IRC-Galleria

Vaseliinilla käyvä auto

Olipa kerran ruotsalaissyntyinen keksijä, joka asui kaukana
kaupungista, syrjäisessä ja hiljaisessa metsätorpassa. Tämä mies sai
valmiiksi uuden keksintönsä -autonmoottorin, joka toimii paitsi
bensiinillä, myös vaseliinilla.

Keksijä asensi moottorin vanhaan autoonsa ja lähti ajelemaan kaupunkia
kohti, tarkoituksenaan myydä keksintö autotehtaalle. Matka oli pitkä,
alkoi hämärtää...

Samaan aikaan oli varsin itsepäinen ja epäsopuisa perhe lopettelemassa
illallistaan. Kinaa synnytti epäselvyys siitä, kuka tiskaisi astiat.

- Minä en tiskaa, se on akkojen hommaa, karjaisi isä.
- Minä laitoin ruuan, en tiskaa, valitti äiti.
- Mä oon tiskannu joka ilta tällä viikolla, ei oo mun vuoro, kimitti
tytär.

Riita jatkui ja jatkui, kukaan ei antanut periksi. Lopulta perhe
päätti, että jokainen käy alasti selälleen keittiön lattialle
makaamaan. Se, joka ensiksi liikkuisi, nauraisi tai sanoisi jotakin,
joutuisi tiskaamaan.

Perhe riisuutui ja asettui makuulle keittiön lattialle...

Keksijä huomasi hajamielisyyksissään unohtaneensa tankata autonsa. Auto
alkoi nykiä ja lopulta pysähtyi tankki tyhjänä tienposkeen. Keksijä
nousi autostaan ja tähyili ympärilleen ja havaitsi valoa muutaman
sadanmetrin päässä. Toiveikkaana hän lähti hakemaan bensiiniä lainaksi.

Keksijä saapui talolle ja koputti oveen. Kukaan ei tullut avaamaan.
Outoa, talossa paloi kuitenkin kaikki valot. Hän avasi oven ja astui
sisälle. Hämmästyksekseen keksijä näki talonväen makaamassa alastomana
keskellä keittiön lattiaa. Hän päätti kuitenkin kysyä apua.

- Anteeksi, olisiko teillä lainata vähän bensaa, kun minun autoni jäi
tuohon tielle ? - Minä maksan tietysti, hän sanoi. Kukaan ei vastannut.

Keksijä kohautti harteitaan ja alkoi itse etsiskellä bensiiniä.
Keittiön komeroita tutkiessaan hän ei voinut olla huomaamatta, kuinka
hyvännäköinen perheen tytär oli. Koska kukaan talonväestä ei reagoinut
häneen mitenkään, päätti keksijä käyttää tilaisuutta hyväkseen ja naida
napautti tytärtä.

Suoritettuaan toimensa ilman häiriötä keksijä oivalsi, että
autotallistahan sitä bensaa pitäisi katsella. Hän meni talliin, mutta
etsintä päättyi edelleen tuloksetta.

Palattuaan takaisin keittiöön hän totesi, ettei äidissäkään oikeastaan
mitään vikaa ollut. Ja ei kun toimeen. Keksijä kiksautti perheen
äitiäkin.

Vielä olisi tietenkin mahdollista, että vintillä on kanisteri. Keksijä
kipusi ylös, mutta turhaan hän sieltä mitään haeskeli. Bensiiniä ei
talossa kertakaikkiaan ollut. Harmistuneena hän jälleen palasi
keittiöön. Siinä talonväkeä katsellessaan hän yhtäkkiä muisti
moottorinsa erikoisuuden.

- Olisikohan täällä jossain vaseliinia, hän tokaisi ääneen itselleen.

Silloin perheen isä nousi pystyyn ja karjaisi:

- Ei saatana, minä tiskaan !!!