitiä karvaisille kavereille.

Ensi viikonloppua odotan jo kuin kuuta nousevaa. Menovaihtoehtoja oikein parikin kappaletta, mutta luulen tehneeni päätöksen.
Sehän voi kuitenkin vielä muuttua. Minut tuntien. ;)

Fiilispohjalta, babe.
Fiilispohjalta.

"When you try your best but you don't succeed
When you get what you want but not what you need
When you feel so tired but you can't sleep
Stuck in reverse.

And the tears come streaming down your face
When you lose something you can't replace
When you love someone but it goes to waste
Could it be worse?"
Coldplay ~ Fix You

Tuskailut on sitten tältä kesältä ohitse. Olihan kyllä ihanaa!!!
Diablon ja Kalmahin keikat olivat ehdottomasti festarin parasta antia. Poikien puolesta olin sydänjuuriani myöden onnellinen, kun teltan täydeltä ihmisiä huusi lyriikoita mukana. Keikkaa ennen kuunneltiin Pekan kanssa lavan ulkopuolelta rytmistä huutomyrskyä Kal-mah, Kal-mah. Tippa linssissä, pojat ovat tämän ansainneet. Lavalta katsottuna edessä levittyvä ihmismassa näytti hurjalta. Todella hurjalta.
Kuvasetti ihan kuningasta. Kai :) Osa kuvista jäänee meidän omaksi iloksemme.

Muu aika sitten kultaisten kanssa. Ja huippusynttärimeiningit su. Hahdon Kaitsun kanssa tsekkailtiin bändejä, nautittiin porukalla ilolientä bäkkärillä ja pidettiin kivaa.

Eilen sitten ajelin Kalmahin pakun Ylivieskaan. Iltaa jatkettiin Pekan kanssa turisemalla mukavia aamuneljään saakka, kunnes uni sai vallan väsyneistä matkaajista.

Itseasiassa väsyttää vähän vieläkin.
Onnellinen väsymys.

Maanantaina palailen töihin. Eilen siivosin ja leivoin juhannusta varten, vaikken vielä tiedäkään missä sen vietän. Kassellaan. Aina nämä "suunnittelemattomat juhannukset" ovat osoittautuneet parhaimmiksi. Mulla kun tuo viinapuoli ei ole se ratkaiseva, vaan voin huilahtaa autolla satojakin kilometrejä suuntaan x, jos siltä tuntuu ja tiedän meiningin olevan hyvä. Ja haluan nähdä juuri ne ihmiset :)
Yksi asia on ainakin varmaa, tätä juhannusta ei pilata raveilla. Niitä on nähty liikaakiin juhannuksina. :)

Ulkona paistaa aurinko. Joka päivä, toivoisin jo sadetta. Sade on minun sääni, mutta eikös Rapu lasketakin horoskoopissa vesiökkömönkijäisten piiriin? Eikä mikään ole ihanampaa, kuin herätä yöllä siihen, että sade kohisee katolla ja rummuttaa peltisiin ikkunalautoihini. Olla piilossa peitoissa, turvassa ja onnellisena. Kuulla kissan kehräystä, kun se havaisee minun olevan hereillä ja haluaa nukuttaa mut uudestaan.

Ransu onkin leikkinyt sairaanhoitajaa varsinkin ekan viikon. Hirveä huuto alkoi aina, jos nousin sängystä kuumeisena. Edes vessaan. Huuto tyyntyi vasta kun äippä oli takas pedissä. Ihme elukka. Se tietää kaiken.

Yksi elämäni suurista unelmista konkretisoitui perjantaina käsiini. Sitä olenkin sitten makustellut siitä lähtien. Toistaiseksi yksin, mutta ehkä luotettavimmat rakkaani saavat sen aistia myös jossain vaiheessa. Aina olisi voinut suoriutua paremmin, mutta hyvä näinkin. Olosuhteet olivat vaativat.

En taida jaksaa piknikkikonserttia. Taidan vain käpertyä sohvalle katsomaan Braveheartia.

Voi itku.
Maailma seisahtui hetkeksi...


"And I was listening
And felt no pain
To the sunrise to east
I'll leave my grief

To the stars shine
Casting my eyes by the long nights
Blessed I was
To rest then
Under A Soil and Black Stone"
~Amorphis - Under A Soil and Black Stone~

Oon ollut vähän kipeänä. Tai no "vähän". Ihan täysillä. Onneksi nyt näyttää, että hittolainen, tässä jäädään vielä henkiin.

Kaikki muu sosiaalinen elämä on ollut totaalisen seisahduksissa, mitä nyt Marcello ja Saija ovat kipeää piristäneet ja pitäneet huolta, että mielialassa on muutakin kuin harmaata. :)
Vielä ensi viikko kotosalla, odottamista. Keskiviikkona pääsen toteuttamaan yhtä suurta unelmaani, vaikka olenkin vähän puolikuntoinen siihen, mutta toivottavasti keho olisi sen verran "avoin", että tavoitteeseen päästäisiin. Edes fiilispohjalta.

Helsingin reissu taitaa kuitenkin jäädä (EOU ja Charon Tavastialla). Kuten myös Sauna-Open-Air. Harmillista, mutta keuhkot pitää saada nyt kuntoon. Kyllä tälle kesälle ehtii vielä kirmata. Siitä oon ihan varma.

Noh, olenpas ehtinyt tällä viikolla David Eddingsin Belgarionin tarun neljänteen osaan, Rivan Kuningatar odottaa yöpöydällä minua. Kiven Vartija, Ennustusten Aika ja Velhojen Taistelu on luettu alkuviikosta. Ihanaa. Maailma, joka imaisee minut täysin mukaansa.
Ja dvd:t ovat hehkuneet kuumana soittimessa. Ostin itselleni Megadethin Arsenalin, joka on muistuttanut minua monesta upeasta asiasta nuoruudessani.

"Feeling paranoid
True enemy or false friend?
Anxiety's attacking me, and
And my air is getting thin
Feeling claustrophobic
Like the walls are closing in
Blood stains on my hands and
I don't know where I've been
Once you committed me
Now you've acquited me
Claiming validity
For your stupidity
I'm chomping at the bit
I'm sharpening the axe
Here I come again, whoa!
Sweating bullets"
~Megadeth - Sweating Bullets~

hankittu plakkariin. Hyvähyvähyvä.

Viikonloppu ikimuistoisissa merkeissä.
Perjantaina Ouluun tapaamaan rakkaita. Ilta Hevimestassa, jatkot Speadyn kämpillä aamukuuteen. Lauantaina Laten ja Helenan kanssa jutustelua, ruokailu Royal Gardenissa (maailman paras kiinalainen, vastapäätä asemaa) ja kipivilkkaa Ykaan luokkakokoukseen poikien luo. Turunen, Keskitalo, Tiilikainen: ootte ihania, kiitos!!!
MustassaLeskessä jännättiin Lordin puolesta ja onnenkyyneliä vuodatettu.

Lisää onnenkyyneliä tänään sunnuntaina: Trombi voitti vastoinkäymisten jälkeen Kaustisella uudella volttiennätyksellä 17,1. Kukkia, rahaa, loimi. Vellu toimii aina! Voitosta 1300 euroa ja mieletön fiilis. Isä on työllään palkkansa ansainnut. Täysin.

Olen niin iloinen, ystävät mukana onnellisissa hetkissä.

"Kun uskoo hyvään, hyvä astuu esiin." ~Maija Paavilainen~