Oon back, eli selkä.
Pelasin Mega Man 2:sen läpi, oli melkoinen urakka, mutta juma että palkitsi. Dr. Wily sai jälleen ansionsa mukaan, ja robotti-invaasio oli jälleen estetty.
Vituttaa muuten se että just olen vetämässä Blood:ia läpitte, niin siinä on ihan kusiset loppupomot. Sitä oottaa ihan innolla että vastaan tulee joku Yog-Soggoth, Shub-Niggurath, Imoteph tai ees joku Great Old One, niin eiköhän vastaan tule joku kusenpolttama polvenkorkuinen hämähäkki, joka sylkee pienempiä hämiksiä. Pettymys on niinku niin valtava. Siinä sitten ku yrität ihan mielissään päihitellä sitä tunppia uskomattomalla asevarustuksella, niin se infantiilihan jää jumittamaan johonkin tolppaan. Vautsin älsää ammuskella Tommy Gunilla sitä avutonta maggottia hengiltä pari minuuttia, ku se stnan rasvanaamio rullamuna ei ees pistä vastaan. On se prkl kummaa. Lapset, älkää pelatko Bloodia, pelatkaa Mega Mania.
"Queen: Making of Night At The Opera"-dokkari oli loistelias.
Can you hear the call of the R'lyeh, my friend?