IRC-Galleria

Ihanaa, juotiin just jengin kanssa nimpparikahvit. Äiti palas takas töihin, isä lähti touhuamaan talliin ja pojat jäivät mun seuraksi. Ihanaista.

Tiedän jo kokemuksesta, että kohta Vilhon aika tulee pitkäksi ja se tulee tökkimään mua tähän koneen ääreen. Tyypillä on hauska tapa herättää huomiota tökkäämällä kuonollaan.

_____________________________________________________________
Pienimuotoinen näytelmä: Vilholla on tylsää
Näyttelijät: Nohna, Vilho-koiruli, tietokone (mykkä rooli)
Tapahtuu: Makuuhuoneessa, Veitsimäellä
Tapahtuma-aika: keskipäivän jälkeiset tunnit

Dialogi:
"Hei *töks*, mulla on vähän tylsää"
hiljaisuus, Nohna naputtaa tietsikkaa
"Huhuu *töks, töks*, mua pitäis vähän huomioida?
Nohna kääntyy, silittää pientä karvakorvaa ja jatkaa hommiaan
"Ääääh *huokaa*, pistän varalta tähän taakse maate, että jos huomaat mut kohta" *viimeinen töks*
Nohnan omatunto kolkuttaa ja lähtee koiran kanssa keittiöön leikkimään.
:)
~väliaika, kahvia ja mansikkakakkua~
___________________________________________________________

Kaunis päivä, aurinko paistaa ja tuuli on lempeä. Taidan lähteä koirakavereiden kanssa ulos.
Kesäloman toinen päivä, ehkä liiankin täydellistä :)

*muistaa* Tai no, täydellisyys on läsnä vasta Hänen muodossaan ja valitettavasti that's not gonna happen...
No melko täydellistä anyway...

"Yön laulu kauas kohoaa
Yön laulu kauas katoaa
Unelmalle siivet anna
Anna voimaa minut valoon kanna
Tuo vaan pieni taivas päälle maan
Hiljaisuus "
~Aikakone ~ Hiljaisuus~

Hih, nimpparit. Mansikkakakkua tiedossa hyvin nukutun yön jälkeen :)

Taivas on vetäytynyt pilveen ja saapuvan sateen voi jo haistaa.
Se tekee minut onnelliseksi. Kohta voin taas käpertyä peitonkulmaan, pimeään ja suojata itseni koko maailmalta.
Kuulla sateen pehmeät sormet ikkunalla ja peltisellä ikkunalaudalla.

Minä niin haluaisin olla turvassa.
Lähellä.

Viimeinen kolmen päivän puristus ennen lomaa.

Tekisi mieli paeta jonnekin...


Säikähdin sydänjuuriani myöden tänään lukemiani uutisia. Hätä kädessä tavoittelin rakkaita ystäviäni, kuullakseni heidän olevan kunnossa. Onneksi he olivat.
En muistakaan milloin olen viimeksi pelännyt noin paljon. Varmaan keväällä 2001, jolloin henkilökohtainen helvettini oli valloillaan.
Joka tapauksessa kultaiset ovat kunnossa ja voivat hyvin. Ja minun pieni sydämeni sai lakata läpättämästä.

Aion rutistaa heitä erittäin tiukasti, kun heidät taas lähelleni saan.


Kovasti mietittävää muutenkin. Mukavaa ja vähemmän mukavaa.
Sekavaa ja helvetin sekavaa, vaihtoehtoja on aika niukalti.
Miten minun voi taas käydä näin... Enkö minä koskaan opi?


Aivan sama, I am gonna go with the flow. Kyllä minä selviän :)


"Once you put your hand in the flame
You can never be the same
There's a certain satisfaction
In a little bit of pain
I can see you understand
I can tell that you're the same
If you're afraid, well rise above
I only hurt the ones I love"
~Madonna - Erotica~

Viikonloppu lähellä minulle tärkeitä ihmisiä.
He ovat niin läsnä. Heidän kanssaan huomaan olevani oma itseni.
Heidän kanssaan löydän täyttymyksen.

Jumbo hedari taas päällä. Näitä alkaa tulla jo vähän liian usein...

Kirjoittelin muutaman runon aamusta. Aiheet ovat hieman ... hmm... lopullisia. Mitäköhän alitajuntani minulle taas viestittää.

Mutta toisaalta, saahan ajatuksilla aina leikitellä.

En tiedä, ehkä viikon päästä on taas kaikki toisin.
Ehkä kuukauden päästä olen jo vapaa.


"Rain beats me down
I cry for my sins and love
My blood runs to the ground
In the sky the moon feels pity for me"
Embraze - Sin, Love and the Devil

Viikonloppusuunnitelmat menivät vähän uusiksi, mutta tärkeintä on aina se, että on tyytyväinen siihen mitä tapahtuu. Vaikka aluksi tuntuisi, että kaikki ei mene oman mielen mukaan hetken kuluttua tilanne saattaa jo näyttää aivan toiselta.
Näin kävi taas. Onneksi rakas ihminen on erinäisten sattumusten jäljiltä suht ok ja suht hengissä. Niin paljon huonomminkin olisi voinut käydä.
Tyyppi ei kyllä tunnusta, vaikka ois homokipeä.

Tämä hetki herätti minut taas muistamaan sen, että on hirveää jos ei kuulisikaan läheisen ihmisen onnettomuudesta ajoissa. Pari kertaa olen ollut lähellä menettää jonkun rakkaani erinäisissä tapahtumissa ja niistä kuulee aina sangen myöhään, jos sittenkään.
Toistaiseksi he ovat selvinneet, mutta tilanne on aina yhtä kaamea.
Tai se, kun aistii näitä asioita etukäteen, muttei tiedä mitä on tapahtunut ja missä... Voi vain odottaa, että pahalle ololle löytyy syy, vaikka samalla toivoo, ettei mitään viestiä tulisi ikinä.
Mutta kun tietää odottaa...

Jengi lähti pariksi päiväksi reissuun. Minä leikin äitiä karvaisille kavereille.

Ensi viikonloppua odotan jo kuin kuuta nousevaa. Menovaihtoehtoja oikein parikin kappaletta, mutta luulen tehneeni päätöksen.
Sehän voi kuitenkin vielä muuttua. Minut tuntien. ;)

Fiilispohjalta, babe.
Fiilispohjalta.

"When you try your best but you don't succeed
When you get what you want but not what you need
When you feel so tired but you can't sleep
Stuck in reverse.

And the tears come streaming down your face
When you lose something you can't replace
When you love someone but it goes to waste
Could it be worse?"
Coldplay ~ Fix You

Tuskailut on sitten tältä kesältä ohitse. Olihan kyllä ihanaa!!!
Diablon ja Kalmahin keikat olivat ehdottomasti festarin parasta antia. Poikien puolesta olin sydänjuuriani myöden onnellinen, kun teltan täydeltä ihmisiä huusi lyriikoita mukana. Keikkaa ennen kuunneltiin Pekan kanssa lavan ulkopuolelta rytmistä huutomyrskyä Kal-mah, Kal-mah. Tippa linssissä, pojat ovat tämän ansainneet. Lavalta katsottuna edessä levittyvä ihmismassa näytti hurjalta. Todella hurjalta.
Kuvasetti ihan kuningasta. Kai :) Osa kuvista jäänee meidän omaksi iloksemme.

Muu aika sitten kultaisten kanssa. Ja huippusynttärimeiningit su. Hahdon Kaitsun kanssa tsekkailtiin bändejä, nautittiin porukalla ilolientä bäkkärillä ja pidettiin kivaa.

Eilen sitten ajelin Kalmahin pakun Ylivieskaan. Iltaa jatkettiin Pekan kanssa turisemalla mukavia aamuneljään saakka, kunnes uni sai vallan väsyneistä matkaajista.

Itseasiassa väsyttää vähän vieläkin.
Onnellinen väsymys.

Maanantaina palailen töihin. Eilen siivosin ja leivoin juhannusta varten, vaikken vielä tiedäkään missä sen vietän. Kassellaan. Aina nämä "suunnittelemattomat juhannukset" ovat osoittautuneet parhaimmiksi. Mulla kun tuo viinapuoli ei ole se ratkaiseva, vaan voin huilahtaa autolla satojakin kilometrejä suuntaan x, jos siltä tuntuu ja tiedän meiningin olevan hyvä. Ja haluan nähdä juuri ne ihmiset :)
Yksi asia on ainakin varmaa, tätä juhannusta ei pilata raveilla. Niitä on nähty liikaakiin juhannuksina. :)

Ulkona paistaa aurinko. Joka päivä, toivoisin jo sadetta. Sade on minun sääni, mutta eikös Rapu lasketakin horoskoopissa vesiökkömönkijäisten piiriin? Eikä mikään ole ihanampaa, kuin herätä yöllä siihen, että sade kohisee katolla ja rummuttaa peltisiin ikkunalautoihini. Olla piilossa peitoissa, turvassa ja onnellisena. Kuulla kissan kehräystä, kun se havaisee minun olevan hereillä ja haluaa nukuttaa mut uudestaan.

Ransu onkin leikkinyt sairaanhoitajaa varsinkin ekan viikon. Hirveä huuto alkoi aina, jos nousin sängystä kuumeisena. Edes vessaan. Huuto tyyntyi vasta kun äippä oli takas pedissä. Ihme elukka. Se tietää kaiken.

Yksi elämäni suurista unelmista konkretisoitui perjantaina käsiini. Sitä olenkin sitten makustellut siitä lähtien. Toistaiseksi yksin, mutta ehkä luotettavimmat rakkaani saavat sen aistia myös jossain vaiheessa. Aina olisi voinut suoriutua paremmin, mutta hyvä näinkin. Olosuhteet olivat vaativat.

En taida jaksaa piknikkikonserttia. Taidan vain käpertyä sohvalle katsomaan Braveheartia.

Voi itku.
Maailma seisahtui hetkeksi...


"And I was listening
And felt no pain
To the sunrise to east
I'll leave my grief

To the stars shine
Casting my eyes by the long nights
Blessed I was
To rest then
Under A Soil and Black Stone"
~Amorphis - Under A Soil and Black Stone~