Kaipaan sua, ikävöin. Sieluni huutaa sinun nimeäsi.
Kaipaan lämpöäsi, kaipaan kaipaavaa katsettasi.
Läheisyytesi toi turvallisuuden tunteen muuten niin
yksinäiseen elämääni. Hymysi toi auringon paisteen
sade päiviinikin. Kosketuksesi sai aikaan sähkövirtauksen
kulkemaan tunnottomassa sielussani. Mutta minä mokasin!
Et enään katso minua, et hymyile. Enään ei aurinko paista.
Sieluni on tunnoton ja repaleinen. Vihamielinen läheisyytesi
aiheuttaa vain kylmiä väreitä selässäni. Olen enään vain
epätoivoinen ja onneton. Kaipaan entistä. En ole mitään
ilman sua!