IRC-Galleria

"HALIIIIIII. TÄSTÄ ALKOI IRC-GALLERIAN VIRALLINEN HALI SOTA, LÄHETÄ TÄMÄ KAIKILLE JOISTA VÄLITÄT, JOS SAAT 3 TAKAISIN OLET KIVA, JOS SAAT 5 OLET TODELLA SUOSITTU"

Saatanan Nigerialaiskirjeet, just ku loppu saamasta näitä tekstiviesteinä niin galleriassakin pyörii. Tai no en oo tällästä saanut, ku oon vittumainen mulkku ja tehnyt pahoja asioita mun lähimmäisille mutta kuitenkin VITTU.

Seijun Suzukin ohjaama "Tokion Rakkikoira" vuodelta '66 saapui tänään postissa, (org. Tokyo Drifter) kerrassaan huikea paketti. Leikattu miten sattuu, juonen perässä pysyminen on vaikeaa mutta jumalauta ku on tyylikäs annos Yakuza-actionia ja sarjakuvamaista maisemaa.

Pistää miettimään, eikös.

Katsoimme eilen remmillämme Sergio Leonen klassikkospagetit "Kourallinen Dollareita" sekä "Vain Muutaman Dollarin Tähden", sanoa vaan pitämän että olivatpahan ihan saatanan helvetin perkeleen loistavia elokuvia, parasta westerniä koskaan. "Hyvät, Pahat ja Rumat" tosin on meitsin mielestä SE ultimaattinen pätkä, meikän ehdottomassa top vitosessa korkeilla sijoilla. Varsinkin kohtaus, jossa Tuco juoksee ympäri hautausmaata etsiessään hautaa, johon kulta on haudattu, on sellaista nestemäistä timanttia ettei paremmasta väliä. Jännityksen luojana Leone on varsinainen seppä, josta kertovat esim. "Vain Muutaman..." huikea lopun kaksintaistelu, jonka laukaisijana toimii murheellista melodiaa soittava medaljongi, jonka sointi morphautuu Ennio Morriconen huikeaksi scoreksi tai HPR:n kolmiottelu hautuumaalla. Niin, tietenkin pitää muistaa jo edellä tulleen Ennio Morriconen leffoja varten sävelletyt musiikit. Parempia soundtrackeja saa hakea marsujen ja kissojen kanssa, eikä luultavasti tule löytämään mitään.

Rakas ystävä, kävele lähimpään hyvinvarustettuun videoliikkeeseen, osta nämä mestariteokset MGM:n remasteroituina DVD-versioina ja todista monumentaalinen viileys. Gringo, there are two kinds of people in the world, my friend: Those with a rope around the neck, and the people who have the job of doing the cutting.

Liitteeksi mehustelen listaneurotismiani:

ELÄMÄNI ELOKUVAT - TOP 5

---

1. Sergio Leone: Il Buono, Il Bruto, Il Cattivo (1966)

2. Quentin Tarantino: Kill Bill 1 & 2 (2003/2004)

3. John Woo: A Better Tomorrow (1986)

4. Sam Peckinpah: Hurja Joukko (1969)

5. Jean-Pierre Melville: Le Samourai - Ajojahti (1967)

Bubbling Under: Hi-Fidelity, Bring Me The Head Of Alfredo Garcia.

Fullsteam Records & Agency - Tuo Juha Kyyrön liidaama Alternative/Indie-juggernautti herättää välillä jopa pelottavia mielleyhtymiä Epitaphin ja Burning Heartin menestystarinoihin. Tuo kulttuurihirviö on nielaissut ja Helsinkiläistänyt useita maamme parhaita Rock/Pop/Indie-akteja ja sylkäisseet heidän tuotoksiaan The Next Big Thingiä nälkäisesti odottavien Shemagh-kaulaisten pillifarkku-nuorten ulottuville. Voiko Fullsteamia pysäyttää vai jatkaako se Panzerkampfwagenmaista jyräystään yli Suomalaisen Rockin?

Ei syytä huoleen, Fullsteam on nimittäin purskauttanut näemmä varsin oivallista kamaa ulos vuodenvaihteessa ja sen jälkeen:

Damn Seagulls: Muutamien "Soul Politics" näytteiden jälkeen olen kohtuullisen vakuuttunut: Damn Seagulls on kypsynyt varsin rempseällä tavalla sitten "One Night At Sirdies"-LP:n, joka rehellisesti sanottuna oli täynnä ärsyttävää näennäis Soul Rockausta ja nolostuttavaa metafyysis-Stadilaisuutta, vailla kunnon biisejä ja otetta. Letkeästi rokkaava "Human Torch" viritti
mainion lungiin fiilikseen, varsin mojova ralli, joskaan ei ehkä polta sen suurempaa muistijälkeä allekirjoittaneen viinan repimiin aivoihin. Vaikka Damn Seagullsin jätkät kuinka väittäisivät vastaan, niin sinkku "The Beat" on nyt sitä kauan odottamaani Soul Rockia häivähdyksellä rehtiä Mustelma Kevätteiniä. Tässä on sitä valkoisen pojan sinisilmä-soulia varsin voimallisesti vedetysti, tsekatkaapas kappaleen loppupuoli. Mainio meininki, "Soul Politics" lähtekööt siis kuunteluuni.

http://www.myspace.com/damnseagulls

Lapko: Uutta lättyä puskee tälle vuodelle, tiedä häntä mitä pitäis odottaa. Luultavasti laahaus jatkuu. Näppärät kitaravallit kuitenkin jätkillä ja säröbassolla mennään harvoin vikaan, mutta varausta suositellaan.

http://www.myspace.com/lapko

Sweatmaster: Sweatmaster tulee luultavammin julkaisemaan kovimman Suomalaisen rocklätyn vuodelle 2007(eiku perkele Radiopuhelimet teki sen jo.), toivottavasti päästään "Tom Tom Bullet"-tasoon.

http://www.myspace.com/sweatmaster

No Shame: "Take The Money And Run" oli aika vitun kova biisi, enkä sen perusteella usko että pitkäsoitto tulee pettämään. Perkeleellisen tiukkaa punkrockausta, hengästyttävän hyvä keitos näennäisen kuluneista ralleista. Perinteisen Punk Rockin lippua kannellaan todella voimallisesti The Heartburnsin ohella, meitsi henkisenä piikkitukkana kannattaa.

Gogol Bordello: Okei siis, keikka oli Ruisrockissa kuulemma hämmentävän riemukas kokonaisuus mutta levyltä kuultuna todella ärsyttävää ja pahoinvointia aiheuttavaa etno-kohkausta. Hype meni taas musiikin edellä, ja näin saatiin Shemagh Jugend nakitettua fanittamaan sokeasti keskenkertaista Amerikkalaistunutta romanirytkettä. Sori, kattokaas Emil Kusturican leffoja, siinä on sitä oikeaa romanirollausta. Eugen Hutzin remmi jää siinä kahakassa
poteroon kuseksimaan housuihinsa.

Siinäpä yksi mielipide asioista, ne eivät ole eksakteja totuuksia joiden tarkoitus on luoda utopinen konsensus. Tulukaa yks kerrallaan avautumaan.

Rubikia kovasti hypetellään nykyään Suomen rock-lehdistössä näinä päivinä, päätin ottaa selvää että kuinkas pojjaat valssaavat.

"Screeching space ambience twisted pop melodies" kuuluu oma määrittely, meikästä määritelmä "1/4 osa Mewiä, 1/4 osa Mars Voltaa sekä 2/4 brittiläisiä 80-luvun Alternative rock-messiaita (Echo & The Bunnymen, The Cure, yms. oman maun mukaan). Lopuksi vesitetään."

Jotenkin jätti vähän orvoksi, ehkä turhan pliisua menoa. Odotin ehkä vielä selkeämpiä proge-vaikutteita ja kirpeämpiä pop-melodioita, yllättävänkin konservatiivista verrattuna kuultuun hypetykseen, jossa Rubik nostetaan Suomen Rock-kentän virallisiksi kultapojuiksi ja jumalten mesenaateiksi. Ei missään nimessä huonoa, muttei kyllä todella järisyttävääkään. Yritystä kuitenkin on, varsinkin kappaleessa "Buildings", joka kyllä toimi kuin kaksi apinaa ojassa. Tällaista kamaa lisää Rubikin pojjaat, ja kans niitä Proge-Pop-eepoksia jota selkeesti kannatta sisällänne.

Hypeä ei kannata uskoa, omiin korviinsa sen sijaan.

http://www.myspace.com/rubikband

Leikkasinpas hiukset. Pituutta lähti jotain 20 senttiä, buhahahaha.

Up yours.

The night erupts with the sound of small arms fire, tracer rounds snakes through the air.

Howard Phillips Lovecraft (20. elokuuta 1890 – 15. maaliskuuta 1937)

"It was then that he began that rambling tale which suddenly played upon a sleeping memory and won the fevered interest of my uncle. There had been a slight earthquake tremor the night before, the most considerable felt in New England for some years; and Wilcox's imagination had been keenly affected. Upon retiring, he had had an unprecedented dream of great Cyclopean cities of Titan blocks and sky-flung monoliths, all dripping with green ooze and sinister with latent horror. Hieroglyphics had covered the walls and pillars, and from some undetermined point below had come a voice that was not a voice; a chaotic sensation which only fancy could transmute into sound, but which he attempted to render by the almost unpronounceable jumble of letters: "Cthulhu fhtagn."

- H.P. Lovecraft: Call Of Chtulhu (1926)

np. Maailman Parhaat Libailijat - Pickin' Flowers For

!Hola!

Suosittelen immeisiä tsekkaamaan uusimman löytöni Hic Jacetin, perkeleellisen loistavan Indie-bändin Ruotsin maalta:

http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendid=57282997

"Al, We're going home."