Minun on vaikea ymmärtää logiikkaa ateistien Jeesus-fanituksessa.
Ymmärrän toki miksi kristitty palvoo Jeesusta, mutta ateistin maailmankatsomukseen sisältyy käsitys, jonka mukaan Jeesus oli tavallinen kuolevainen. Jeesuksesta kuitenkin tekee - tai tekisi - palvomisen arvoisen ainoastaan hänen jumaluutensa, koska tavallisena kuolevaisena Jeesus oli välttämättä joko valehtelija, tai hullu - mahdollisesti molempia. Tavallisen kuolevaisen lausumana käsky rakastaa häntä itseä enemmän kuin omia perheenjäseniä tai omaa itseään, ikuisen kärsimyksen uhalla, saa myös vähän erilaisen merkityksen.
Jeesuksella oli nykyiseen yhteiskunaan sovellettavissa olevia moraalisia oppeja, mutta maallisen ihmisen elämässä käytettävistä opetkuksista yksikään hyödyllinen opetus ei tainnut olla alunperin Jeesuksen keksimä, vaan Uuden Testamentin hyvä materiaali lainattiin vain aikaisemmilta filosofeilta.
Kultainen sääntö, marttyyriys, oikeudenmukaisuus, antimaterialismi ja moraalin arvostus löytyvät kaikki esimerkiksi Sokrateen opetuksista, noin 400 vuotta ennen Jeesusta. Näiden lisäksi Sokrates puolusti voimakkaasti myös sananvapautta, toisin kuin Jeesus.
Sokrates ei myöskään uhkaillut ihmisiä ikuisella kärsimyksellä.
Tuntuu vaan, että yhä useammin nykyään törmää ihmisiin, jotka ovat modernisti ateisteja, mutta fanittavat Jeesusta, koska se oli niin siisti jäbä, vaikkei ollutkaan Jumalan poika.