IRC-Galleria

Lotta ok. Tauno leikataan ma.

Lähtis Helsinkiin tässä illan päälle. Kikkailemaan Ankkaan. Jee.

Hm. Ei oikeastaan mitään mainittavampaa kerrottavaa. Tai on, ehkä, mutten kerro :)
Lähtis ruokkiin tallille :)


Kutitteleva fiilis, hih. Anything can happen...

Ja kotosalla jälleen. Yöautoilu toimii. Kirkas yö, tunnelmaa ja musaa. Vapautta.

Montamontamontamonta tuntia Pekan kanssa. Fiilistelyä ja jutustelua. Parhautta.

Huomenna tiettyjä pakollisia juttuja ja pari tapaamista. Siistiä, jännittävää, pelottavaa.

Eipä siinä.
Oma peti kullankallis :)

Qstock tuli, oli ja meni. Siitä joskus myöhemmin. Loistavaa oli anyway!

Oulussa jatketaan vielä meininkejä. Eilen kuuntelemassa Latella Embrazen uutta ja tulevaa levyä, päivä tyyppien kanssa rannassa, välillä ajelin autoa toisten tyyppien kanssa. Ja on ihanaista.
Yö meni tietenkin taas pitkäksi, taisin kotiutua puoli neljän aikaan. Ja nukuin aamulla piiiiitkään. Hih, kesäloma jatkuu ;)

Taidankin tästä lähteä Pekan kanssa kaljalle, kotiin ehtii kyllä. Se ei karkaa mihinkään. :)

Aina ei käy niin kuin toivoisi.
Tänään on taas päivä, jolloin aurinko ei aukea.
Jolloin kaikki tuntuu kurjalta...

Ihanaa, juotiin just jengin kanssa nimpparikahvit. Äiti palas takas töihin, isä lähti touhuamaan talliin ja pojat jäivät mun seuraksi. Ihanaista.

Tiedän jo kokemuksesta, että kohta Vilhon aika tulee pitkäksi ja se tulee tökkimään mua tähän koneen ääreen. Tyypillä on hauska tapa herättää huomiota tökkäämällä kuonollaan.

_____________________________________________________________
Pienimuotoinen näytelmä: Vilholla on tylsää
Näyttelijät: Nohna, Vilho-koiruli, tietokone (mykkä rooli)
Tapahtuu: Makuuhuoneessa, Veitsimäellä
Tapahtuma-aika: keskipäivän jälkeiset tunnit

Dialogi:
"Hei *töks*, mulla on vähän tylsää"
hiljaisuus, Nohna naputtaa tietsikkaa
"Huhuu *töks, töks*, mua pitäis vähän huomioida?
Nohna kääntyy, silittää pientä karvakorvaa ja jatkaa hommiaan
"Ääääh *huokaa*, pistän varalta tähän taakse maate, että jos huomaat mut kohta" *viimeinen töks*
Nohnan omatunto kolkuttaa ja lähtee koiran kanssa keittiöön leikkimään.
:)
~väliaika, kahvia ja mansikkakakkua~
___________________________________________________________

Kaunis päivä, aurinko paistaa ja tuuli on lempeä. Taidan lähteä koirakavereiden kanssa ulos.
Kesäloman toinen päivä, ehkä liiankin täydellistä :)

*muistaa* Tai no, täydellisyys on läsnä vasta Hänen muodossaan ja valitettavasti that's not gonna happen...
No melko täydellistä anyway...

"Yön laulu kauas kohoaa
Yön laulu kauas katoaa
Unelmalle siivet anna
Anna voimaa minut valoon kanna
Tuo vaan pieni taivas päälle maan
Hiljaisuus "
~Aikakone ~ Hiljaisuus~

Hih, nimpparit. Mansikkakakkua tiedossa hyvin nukutun yön jälkeen :)

Taivas on vetäytynyt pilveen ja saapuvan sateen voi jo haistaa.
Se tekee minut onnelliseksi. Kohta voin taas käpertyä peitonkulmaan, pimeään ja suojata itseni koko maailmalta.
Kuulla sateen pehmeät sormet ikkunalla ja peltisellä ikkunalaudalla.

Minä niin haluaisin olla turvassa.
Lähellä.

Viimeinen kolmen päivän puristus ennen lomaa.

Tekisi mieli paeta jonnekin...


Säikähdin sydänjuuriani myöden tänään lukemiani uutisia. Hätä kädessä tavoittelin rakkaita ystäviäni, kuullakseni heidän olevan kunnossa. Onneksi he olivat.
En muistakaan milloin olen viimeksi pelännyt noin paljon. Varmaan keväällä 2001, jolloin henkilökohtainen helvettini oli valloillaan.
Joka tapauksessa kultaiset ovat kunnossa ja voivat hyvin. Ja minun pieni sydämeni sai lakata läpättämästä.

Aion rutistaa heitä erittäin tiukasti, kun heidät taas lähelleni saan.


Kovasti mietittävää muutenkin. Mukavaa ja vähemmän mukavaa.
Sekavaa ja helvetin sekavaa, vaihtoehtoja on aika niukalti.
Miten minun voi taas käydä näin... Enkö minä koskaan opi?


Aivan sama, I am gonna go with the flow. Kyllä minä selviän :)


"Once you put your hand in the flame
You can never be the same
There's a certain satisfaction
In a little bit of pain
I can see you understand
I can tell that you're the same
If you're afraid, well rise above
I only hurt the ones I love"
~Madonna - Erotica~

Viikonloppu lähellä minulle tärkeitä ihmisiä.
He ovat niin läsnä. Heidän kanssaan huomaan olevani oma itseni.
Heidän kanssaan löydän täyttymyksen.

Jumbo hedari taas päällä. Näitä alkaa tulla jo vähän liian usein...

Kirjoittelin muutaman runon aamusta. Aiheet ovat hieman ... hmm... lopullisia. Mitäköhän alitajuntani minulle taas viestittää.

Mutta toisaalta, saahan ajatuksilla aina leikitellä.

En tiedä, ehkä viikon päästä on taas kaikki toisin.
Ehkä kuukauden päästä olen jo vapaa.


"Rain beats me down
I cry for my sins and love
My blood runs to the ground
In the sky the moon feels pity for me"
Embraze - Sin, Love and the Devil

Viikonloppusuunnitelmat menivät vähän uusiksi, mutta tärkeintä on aina se, että on tyytyväinen siihen mitä tapahtuu. Vaikka aluksi tuntuisi, että kaikki ei mene oman mielen mukaan hetken kuluttua tilanne saattaa jo näyttää aivan toiselta.
Näin kävi taas. Onneksi rakas ihminen on erinäisten sattumusten jäljiltä suht ok ja suht hengissä. Niin paljon huonomminkin olisi voinut käydä.
Tyyppi ei kyllä tunnusta, vaikka ois homokipeä.

Tämä hetki herätti minut taas muistamaan sen, että on hirveää jos ei kuulisikaan läheisen ihmisen onnettomuudesta ajoissa. Pari kertaa olen ollut lähellä menettää jonkun rakkaani erinäisissä tapahtumissa ja niistä kuulee aina sangen myöhään, jos sittenkään.
Toistaiseksi he ovat selvinneet, mutta tilanne on aina yhtä kaamea.
Tai se, kun aistii näitä asioita etukäteen, muttei tiedä mitä on tapahtunut ja missä... Voi vain odottaa, että pahalle ololle löytyy syy, vaikka samalla toivoo, ettei mitään viestiä tulisi ikinä.
Mutta kun tietää odottaa...

Jengi lähti pariksi päiväksi reissuun. Minä leikin äitiä karvaisille kavereille.

Ensi viikonloppua odotan jo kuin kuuta nousevaa. Menovaihtoehtoja oikein parikin kappaletta, mutta luulen tehneeni päätöksen.
Sehän voi kuitenkin vielä muuttua. Minut tuntien. ;)

Fiilispohjalta, babe.
Fiilispohjalta.