IRC-Galleria

Yhdysvaltalainen filosofi John Rawls esitti mallin oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta teoksessaan "Oikeudenmukaisuusteoria" vuonna 1971.

Rawlsin kuuluisan teoksen mukaan oikeudenmukainen yhteiskunta voidaan rakentaa vain kuvitteellisen tietämättömyyden verhon takaa. Tämä tarkoittaa siis, että ihmiset kuvitellaan alkutilaan, jossa he eivät tiedä mihin asemaan he tulevat rakentamassaan yhteiskunnassa päätymään.

Alkutilassa yhteiskunnan rakenteita ei siis kannata koota niin, että ne suosivat valkoista heteromiestä tai mustaa lesboa, vaan yhteiskunnan rakenteiden tulee olla sellaiset, että mihinkään ryhmään syntyminen ei aseta perusteettomasti eriarvoiseen asemaan - ei positiivisesti eikä negatiivisesti. Jokaiselle yksilölle tulee siis antaa lähtökohtaisesti mahdollisuus yksilönä toimia yhteiskunnan tuottavana jäsenenä.

Minä näen, että esimerkiksi fyysisesti rajoittuneille rakennetut pyörätuolirampit ovat perusteltu resurssien käyttökohde, jotta näiden ihmisten potentiaalinen hyvinvointi voidaan yhteisön toimesta maksimoida käytössäolevilla resursseilla.

Tämä voidaan käsittää periaatteessa etuoikeutena, mutta perusteltuna etuoikeutena, sillä fyysinen rajoittuneisuus on selvästi elämänlaatua heikentävä tekijä, jonka haittojen minimointiin me alkutilassa kohdistaisimme resursseja, koska kyseinen vajavaisuus voisi osua omalle kohdallemme ja toivoisimme, että voisimme siitä huolimatta kulkea mahdollisimman tehokkaasti ympäristössämme.

Sukupuoleen tai etniseen alkuperään perustuvat etuoikeudet taas eivät ole perusteltuja, eikä sellaisia olisi alkutilassa järkevää laatia, sillä ne voisivat johtaa meidät syntymän perusteella syrjittyyn asemaan yhteen eturyhmään nähden. Toisin kuin fyysinen rajoittuneisuus, sukupuoli tai etninen alkuperä ei lähtökohtaisesti rajoita toimimista yhteiskunnassa, eikä keinotekoiselle tasa-arvoistamiselle ole siis alkutilanteessa tarvetta.

Tämä toimii oikeudenmukaisen yhteiskunnan luonnoksena.

Tietämättömyyden verhon takaa voitaisiin määrittää myös moraalinen ohjeisto. Se voidaan käsittää kuvitteellisena sopimuksena, jonka kaikki yhteisön jäsenet lähtökohtaisesti allekirjoittavat.

Sopimus olisi luonteeltaan sellainen normisto, jonka me laatisimme ollessamme täydellisen rationaalisia toimijoita.

Sopimukseen sitoutumista ei erikseen kysytä ja sen takia onkin tärkeää, että se ottaa huomioon eri ihmisten erilaiset tarpeet mahdollisimman laajasti sosiaaliluokasta riippumatta, mutta säilyttää oikeudenmukaisuuden jäsenten kesken. Minä itse pidän nyrkkisääntönä näkemystä, jonka mukaan jokainen yksilö on vapaa toimimaan ja harrastamaan niin kauan kuin hänen vapaus ei rajoita muiden yksilöiden vapautta toimia ja harrastaa, eikä aiheuta vahinkoa yhteisölle.

Yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä toivon, että en joudu provosoimattoman fyysisen väkivallan kohteeksi. Tämä on siis oikeus jonka toivon itselleni ja vaatimalla tätä oikeutta, sitoudun noudattamaan itse velvollisuutta pidättäytyä provosoimattomasta fyysisestä väkivallasta.

Toisena esimerkkinä vaikka sanan- ja mielipiteenvapaus. Minä itse vaadin itselleni yhteiskunnassa oikeuden olla esimerkiksi avoimesti ateisti ja kritisoida uskontoja tarpeen tullen. Vaatimalla tätä oikeutta, minä olen velvoitettu sallimaan myös muille vapauden uskoa mitä he haluavat ja oikeuden kritisoida ateismia jos kokevat tarpeelliseksi. Rajana sekä ateistille että uskovalle on tässäkin tapauksessa toisen vapaus toimia, eli oma vapaus ei saa rajoittaa toisen vapautta.

Toisin sanoen, moraalin pohjana voidaan käyttää kultaista sääntöä, tarkemmin Sokrateen versiota kultaisesta säännöstä. Kristinuskon tutumpi näkemyshän kuuluu: "Kaikki mitä haluat muiden tekevän teille, tehkää se heille", mutta minä pidän Sokrateen muotoilua "Älä tee muille, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän" parempana ja käytännöllisempänä yhteiskunnallisella tasolla.

Tosielämän esimerkkiä käyttäen, miksi Breivikin teot olivat moraalini mukaan väärin, vaikka uhrit olivat poliittisten vihollisieni lapsia ja todennäköisesti ainakin osa heistä oli tulevia poliittisia vihollisiani? Siksi koska se oikeus, joka uhreilla oli sijaita siinä poliittisessa lokerossa, jossa sijaitsivat, on se sama oikeus, joka sallii minulle kuulumisen siihen poliittiseen ryhmään, johon kuulun. En toivoisi, että vasemmistolainen sekopää murtautuisi minun asuntooni tuliaseen kanssa ja murhaisi minut poliittisten näekymsteni vuoksi.

On toki oma kysymyksensä, että millaisen kohtelun teoriassa ansaitsisivat vanhemmat, jotka toimivat moraalittomasti, mutta minun näkemykseni mukaan ei ole oikeudenmukaista murhata lasta hänen vanhempiensa rikoksien vuoksi. Tämä palaa yllä esitettyyn näkemykseen lähtökohtaisesta yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta.

Kultainen sääntö ei tietenkään yksinään riitä, sillä on yksilöitä, jotka poikkeavat sopimuksesta ja vaativat itselleen oikeuksia ilman velvollisuuksia. Sekulaarin moraalin voidaan käsittää myös olevan tietyllä tapaa rampa, verrattuna esimerkiksi teistiseen moraaliin, koska sekulaarilta moraalilta puuttuu valvova isoveli, joka vahtisi yksilöiden sitoutumista sopimuksen vaatimaan normatiivisuuteen.

Tämä voi kuitenkin olla pelkkä illuusio. Näkemykseni asiasta on toki paljolti, ellei täysin riippuvainen siitä, että en usko minkäänlaisen Jumalan koskaan olleen olemassa, vaan uskon jumalakonseptin olevan vain kulttuurievoluutiomme tuote. Tämä viestisi siis siitä, että pohjimmiltaan me kunnioitamme oikeudenmukaisuutta ja haluamme hyvinvoinnin maksimoivan yhteiskunnan.

Tosin, siinäkin tapauksessa, että Abrahamin Jumala olisi olemassa, israelilaiset vastaanottivat Mooseksen lain vasta Siinain vuorella, elettyään vuosikausia ilman tietoa laista, ja selvisivät yhteistyön voimin vastaanottaakseen lain. Luettu laki suurilta osin vahvisti moraaliohjeet, jotka israelilaisilla jo oli. Mutta tämä kirjoitus ei nyt suoranaisesti liity uskontoon.

Jos yhteiskuntasopimus laaditaan tosiaan niin kuin täydellisen rationaaliset ihmiset sen laatisivat, suurin osa ihmisistä sitoutuu noudattamaan sitä, koska ihmisillä on muihin eläimiin verrattuna ylivertainen kyky rationalisoida toimiaan ja ymmärtää tekojensa seuraukset. Kuin leijona tappaa gasellin, se ei ole murha, koska leijonalla ei rationaalista kapasiteettia ottaa vastuuta teoistaan. Ihmisen harkittu tappo on murha, koska ihminen ymmärtää tekonsa seuraukset ja teko on sen takia tuomittava.

Naturalistisesta näkökulmasta meiltä siis puuttuu luonnontilassa esimerkiksi teismin tarjoama yliluonnollinen isoveli, mutta me olemme silti velvoitettuja toimimaan yhteisössä muiden sen jäsenten kanssa, eli meillä on selvä syy noudattaa sopimusta.

Ne, jotka eivät noudata sopimuksen velvollisuuksia, menettävät myös sen tarjoamat oikeudet. Onkin perusteltua eristää sopimusta noudattamattomat ihmiset yhteisöstä, tai jopa eliminoida heidät. Tämä koskee siis harkittuja tekijöitä, tai tekijöitä, jotka selkeästi ovat syyntakeettomia, eli eivät kykene ottamaan vastuuta teioistaan. Yhteiskunnassa, jossa on paljon toimijoita, on otettava huomioon vahingon potentiaali ja erilaiset vahingot on arvioitava niin, että tarkastellaan aiheuttajan kykyä kantaa vastuu ja vahinkoon johtaneet muuttujat.

Syyntakeettomalla ihmisellä ei ole tarvittavaa kapasiteettia sitoutua sopimukseen, eli ei eroa käytännössä aiemman esimerkin leijonasta. Syyntakeettomuuden ei tule siis olla syy erityisvarjelulle.

Sopimuksesta poikkeavien rankaiseminen palvelee yhteistä hyvää, jos ja kun sopimus on laadittu niin kuin sen rationaaliset ihmiset laatisivat yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Näin ollen sopimuksesta poikkeavat ovat haittatekijöitä ja toimivat yhteisen hyvän jarruina. Perusteetonta armoa voidaan pitää itse asiassa moraalittomana, koska yhteinen hyvä kärsii, jos sopimuksesta poikkeava saa luvan poiketa sopimuksesta. Moraalin tulee olla kaikille sama ja se menettää arvoaan heti, jos joillekin yksilöille tai ryhmille suodaan erityisoikeuksia moraalin piirissä.

Maanläheisemmin: jos arkielämässä yksilö toimii kuin kusipää ja tätä siedetään, kusipäinen käytös jatkuu, koska sitä ei ole syytä lopettaa. Tästä syystä kusipäisen käytöksen lopettamiselle on oltava syy ja sille on luotava syy. Huolimatta kusipään sosiaalisesta statuksesta, etnisestä taustasta, sukupuolesta, tai muusta vastaavasta ominaisuudesta.

Yksi järkevä malli olisi perustulon jakaminen kahteen osaan: asumisosa ja ruokaosa. Asumisosa määräytyisi kunkin paikkakunnan edullisimman asuinalueen keskimääräisen vuokratason mukaan ja ruokaosa olisi rahamäärä, jonka ostovoima mahdollistaisi jokapäiväisen ruoan. Näiden rahamäärien ei tarvitsisi olla kiveen hakattuja, vaan ne voisivat vaihdella, ja niiden oikeastaan tulisikin vaihdella paikkakuntien vuokratason ja rahan ostovoiman mukaan.

Moni tietenkin vastustaa ajatuksen tasolla sitä, että helsinkiläinen saisi perustuloa määrällisesti enemmän kuin syrjäseudulla asuja, johtuen erilaisista vuokratasoista, mutta jos ostovima on kaikille vakio, onko rahan määrällä loppuviimeksi merkitystä? Raha on vain vaihdon väline ja oleellista on, mitä hyödykkeitä sillä saa.

Asumisosan tulisi määräytyä halvimman alueen mukaan siksi, että halvimmat kerrostaloalueet ovat niitä, joissa ei haluta asua, jos on varaa parempaa. Näin ollen, näiden halpojen aluieiden asiakaskunta on pienituloinen, eikä alueella ole varaa nostaa keskimääräistä vuokratasoaan yli perustulon asumisosan. Ne, joilla on varaa asua muualla, muuttavat sitten muualle.

Itse asiassa Pelkosen pelkäämä toimettomien Harri Homeperse420:sten avittaminen toimettomuudessaan toteutuu nykyisellä sosiaalitukijärestelmällä jopa paremmin kuin mitä se toteutuisi oikein toteutetulla perustulolla: asumis- ja ruokarahan lisäksi kun sosiaalitukeen kuuluu pakollisten menojen jälkeen myös niin sanottu huvitteluraha, eli tuen saaja voi jäädä siihen kuuluisaan kannustinloukkuun, jossa tukien nostaminen on taloudellisesti kannattavampaa kuin työnteko. Tämän lisäksi tukien nostajan ei kannata vastaanottaa liian lyhytkestoista määräaikaista keikkatyötä, sillä se on heti tuista pois ja loppujen lopuksi verojen jälkeen käteen jää saman verran kuin käteen jäisi kaljan kittaamisesta sohvalla.

Kuten sanottua, lorvijat ovat sosiaalisen turvaverkon ikävä lieveilmiö, mutta on hyvä ottaa huomioon, että toinen ääripää olisi lisääntyvä rikollisuus, sillä ihminen turvautuu radikaaleihin tekoihin selviytyäkseen. Puhdas matematiikka sitten taas kertoo lisääntyvän rikollisuuden olevan kahdesta huonosta vaihtoehdosta enemmän huono ja myös kokonaisvaltaisesti kalliimpi, sillä oikeudenkäynnit ja vankilatuomiot ovat kaikkea muuta kuin halpoja, puhumattakaan siitä, että väkivaltarikosten uhrien hoidot maksavat ja henkirikosten uhrit ovat potentiaalisia veronmaksajia ja yhteiskunnan rakentajia. On siis "idealististen periaatteiden" lisäksi myös järkevää, että on yhteiskunnassa on turvaverkko.

"Perustulolla ei myöskään koskaan tulla täysin poistamaan järjestelmäämme sisältyvää byrokratiaa, sillä kaikkein hädänalaisimmassa asemassa olevien ihmisten tarve erilaisiin lisätukiin ei perustulolla poistu."

Pelkonen tuntuisi syyllistyvän niin sanottuun täydellisen ratkaisun virhepäätelmään, sillä kukaan ei tietenkään ole edes väittänyt perustulon olevan täydellinen järjestelmä, joka poistaisi nykyiset sosiaalisen turvaverkon ongelmat ja byrokratian. Vanhasta käytöjärjestelmästä uuteen siirtyminen ei vaadi sitä, että uusi järjestelmä korjaa täysin vanhassa esiintyneet ongelmat, vaan riittää, että uusi järjestelmä on vanhaa parempi.

"Perustuloon sisältyy myös suuria ideologisia erimielisyyksiä. Mielestäni jokaisen kuuluu elättää itse itsensä kykyjensä mukaan. Ajatusmaailmaani ei mahdu ajatus siitä, että osa voisi perustulon myötä jäädä passiivisiksi tukien nauttijoiksi, osan joutuessa tekemään töitä kaksin verroin enemmän: elättämään paitsi itsensä, myös ne, jotka eivät töitä halua tehdä. Toivon, että tähän todellisuuteen herätään myös sosiaaliturvauudistusta kabineteissa puuhailtaessa."

Toistan äsköisen. Mysteeriksi jää mikä Pelkoselle on niin hankala käsittää siinä, että hänen listaamat syyt olla hyväksymättä perustulojärjestelmää ovat seikkoja, jotka ovat läsnä myös nykyisessä sosiaaliturvassamme - sillä erotuksella, että nykyinen järjestelmämme on kalliimpi, raskaampi, tarpeettoman monimutkainen, työnteosta sakottava, kyykyttävä epäselvä sillisalaatti, jonka koukeroista eivät tunnu olevan täysin perillä edes sosiaalitoimistoissa työskentelevät ihmiset.

Sitten vielä lyhyesti: miksi perustulo?

Siksi, että se poistaa maastamme turhaa ja kallista byrokratiaa, säästää rahaa, selkeyttää sosiaaliturvajärjestelmää, kannustaa joka tilanteessa työntekoon, kannustaa nykyistä järjestelmää enemmän yrittämistä (joka taas onnistuessaan luo työpaikkoja) ja oikeudenmukaistaa yhteiskuntaa kun kaikki ovat sosiaalisen turvaverkon suhteen tasavertaisessa asemassa.

Mielestäni oleellista on saada vakavaan keskusteluun perustulon konsepti ja vasta sitten takertua seikkoihin, kuten sen tarkkaan summaan kansalaista kohden.

Sitäpaitsi Jaana Pelkonen julkkiskansanedustajana itse vastaanottaa kyllä täysin vastikkeetonta rahaa useamman tuhat euroa joka kuukausi. Tätä ennen hän oli TV-juontaja nätin naamansa ansiosta. Siksi hänen itkeminen vastikkeettoman rahan moraalittomuudesta on vähän hassua.

Tämä blogi on silti aivan merkityksetön, sillä Jaana on jo kommentoinut kirjoituksensa saanutta kritiikkiä:

"Kiitos tähänastisista kommenteista. Ne eivät kyllä harmi muuta mielipiteessäni esiintuomia tosiasioita. Ja kuten osan kommenteissa on todettu, tässä asiassa kyse on arvoista ja maailmankatsomuksesta. Mikäli raha tulee automaattisesti, se ei poista kannustinongelmia - päinvastoin. Kynnykset poistuvat." - Jaana Pelkonen.

Suomeksi: "Mä oon nainen ja voin olla tätä mieltä, jos haluun!"

Kävimme taannoin viiden-kuuden ihmisen kanssa keskustelua opiskelijoiden tuista Suomessa. Minun korviini kun kantuitui tieto, että opiskelijoilla ei Suomessa ole oikeutta sosiaalitukiin opinto- ja asumistuen lisäksi. Minusta tuntui periaatteen tasolla hämmentävältä, että opiskelijalta varta vasten evättäisiin oikeus sosiaalitukiin, kun taas välillä tuntuu, että työttömiä Suomessa pidetään suunnilleen kädestä kiinni kun käydään paskalla.

Tästä sitten seurasi kaikkien keskusteluun osallistuneiden kesken mielenkiintoinen sekamelska erilaisia lausuntoja siitä, mihin opiskelijalla ja/tai työttömällä on oikeus Suomessa, ja kaikki nämä lausunnot tuntuivat kumoavan toinen toisensa.

Yksi väitti, että opiskelija ei saa opintotuen ulkopuolisia avustuksia, toinen väitti että saa, kun taas toinen väitti että saa jos on lapsia, johon taas yksi totesi että saa jos nostaa opintolainaa. Yhteisymmärrykseen ei päästy.

Mitä tästä opimme?

Sen, että Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on aivan naurettava ja monimutkainen byrokratiahelvetti, mistä kukaan ei ymmärrä mitään. Oikeastaan ainoa asia mistä keskustelun päätteeksi tunnuimme olevan samaa mieltä, oli että usein apu menee Suomessa vääriin osoitteisiin, eikä saavuta oikeita osoitteita.

Thomas Painen alunperin kehittelemä idea perustulosta ei ole uusi. Pähkinänkuoressaan ajatus on siis jokaiselle maan täysi-ikäiselle kansalaiselle maksettava vastikkeeton könttäsumma rahaa, joka kattaisi kuukauden pakolliset menot. Nykyisistä sosiaalituista eroten tämä könttäsumma maksettaisiin kansalaisen tilille joka kuukausi, riippumatta työ- tai rahatilanteesta. Perustulo siis korvaisi kokonaisuudessaan nykyisen sosiaalitukijärjestelmämme - tai ainakin lähes: tuista, kuten lapsilisä tuskin on realistista haaveilla luovuttavan.

Olen jo pidemmän aikaa kuulunut perustulon kannattajiin, sillä se tuntuisi järkevimmältä tavalta tarjota välttämätön sosiaaliturva kansalaisille, ollen samalla kuitenkin työntekoon ja toimeliaisuuteen kannustava järjestelmä. Olinkin varsin tyytyväinen kun perustulo sai julkisuutta Suomen Kuvalehden numerossa, jossa konseptia käsiteltiin vakavasti - ja yli puolet Kokoomuksen kansanedustajista on artikkelin mukaan ajatuksen kannalla.

Yksi heistä kuitenkaan ei ole.

http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97184-jyrkk%C3%A4-ei-kansalaispalkalle

Kokoomuksen Jaana Pelkonen omien sanojensa mukaan raivostui ja tärisi kiukusta luettuaan, että ajatus perustulosta tuntuu saavan kannatusta hänen omia puoluetovereitaan myöten. Pelkosen raivokohtaus oli mielestäni huvittavan ja surullisen hämmentävä risteymä.

"Mielestäni on aivan välttämätöntä, että työn tekeminen on aina kannattavampaa kuin joutilaisuus ja tuilla eläminen. Siksi perustuloajattelusta on jo heti alkuunsa luovuttava; terveille ja toimintakykyisille ihmisille ei tule missään tilanteessa jakaa vastikkeetonta rahaa."

Minunkin mielestäni on tärkeää, että työn tekeminen tosiaankin on kannattavampaa kuin joutilaisuus, sillä yhteiskunta pyörii ahkeruudella ja sen takia ahkeruuteen tulee kannustaa. Juuri tästä syystä perustulo olisi järkevä järjestelmä, sillä se takaa työnteon olevan aina taloudellisesti kannattavampaa kuin joutilaisuuden. Jo ensimmäisen Pelkosen pointin kohdalla herää kysymys, että tietääkö nainen yhtään mistä puhuu.

Terveille ja toimintakykyisille ihmisille rahan antaminen on perusteltua yhteiskunnassa, jossa työpaikkoja ei ole kaikkina aikoina tarjolla kaikille halukkaille. Sosiaaliturvajärjestelmä tuo mukanaan aina siipeilijät ja se on minunkin mielestäni negatiivinen ilmiö, mutta on täyttä utopiaa uskoa, että Suomessa jokainen halukas kaikkina aikoina pääsisi töihin heti halutessaan.

Suomessa on käytännössä mahdotonta päästä alle 5% työttömyyteen, sillä potentiaalisia työntekijöitä yksinkertaisesti on enemmän kuin avoimia työpaikkoja. Toki, jos kansanedustaja Pelkosella on olemassa keinot tämän yhtälön ratkaisemiseksi, minä olen pelkkänä korvana.

Suomessa oli elo-syyskuun vaihteessa 2009 269 500 työtöntä työnhakijaa. Avoimia työpaikkoja oli vain 31 100 eli vain joka yhdeksäs työtön löysi teoriassa työpaikan. Siipeilijöiden lisäksi työttömiin lukeutuu myös ihmisiä, jotka tekisivät palkkaa vastaan töitä, jos vain voisivat.

"Erityisesti vasemmistoon päin kallellaan olevissa piireissä suositun ajatusleikin tavoite on kyllä tärkeä, sillä sosiaalitukijärjestelmäämme todella on uudistettava. Keinona perustulo ei silti ole oikea."

Vasemmistoleima on perustulon pahin vihollinen. Ja se on oikeastaan ymmärrettävääkin, kun tyhmät Vasemmistonuoret mainostavat perustuloa kehitysvammaisilla mainoslauseillaan kuten "Massit massoille!" joka vahvistaa perustuloon skeptisesti suhtautuvien ihmisten ennakkoluuloja perustulojärjestelmästä, joka siis kauhoisi tuhansittain euroja sohvillaan meditoivien anarkistien tileille.

Tämä ei kuitenkaan ole järkeen perustuva perustulomalli, vaan järkevä perustulomalli olisi byrokratiaa keventävä könttäsumma, joka kattaisi asumisen ja edullisen syömisen, mutta luksus kuuluisi osaksi työnteolla saatavia etuja. Minä itse ehdottaisin, tai esittäisin harkittavaksi myös, että opiskelijalle tiettyä opintopistemäärää vasten olisi tarjolla ylimääräinen porkkana, mutta pääsääntöisesti tarveharkinta ja byrokratia tulisi pitää minimissä.

Onkin ikävää itse asiassa, että perustulolla on niin vankka vasemmiston kannatus, kun ei siellä päässä kukaan osaa vakuuttavasti argumentoida minkään hyvänkään asian puolesta.

Pari asiaa feminismistä.

Miesten asemaa käsittelevässä tasa-arvokeskustelussa yhtenä toistuvana meeminä on alusta asti alkaen ollut karikatyyri ikisinkusta reppanasta, joka ei onnistu saamaan naista, ja purkaa nyt tästä syystä naisia kohtaan potemansa katkeruuden feministeihin, jotka vain hyvää hyvyyttään ajavat naisraukkojen etuja, etteivät he joutuisi näille epätoivoisille sinkuille antamaan.

Kritiikki epäoikeudenmukaisesta asevelvollisuudesta, miehen sosiaalisen aborttioikeuden puutteesta, huoltajuusseikoista, tyttöoppilaita suosivasta koulujärjestelmästä ja ylipäätään yksipuolisesta tasa-arvokeskustelusta ovat kaikki vain savuverhoa ja oikea tarkoitus on vaan vihata naisia sen takia, etteivät he anna kaikille miehille.

Keskustelun taso on mun mielestä yleisestikin aika surkuhupaisaa, mutta yritetäänpä lähteä nyt purkamaan tätä.

Minä en itse kuuluu horsmalahtilaisleiriin, joka on sitä mieltä, että naisista tulisi välttämättä kouluttaa niin sanotusti kevytkenkäisempiä, enkä usko, että biologisista seikoista riippumatonta tasa-arvoa tullaan koskaan saavuttamaan, ja sellaisen tavoitteleminen tuntuu vähän hölmöltä. Toiset saa enemmän kumppaneita kuin toiset, ja niin se tuntuu olevan eläinkunnassa muillakin lajeilla. Seksin puute ja yksinäisyys ovat todellisuutta monelle miehelle, mutta en näe kyseessä olevan lainsäädännöllisesti ratkaistavissa oleva tasa-arvo-ongelma. Kevytkenkäisyys tuskin myöskään lisäisi sellaisten miesten saantia, jotka tälläkin hetkellä kärsivät sosiaalisesti avuttomuudesta.

Molemmilla sukupuolilla on omat sukupuolensa mukanaan tuomat epäkohdat hyvinvoinnin tasapainon suhteen: naisilla ovat fyysisesti heikompia kuin miehet, sekä kärsivät kuukautisista ja PMS:stä, kun taas miehet ovat altavastaajan asemassa parisuhdemarkkinoilla ja kärsivät voimakkaammasta seksuaalisesta draivistaan, jos tarjonta ei vastaa kysyntää - ja suurella osalla se ei vastaa. Naiset taas näkökannasta riippuen joko joutuvat tai saavat kantaa lapsen ja synnyttää. Minä olen itse enemmän sitä mieltä, että he nimenomaan saavat kantaa ja synnyttää ihmislapsen, mutta on naisia, jotka kokevat sen taakkana.

Mies ja nainen ovat biologisesti erilaisia ja tiettyjen biologisten seikkojen käyttäminen aseena tasa-arvokeskustelussa on mun mielestä samanlaista typeryyttä kuin juuri se feministien kuuluisa "Naiset joutuvat synnyttämään!" -mantra. Itse en sille tielle lähtisi.

Joka tapauksessa, vaikka en Panu Horsmalahden ja hänen kannattajiensa kaikkia näkemyksiä jaakaan, en voi olla kuin hämmästynyt siitä määrätä ad hominem-hyökkäyksiä ja muita naurettavuuksia, joita tuntuu auttamatta kohtaavan tasa-arvokeskustelussa, jos joku tulee kritisoineeksi feministien tasa-arvon irvikuvaa sekä tuomaan esille heidän kiistattoman seksuaalisen vallan.

Ja vaikka en näe, että seksin puute on asia, jonka tulisi olla välttämättä lainsäätäjien prioriteettilistalla, en suinkaan tarkoita, että asia tulisi lakaista maton alle ja keskustelu siitä tulisi tukahduttaa.

Harmillisen moni ihminen kuitenkin tuntuu sitä mieltä olevan.

Varsinkin naisten kritisoijan ulkonäkö tuntuu olevan keskeisessä roolissa sen suhteen, otetaanko kritiikki tosissaan. Jos naisten aseman kritisoija on ulkonäöltään epäviehättävä, ei hänen argumenttinsa ole oikeasti mitään argumentteja, vaan saamattoman miehen kitinää, mitä ei tarvitse kuunnella.

Sen lisäksi, että asia jätetään kuuntelematta ja rekisteröimättä, sorrutaan vielä huoletta haukkumaan toisen ulkonäköä, olemusta ja oletettua saamattomuutta. Hauskaa muuten, että usein juuri vasemmalle kallellaan olevaa feministiä kun tohtii kritisoida, voi kritisoija varautua henkilökohtaisiin loukkauksiin, solvaukseen ja nauruun siitä, että kritiikissä on kyse vain siitä, ettei lohkea.

Tämä siis niiltä vasemmistolaisilta, jotka muissa asiayhteyksissä hehkuttavat sitä ihmisarvoa, inhimillisyyttä, empatiaa ja mitä näitä nyt on.

On kyllä tärkeää puuttua esimerkiksi vähemmistöryhmiin kohdistuvaan vihapuheeseen, mutta ilmeisesti esimerkiksi Piraattipuolueen kannattajiksi leimautuneet sinkkumiehet ovat edelleen ihan vapaata riistaa - silloinkin, kun eivät ole muuta tehneet kuin nostaneet pöydälle ihan aitoja epäkohtia sukupuolien välisessä tasa-arvossa yhteiskunnassamme.

Mielenkiintoinen ristiriita on myös se, että mies ei saa ilman pilkanteon kohteeksi joutumista avoimesti tilittää naisten nirsoudesta miesten suhteen ja siitä, että on miehiä, jotka jäävät ilman, koska miehellä on vaan oma lehmä ojassa ja nillinnallin, mutta nainen saa kyllä kurkku suorana huutaa sukupuolikiintiön puolesta - kenellä on naisia suosivan sukupuolikiintiön suhteen oma lehmä ojassa?

Yritysmaailmassa kun pätevät ne samat karut säännöt kuin parisuhdemarkkinoilla: hyvät pärjää, huonot jää ilman. Naisten kannattaisi vaan totutella siihen, eikä vaatia yhteiskunnan rakenteiden muutoksia vain siksi, että ovat itse huonoja. Olisihan se kohtuuton vaatimus, että hyvien yritysten pitäisi pakon edessä palkata huonoja työntekijöitä.

Vai mitä?

Nyt kun aiheessa ollaan, niin jatketaan vielä. On nimittäin käytännössä mahdotonta keskustella julkisella foorumilla feminismistä ilman, että joku tietäjä tulee kertomaan, miten termi feminismi ollaan jälleen kerran ymmärretty täysin väärin ja että feministi ei suinkaan aja miesten sortoa, tai naisen ylivoimaa, vaan feministi on oikeasti molempien sukupuolien tasa-arvon asialla.

Minä haluaisin tietää miten kauan ja miten laajasti feminismiä sitten voidaan käyttää keppihevosena epäoikeudenmukaisen toiminnan läpivasarointiin, kunnes voidaan miettiä, että voisikohan todellakin olla niin, että feminismi liikkeenä sittenkin on jo itsessään mätä, eikä vain murto-osa sen omaksuneista seksisteistä.

Olisi mielestäni aika hassua sonnustautua natsiunivormuun, sieg heilata menemään ja mahdollista paheksuntaa kohdatessaan kylmänrauhallisesti todeta, että no, holokaustin kaltaiset kauheudet nyt olivat vain natsismin väärin ymmärtäneiden radikaalien idiotismia, eikä aitoa natsismia, jossa ydinajatuksena on vain oikeudenmukaisuus ja yhteiskunnan hyvinvointi.

Feminismi molempien sukupuolien tasa-arvon edistäjänä ei ole edes mitenkään loogista, sillä feminismi on naisasianliike, ei tasa-arvoliike. Feminismin juuret ovat 1700-1800 -luvun taitteessa, jolloin elimme monella tapaa erilaisessa yhteiskunnassa kuin nyt. Sukupuolten voidaan katsoa olleen eriarvoisia tuohon aikaan ja naisten asemaa ajavalle liikkeelle oli perusteltu kysyntä, jos tavoitteena oli ja on molempien sukupuolien kauttaaltaan yhdenvertaiset oikeudet ja velvollisuudet.

Feminismin alkuajoistakin tuntuu silti ihmisillä olevan räikeitä väärinkäsityksiä. On totta, että naisilla ei ollut kauttaaltaan samanlaisia oikeuksia kuin miehillä, mutta se, mitä feministit usein jättävät kertomatta, on että eipä ollut velvollisuuksiaan. Naiset eivät sotineet sotia.

Aikana ennen universaalia äänioikeutta, määräytyi äänioikeus talonpoikaissäädyssä maaomistuksen ja pappissäädyssä virka-aseman perusteella ja porvarissäädyssä veronmaksukyvyn perusteella. Aatelissäädyn edustajia vaaleilla valittu lainkaan.

Vuonna 1906 Suomessa otettiin valtiollisella tasolla käyttöön kuuluisa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja kunnallisella tasolla 1917. Tästä kuitenkin puhutaan jostain syystä usein nimenomaan naisten äänioikeuden saavuttamisena, vaikka samaan aikaan todella suuri määrä myös miehiä saavutti ensimmäistä kertaa äänioikeuden.

Aikana ennen unviersaalia äänioikeutta kun kaikki miehetkään eivät päässeet äänestämään, sillä kaikilla miehillä ei ollut valtaa. On feminististä revisionismia, että aikana ennen feministien saavuttamaa tasa-arvoa naiset olisivat olleet täysin koko miessukupuolen alistamana nyrkin ja hellan välissä samalla kun kaikki miehet äänestivät, johtivat yhtiöitä ja juhlivat.

Kyllä minun mielestäni on tärkeää, että sukupuolet ovat yhdenvertaisessa asemassa ja sukupuolesta riippumatta yksilöllä on oikeus osallistua opiskeluun ja työelämään. Tuntuisi typerältä puolittaa työvoima maassa, joka pyörii verovaroin ja ihmiset ovat sukupuolestaan huolimatta yksilöitä ja sen takia yhdenvertainen yhteiskunta on paras tapa erottaa jyvät akanoista niin, että ansaitsevat ihmiset saavat ansaitsemansa aseman.

On myös tärkeää huomauttaa, että toisin kuin feminstinen mantra kertoo, miehet eivät johda maailmaa nykypäivänäkään, vaan osa miehistä johtaa maailmaa. Ja tuo osa on maailmanlaajuisesti katsoen todella, todella pieni osa. Tämä ero on erittäin tärkeä ymmärtää: miehet eivät johda maailmaa, vaan maailmaa johtavat ihmiset ovat suureksi osaksi miehiä.

Tästä huolimatta sukupuolikiintiöitä ja vapautustaan asevelvollisuudesta länsimaiset feministit perustelevat lasikatolla ja sillä, miten miehet johtavat yrityksiä. Miehet johtavat yrityksen lisäksi muuten myös itsemurha- ja syrjäytymistilastoja. Päihdeongelmatilastojen kärjestä löytyy yhtälailla miehiä.

Mutta elämän nurjan puolen uhriksi joutuminen ei feministisestä näkökulmasta tietenkään ole yhteiskunnallisen rakenteen aikaansaama, tai edes avittama, vaan päihdeongelmaisuus ja yhteiskunnasta syrjäytyminen on vaan reppanamiehen omaa huonoutta. Yhteiskunta kun on patriarkaatin rakentama, niin rakenteellisten salaliittojen uhrit voivat olla vain naisia.

Jos mies mokaa, se on miehen oma vika. Jos nainen mokaa, patriarkaalinen varjohallitus vetelee naruista.

Niin ja jos olet nainen, tai edes feministi, joka ei käyttäydy kuten yllä kuvailemani suohirviöt, ole huoleti: tämä teksti ei siinä tapauksessa koske sinua. "Feminismi" leväperäinen ja monitulkintainen termi nykyään, että pidän todennäköisempänä, että sen termin alle lukeutuu myös fiksuja ja oikeudenmukaisia ihmisiä, kuin että ei lukeutuisi.

Olen silti sitä mieltä, että juuri sen termin leväperäisyyden takia aitoa yhdenvertaisuutta ajavat ihmiset ansaitsivat oikeaoppisemman termin, jotta voisivat erottua omaa etuaan ajavista seksististä ihmisperseistä.

Vasemmisto meidän, joka olet eduskunnassa
Pyhitetty olkoon sinun mokusi.
Tulkoon sinun feminismisi.
Tapahtukoon sinun positiivinen syrjintäsi,
myös pörssiyhtiöissä niin kuin muuallakin.

Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen valheemme.
Ja anna meille meidän vihapuheemme anteeksi,
vaikkemme me anteeksi annakaan niille,
jotka ovat meitä vastaan puhuneet.

Äläkä saata meitä vastuuseen,
vaan päästä meidät oikeudenmukaisuudesta.

Sillä Vihervasemmiston on valtakunta
ja voima ja YLE iankaikkisesti.

Aamen.

Aiemmin tänään Facebookissa jukaistiin valokuvan ja kuvatekstin muodossa etsintäkuulutus kahdesta miehestä, jotka olivat varastaneet tietokoneen ja sen jälkeen vieneet kyseisen tietokoneen huoltamoon, koska eivät olleet onnistuneet saamaan tietokonetta auki, johtuen salasanasta. Varkaita kiinnosti tietää, josko tuon salasanan murtaminen olisi mahdollista, niin tietokonetta pääsisi sitten käyttämään. Huoltoliikkeen asiakaspalvelija epäili, että kyseessä oli jotain hämärää ja otti kuvan kyseisistä miehistä.

Tämä kuva siis julkaistiin Facebookissa. Tässä ei pitäisi olla ongelmaa.

Mutta kun varkaat sattuivat olemaan syntyperältään afrikkalaisia.

Noh, tämä aloitti ennakoitavan paskamyrskyn kuvan kommenttiosiossa, missä ihmiet vuoronsa perään joko käyttivät kuvaa oman maahanmuuttokriittisen mielipiteensä validiteettina, tai muistuttivat, että kyseessä oli yksittäistapaus ja kokonaista kansanryhmää kattavaa yleisjohtopäätöstä ei voida vetää. Suurimmaksi osaksi kumpikaan osapuoli ei ollut aivan täysin väärässä kommenteissaan, mutta harmillisesti taas ne uskomattomimmat ylilyönnit löytyivät, eivät maahanmuuttorazzizztien, vaan maahanmuuttosuvaitsevaisten kynänjäljistä.

Sittemmin etsintäkuulutus poistettiin Facebookista. Eikä siis vain alkuperäinen versio, vaan huomasin myös minun omalle seinälle kopioimani version poistuneen.

Tässä kommenteista yksi erityisesti silmään pistänyt esimerkki:

"Vaikka tän julkaisija ei olis ajatellut tätä mitenkää rasistisesti, olisi kyllä pitänyt tajuta, miten tälläinen kuva provosoi maahanmuuttajakriittisiä ihmisiä! Yhtälailla rasismia on myös rasismin salliminen, vaikka itse ei sitä suoranaisesti toteuttaisikaan!"

Vähemmistöryhmistä ei saa julkaistua edes AIHEELLISTA ETSINTÄKUULUTUSTA enää! Etsintäkuulutuksen voi joku siis tulkita rasistisesti sen takia, että on olemassa stereotypia, jonka mukaan mustat ovat varkaita. Tämän stereotypian takia on siis kiellettyä ilmeisesti tuoda esille tapauksia, jossa stereotypian kuvaama tilanne tapahtuu.

Näkeekö joku muu tässä logiikkaketjussa valaan kokosen aukon?

Mä olen ymmärtänyt, että maahanmuuttokriitikoita yleisesti ottaen vihataan sen takia, että heidän oletetaan olevan systemaattisesti väärässä ja ainoastaan dogmaattisten asenteidensa sokaisemia, todellisuudesta irtautuneita sekä ennen kaikkea rasistisia foliohattuja, joiden viha perustuu täysin perusteettomille stereotypioille ja rotuennakkoluuloille.

Jos maahanmuuttokriitikko todellakin on väärässä kritiikkinsä suhteen, ei tätä tapausta pitäisi joutua pimittämään, koska vahvempi näyttö olisi silti maahanmuuttoon yleissuvaitsevaisesti suhtautuvan kannan puolella. Tapauksessa, missä tällainen yksittäistapaus yleistettäisiin yleismaailmalliseksi totuudeksi, sellainen johtopäätös olisi erittäin helppoa lynkata osoittamalla päinvastaista näyttöä.

Mutta jos taas onkin niin, että vahvempi näyttö on sittenkin maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvan puolella, on tuota kantaa tukeva näyttö tottakai julkaistava, koska kansa ansaitsee tietää.

Kummassakaan tapauksessa sensuuri ei ole oikea ratkaisu, eikä se edesauta positiivista kehitystä. Itse asiassa polttava tarve sensuurille kielii lähinnä epävarmuudesta oman kannan suhteen ja jopa halusta valehdella.

Vaikuttaa vaan siltä, että suvaitsevaiston piirissä ollaan enemmän kiinnostuneita tilaisuudesta päästä osoittamaan että ollaan valkoisen taakan urhoollisia kantajia - itse asiassa valkoinen taakka on niin painava, että totuuskin jää usein sen alle. Parhaani mukaan yritän nykyään kehittyä mielipidekirjoittajana ja välttää turhia leimaamisia ja yleistyksiä, mutta todella usein olen saanut sen kuvan ja tulen varmaan jatkossakin saamaan sen kuvan, että rehellisyys, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, jne. ovat vain ulkoaopeteltuja fraaseja, joiden painoarvoa tai merkitystä ei oikeastaan jäädä edes miettimään. Nämä ovat kuin "vapaus" yhdysvaltalaispoliitikoille: sanoja, jotka eivät tarkoita mitään, mutta niitä ollaan totuttu käyttämään, jotta oma poliittinen agenda saadaan lyötyä läpi - täysin omien etujen mukaisesti, tietenkin.

Heitetään soppaan vielä "integraatio" ja "kotoutus" niin voidaan oikeuttaa oikeastaan ihan mitä vaan.

Ihan ennen kaikkea täytyy muistaa, että maahanmuuttokriittiset ihmiset voivat provosoitua, jos heidän kantaansa tukevaa näyttöä tulee esille; tästä syystä heidän kantaansa tukeva näyttö pitää PIILOTTAA!

Se sensuroi, jolla on salailtavaa.

Mies!

Etkö saa pillua? Nyt sinulla on siihen tuhannen taalan tilaisuus.

Profeministimiehet on vuodesta 1999 asti toiminut järjestö, joka on tarjonnut halukkaille saamattomille keinon esittää herkkää, syvällistä ja ennen kaikkea tiedostavaa yhteiskunnan vaikuttajaa, jolla on seksikkäitä Omia Mielipiteitä(tm).

Tämä kaikki täysin ilmaiseksi ilman oikeaa aivotyötä.

Ryhmän aktiivina sinulla on mahdollisuus nousta vaivihkaa maan kovimpien naistenkaatajien joukkoon ilman, että seksuaalisia halujasi edes kyseenalaistetaan, sillä eihän feministimies voi olla seksuaalisesti yhtä kieroutunut kuin sikamainen normaalimies.

Aikaisempaa kokemusta kriittisestä ajattelusta ei vaadita, eikä sitä oikeastaan katsota edes eduksi.

Hyödyllistä sanastoa opeteltavaksi: tasa-arvo, patriarkaalisuus, lasikatto. Näillä pääset liikkeessä jo pitkälle!

http://www.profeministimiehet.net/user/register?destination=frontpage

Erostamme on kulunut nyt puoli vuotta.

Ei kulu päivääkään, etten ajattele sinua. Päivääkään ei kulu ilman, että ikävöin sinua ja yhteisiä hetkiämme.

Sinä kuuntelit minua kun kukaan muu ei kuunnellut, sinä tuit minua kun tyhmät vihervasemmistolaiset kävivät sietämättömiksi, sinä tarjosit minulle aina lohdun kun tilanne vaikutti toivottamalta.

Muistan yölliset keskustelumme kahvikupin äärellä parvekkeellani; muistan kuinka ihanaa aamuisin oli herätä rakastavaan ja ymmärtävään seuraasi; muistan miten upeaa oli jakaa hellä hetki kanssasi ruokailun jälkeen; muistan myös miten kestimme yhdessä päivät kun rahaa ei ollut ruokaan.

Sinä et tuominnut minua, vaan hyväksyit minut sellaisena kuin olin ja aina seurassasi näytin paremmalta, kuin minulla oli mitään oikeutta näyttää. Olit aina niin tyylikäs ja edustava.

Mietin eroamme jatkuvasti, käyn läpi riitojamme ja mietin mitä olisin voinut sanoa tai tehdä toisin. Olen opetellut ulkoa keskustelun, jonka kävisin kanssasi, jos vielä joskus kohtaisimme ja voisin puhua itseni luottamaan sinuun taas. En vaan usko, että se on enää mahdollista, sillä vaikka suhteemme oli jännittävä, oli se myös tuhoisa. En tiedä voinko ottaa sinun kanssasi enää riskiä.

En ole jälkeesi tavannut ketään kaltaistasi, enkä usko että tapaan. Olit ainutlaatuinen osa elämääni ja toivon jonkinlaisen tuonpuoleisen olevan olemassa, jotta huuleni voisivat vielä joskus kohdata sinut - ilman riskejä, ilman vaaroja.

Kaikkein pahinta on päivittäin nähdä, kun vieraat miehet ja naiset imuttelevat sinua julkisilla paikoilla, silminnähden nauttien.

Ikävöin sinua, nyt ja aina. Rakkaani.

Marlboro Freshmint.

Yhtenä iltana tultuani töistä kotiin mulla oli sellanen olo, että nyt tämä saatanan paska saa riittää. En yksinkertaisesti jaksa enää, en sitten millään.

Kävin sitten hetken mielijohteesta ostamassa K-Raudasta paksua köyttä ja päätin, että nyt tämä oli vihdoin ja viimein tässä, lopullisesti.

No, kyllähän se avovaimo vähän vastaan pisti, mutta aina mä yhden tyhmän lehmän hirteen nostan.

Minulla ei ole tapana laatia muistokirjoituksia kuolleille julkisuuden henkilöille, joita en henkilökohtaisesti tuntenut ja pidän karoliinakestien muistoyhteisöillä huomiohuoraavia ihmisiä ärsyttävinä, mutta sen verran minulle tärkeä henkilö on poissa, että sanon muutaman sanan.

Eilen syöpään menehtynyt Christopher Hitchens oli kirjailija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko, mutta minulle hän oli ennen kaikkea yksi "uuden ateismin" neljästä hevosmiehestä - itse asiassa suosikkini heistä.

En ollut jokaisesta Hitchensin yhteiskuntapoliittisesta näkemyksestä yhtä mieltä hänen kanssaan, mutta myös silloin, kun olin hänen kanssaan eri mieltä, halusin ehdottomasti kuulla hänen esittämänsä pointin loppuun asti. Hitchens oli taitava puhuja sekä retorisesti rikas kirjoittaja, joka suhtautui käsittelemiinsä asioihin aina ihailtavan intohimoisesti.

Aikana, jolloin ateismia ajetaan ahtaalle ja paheksutaan suvaitsemattomuudestaan, ja vahingollisten uskontojen suvaitseminen on pop, Hitchens ei pyydellyt anteeksi, vaan puolusti kirjaimellisesti hautaan asti kantaansa sekulaarina antiteistinä, joka vakaasti uskoi uskontojen olevan pahoja ja vahingollisia taikauskoja, jotka auttamatta seisovat ihmiskunnan kehityksen sekä hyvinvoinnin tiellä. Kunnioitin ja kunnioitan Christopherin vahvaa moraalista selkärankaa, vaikka en aina allekirjoittanutkaan hänen voimakkaita näkemyksiään täysin absoluuttisista moraaliarvioista.

Yhtään ylidramatisoimatta, tulen ikävöimään Christopher Hitchensiä, sekä kunnioittamaan hänen uraansa inspiroivana ajattelijana sekä antiteistinä, joka osoitti, että ihminen voi erottaa oikean väärästä ja toimia moraalisen selkärankansa mukaan ilman "yliluonnollista Pohjois-Koreaa vahtimassa taivaista".

Ja jos Jumala kuitenkin vastoin kaikkia todennäköisyyksiä on olemassa, olen varma, että Hitch on hänet jo murskannut debatissa.




Kiitos kaikesta, Hitch.