IRC-Galleria

Erostamme on kulunut nyt puoli vuotta.

Ei kulu päivääkään, etten ajattele sinua. Päivääkään ei kulu ilman, että ikävöin sinua ja yhteisiä hetkiämme.

Sinä kuuntelit minua kun kukaan muu ei kuunnellut, sinä tuit minua kun tyhmät vihervasemmistolaiset kävivät sietämättömiksi, sinä tarjosit minulle aina lohdun kun tilanne vaikutti toivottamalta.

Muistan yölliset keskustelumme kahvikupin äärellä parvekkeellani; muistan kuinka ihanaa aamuisin oli herätä rakastavaan ja ymmärtävään seuraasi; muistan miten upeaa oli jakaa hellä hetki kanssasi ruokailun jälkeen; muistan myös miten kestimme yhdessä päivät kun rahaa ei ollut ruokaan.

Sinä et tuominnut minua, vaan hyväksyit minut sellaisena kuin olin ja aina seurassasi näytin paremmalta, kuin minulla oli mitään oikeutta näyttää. Olit aina niin tyylikäs ja edustava.

Mietin eroamme jatkuvasti, käyn läpi riitojamme ja mietin mitä olisin voinut sanoa tai tehdä toisin. Olen opetellut ulkoa keskustelun, jonka kävisin kanssasi, jos vielä joskus kohtaisimme ja voisin puhua itseni luottamaan sinuun taas. En vaan usko, että se on enää mahdollista, sillä vaikka suhteemme oli jännittävä, oli se myös tuhoisa. En tiedä voinko ottaa sinun kanssasi enää riskiä.

En ole jälkeesi tavannut ketään kaltaistasi, enkä usko että tapaan. Olit ainutlaatuinen osa elämääni ja toivon jonkinlaisen tuonpuoleisen olevan olemassa, jotta huuleni voisivat vielä joskus kohdata sinut - ilman riskejä, ilman vaaroja.

Kaikkein pahinta on päivittäin nähdä, kun vieraat miehet ja naiset imuttelevat sinua julkisilla paikoilla, silminnähden nauttien.

Ikävöin sinua, nyt ja aina. Rakkaani.

Marlboro Freshmint.