IRC-Galleria

Suomen asevelvollisuus syrjii miehiä, miehillä ei ole Suomessa sosiaalisen abortin mahdollisuutta, enemmistö törkeän perhe- ja seurusteluväkivallan uhreista Suomessa on miehiä, 78% vuosittaisista itsemurhista Suomessa tekee mies, 80% Suomen asunnuttomista on miehiä, lähes jokaisessa huoltajuuskiistassa lapsen huoltajuus myönnetään äidille, 84% tunne-elämän häiriöstä tai sosiaalisesta sopeutumattomuudesta kärsivistä on miehiä, mutta luojan kiitos väsymättömästi tasa-arvon puolesta taistelevat feministit keskittyvät oikeasti tärkeisiin asioihin, kuten lutkamarssi.

Vihapuheet halutaan kieltää, tai ainakin niitä halutaan huomattavasti rajoittaa. Mitä ihmettä on vihapuhe? Vihaista puhetta? Halutaanko siis kieltää lailla se, että kiroan työkaverin kanssa esimiestämme vihaisesti puhuen?

Mua raivostuttaa sen pullean oravannaaman omahyvänen virne joka kerta kun se kertoo jonkun ihan laaduttoman ja muutenkin mun aivoja satuttavan huonon vitsin mulle VAAN SEN TAKIA ETTÄ SE TIETÄÄ ETTÄ HARRASTAN KOM..

Eiku hetkinen, ei tuo nyt oikein tunnu vihapuheelta. Ei ainakaan sellaiselta, mitä poliitikot ja muut mediapersoonat nyt kaikki kilpaa tuomitsevat. Mitähän en nyt sisäistä. Katsotaanpa, Tino Singh määritti vihapuhetta mm. näin: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tino%20Singh%20Vihakirjoittelussa%20on%20kyse%20rodusta/1135268136435?ref=fb-share

"Singhin mukaan kyse on rodusta."

Ah, no siinäpä se! Vihapuhe on siis sitä, kun puhuu vihaisesti tietyistä roduista, ilmeisesti tummista.

Päästäänkin siihen mun todelliseen kysymykseen, eli miksi vihainen puhe tietttyjä ryhmiä kohtaan tulisi kieltää?

Aika turha mun mielestä puhua tasa-arvoisesta, yhdenvertaisesta yhteiskunnasta, jos yksi ryhmä nostetaan sananvapauden yläpuolelle. Tiedän, tiedän: tässä kohtaa joku neropatti tiedottaa, että eihän ketään olla sananvapauden yläpuolelle nostamassa ja tottakai saa kritisoida, ei vaan saa kritisoida liian vihaiseen sävyyn. Niin, "ei liian vihaiseen". Sille liian vihaiselle kun ei ole olemassa mitään virallista arvosteluasteikkoa, vaan se on täysin mielivaltainen määrite. Mitä jos olisi sellainen laki, että oma-aloitteisesti saa toista lyödä, muttei liian lujaa? Todellisuudessa "vihapuheeksi" riittää se, että lukijalle jäi paha mieli tekstin päätyttyä.

Tämä on vakava ongelma, sillä kaikki tosiasiat eivät aina ole miellyttäviä ja on ihmisiä, jotka yksinkertaisesti eivät halua kuulla tosiasioita, koska tosiasiat ovat välillä kenkkuja. Internetiin kirjoitetun tekstin itsessään ei siis tarvitse olla itsetarkoituksellisen vihainen, mutta jos se käsittelee aiheita, kuten maahanmuuttokriittisyys, ulkomaalaisten tekemät rikokset, ulkomaalaisten työttömyys tai vastustaa rasistisia ulkomaalaiskiintiöitä työmarkkinoilla, voi ulkomaalaiselle tai ulkomaalaisista tykkäävälle ihmiselle tulla paha mieli. Tämä on ongelma siksi, koska se, millaiseksi teksti tarkoitettiin voi olla aivan eri asia, kuin miten teksti tulkitaan.

Toinen suuri ongelma sananvapauden tukahduttamisessa Norjan tapahtumien varjolla on se, että juuri tämänkaltainen toiminta oli sitä toimintaa, joka Breivikin ajoi tekemään mitä teki. Hänellä varmasti on myös seuraajien ympäri internetiä ja maailmaa. Tukahduttamalla sananvapauden suojellaksemme erityiskansalaisia, teemme Breivikistä marttyyrin ja voimme olla varmoja, että Norjan tapahtumat toistuvat tulevaisuudessa. Ehkä jopa pian. Norjan tapahtumista syytetään naisettomuutta, videoepelejä, kasvatusta ja äärioikeistolaisuutta. Voisi olla hyvä myös tarkastella tekojen oikeita ärsykkeitä tekosyiden sijaan. Paras tapa pyrkiä ennaltaehkäisemään Norjan joukkosurman kaltaisia tapahtumia on oikeudenmukainen yhteiskunta, jossa kaikilla on samat oikeudet ja velvollisuudet, ryhmästä riippumatta. Oikeudenmukaisuus lievittää vihaa.

Epäoikeudenmukaisesta kohtelusta syntyvää vihaa ei voi kieltää tai kitkeä, epäoikeudenmukaisuuden voi.

Jumalauta, minä haluan vihaista puhetta! Minun tekstini ovat internetissä avoimesti kaikkien kommentoitavina sen takia, että niitä kritisoitaisiin, jos tarvetta on ja minä huomioin kritiikin ja pyrin kehittymään sekä kirjoittajana että ajattelijana. Minulla on tekstejä internetissä, joista en enää edes ole samaa mieltä, koska mun ajatusmaailma on muuttunut niin paljon sitten sen kun kirjoitin kyseisen tekstin. Tästä kiitos ihmisille, jotka ovat tekstien ajatuksista mun kanssa keskustelleet. En halua sulkeutua johonkin kuplaan, jossa ei esiinny mielipiteitä, kantoja ja näkemyksiä, joista minä en henkilökohtaisesti satu tykkäämään, enkä halua sensuroida asioita, mistä tulee paha mieli.

Puhukaa saatana vihaisesti.

Amerikkalainen Catherine Kieu Becker ajautui aviomiehensä kanssa riitaan, jonka lopputuloksena neiti Becker kastroi aviomiehensä ja viskasi irti leikatun peniksen roskasilppuriin. Riidan ja kastraation syyksi Catherine ilmoitti avioeron, jota hänen miehensä oli vaatinut. Syy, miksi otan esille sattumanvaraisen perheväkivaltauutisen on, että myös CBS-kanavan talkshow The Talk käsitteli uutista ja televisiossa esitetty lopputulos oli seuraavanlainen:



Joukko kikattavia kanoja kokoontui pöydän ääreen kehumaan neiti Beckerin toimintaa, nauraen päälle, tietämättä teon motiivista mitään muuta kuin sen, että kastroitu aviomies oli pyytänyt avioeroa.

Olisin kiinnostunut tiedustelemaan näiltä lanta-aivoisilta lehmiltä, että mitä jos tilanteen roolit vaihtaisivat paikkoja ja pysyvän vamman aiheuttaisikin naiselle mies, eikä teon motiivia tiedettäisi sen tarkemmin. Nauraisivatko he silloin asialle yhtä leveästi hymyillen? Olisiko se hyväksyttävää, jos joukko miehiä kehuisi vaimoaan hakanneen aviomiehen toimintaa valtakunnallisessa TV-lähetyksessä? Saisiko tuollainen ohjelma edes esityslupaa?

Internetin feministien ja muiden älyn sankarien toimesta tekoa on puolusteltu myös sillä, että mies varmasti ansaitsi tulla kastroiduksi. Toistan: uutinen ei kerro muuta kuin sen, että riita sai alkunsa siitä kun Catherinen aviomies vaati avioeroa. Onko se mahdollista, että suhde oli ollut karikoilla jo pidemmän aikaa, koska se oli ajanut miehen pisteeseen, jossa hän vaatii avioeroa? Luultavasti ja jopa varmasti. Onko silti missään mielessä perusteltua sanoa varmaksi, että aviomies ansaitsi tulla kastroiduksi vaimonsa toimesta? Ei tietenkään! Jälleen: mitä jos aviomies hakkaisi vaimoaan ja satunnainen mies toteasi kylmän rauhallisesti, että, no, vaimo luultavasti sai turpaansa vain, koska ansaitsi sen?

Sukupuoltenvälinen tasa-arvo: Mies kun lyö naista, se on väkivallan brutaalein ilmentymä ja aina vakava asia ja ennen kaikkea automaattisesti miehen syytä. Nainen kun kastroi miehensä avioriidan päätteeksi, se on alistetun naisen uroteko sortavan miehensä hirmutekoja vastaan ja ennen kaikkea AUTOMAATTISESTI MIEHEN SYYTÄ. YOU GO GIRLFRIEND!

Suomessa on aika yleisesti hyväksytty se kirjoittamaton sääntö, että naista ei missään tilanteessa tule hakata. On monia jopa muuten väkivaltaisia miehiä, jotka voimakkaasti seisovat tämän periaatteen takana ja ovat, ironisesti, valmiita puolustamaan tätä periaatetta jopa väkivalloin.

Kun tämä sääntö ja mantra aikoinaan keksittiin, ei kenellekkään sitten tullut mieleen laatia sitä muodossa "Ketään ei hakata"?

Pohtikaa miten paljon parempi maa Suomikin olisi, jos naisten lisäksi myös miesten koskemattomuuden loukkaamista yleisesti paheksuttaisiin yhtä voimakkaasti ja se nähtäisiin raukkamaisena, pelkurimaisena tekona, johon sortuva mies tai nainen on henkisesti säälittävä ja pieni reppana, joka ei kykene kommunikoimaan muuten kuin nyrkein, eikä miehiin kohdistuvaa väkivaltaa nähtäisi urhoollisena ja sankarillisena saavutuksena. Naistenhakkausta usein vastustetaan, vedoten siihen että naiset ovat miehiä fyysisesti heikompia, mutta itseään fyysisesti heikompaan mieheen kohdistuvaa väkivaltaa ei usein osata paheksua samallalailla. Missä on ero?

Monet meistä olemme myös olleet todistamassa yön pikkutunneilla tilanteista, joissa nainen on käynyt riidan tuoksinnassa miesystäväänsä käsiksi ja mies on puolustellut itseään väkivaltaista naista vastaan ja ei aikaakaan, kun kikkeliritarit ovat ryntäämässä hätiin puolustamaan heikkoa naista väkivaltaiselta sialta. Nainen nauttii tässä maassa fyysisestä koskemattomuudesta, mies ei.

En osaa ottaa feminismiä tosissani aitona sukupuoltenvälisen tasa-arvon edistäjänä ennen kuin se tarttuu oikeisiin ongelmiin sukupuoltenvälisten roolien ja ennakko-oletusten suhteen sen sijaan, että se yrittää seksistisesti syrjiä miehiä mm. työmarkkinoilla sekä asepalveluksessa.