IRC-Galleria

Heräsin kuin kristallin kirkkaasta unesta.

Kuolin unessani, saavuin paikkaan jossa minulle annettiin kansio käteeni, johon minun tuli kerätä elämäni hyvien tekojeni jyvät. Minulle sanottiin, että minulla on aikaa niin kauan kuin itse haluan, ja tehtäväni on kerätä kansioon elämäni ansiot, hyveet ja tekoni ja tekemättä jättämiseni, lähinnä kuitenkin hyveet - ei paheitani eikä rikkomuksiani tuohon salaiseen kansioon ja palauttaa se takaisin kun olen kerännyt sinne tähteni rippeet hyvistä elämäni teoista elämästäni – tähdenlennostani telluksella.
Tuo kansio oli ikään kuin tavallinen avotasku kansio, johon aina kun jokin muisto tuli mieleen, ja olin sen käsitellyt tuon tilanteen tai muiston meni yhteen noista taskuista kuin hitunen taikapölyä tai kirkas tähti ns. omia tähtihetkiä, jolla oli oma elämänsä ihana hetki, josta oli tuottanut iloa tai antanut rakkautta jollekin pyyteettä, sen jälkeen kansion välilehti ikään kuin sulkeutui asian käsiteltyäni, ja siirryin ajassa toiseen paikkaan seuraavalle välisivulle kansiossani. Oli jotenkin kuin tuon kansion alkupää olisi ollut syntymäni ja loppupää kertoisi elämäni loppuvaiheista, vaikkei varsinaista järjestystä kansiolla ollut, se kun ei ollut niin tärkeää, välilehdillä sai vain viettää aikaa niin kauan kuin tuntui tarpeelliselta omalla tahdollansa ja lupani oli sulkea kansion välilehti milloin halusi, sainhan viettää elämässäni niin kauan aikaa kuin halusin kuolemani jälkeenkin.
Helppoa oli pinnallisia tilanteita käydä läpi kansion välilehdillä, jos tuntui hieman liiankin helpolta välillä katsoa elämäänsä ja edesottamuksiaan kulkiessa tuon kansion välilehdillä tuolla elämänsä matkalla, mitä syvemmälle luotasi elämäntilanteisiin yksinkertaisiinkin tilanteisiin sitä tärkeämmäksi tuo vähäpätöiseltä tuntuva muisto vain vahvistui ja ikään kuin muutti muotoaan siten että ymmärrys ja sen tilanteen rakkaus vain lisäsi tuon tapahtuman jyväsen tähden loistoa.
Viivyin tapahtumissa kansion välilehdillä välillä hyvinkin kauan ja mietin tapahtumien tarkoitusta ja sen palkintoa kenelle se olikin elämän tapahtumaketjussa, jotenkin kaikki oli syntymästä kuolemaan yhtä pakettia, mutta sen käsittäminen oli hyvin helppoa ja yksinkertaista kuten elämäni oli ollut tuossa kansiossani.

Nyt kun palasin kuolemastani ajattelen onko tuo kansio sitten loppujen lopuksi kuitenkaan kovinkaan salainen, jos jokainen meistä joutuu lopussa käymään kansionsa elämänsä välilehdillänsä läpi ja palauttaa se uudelleensyntymisensä keskukseen, jossa itse tuomitsee itsensä omilla edesottamuksillaan, ihmiselohan oin kuin tähdenlento hyvin lyhyt tässä maailmankaikkeudessa, ja kysymys kuuluukin loppuuko elämä yhtä lyhyeen ja kestääkö se yhtä kauan kuin tähdenlento?

Saavuin lopulta kansioineen takaisin paikkaan jossa se minulle annettiin: Sain vastaukseksi vain yhden lauseen: ”Mikset avannut tuota kansiota jo elämäsi aikana vaan aloit kasaamaan tuota kansiota kuolemasi jälkeen, vaikka olisit saanut välilehtiä aikaan enemmän elämäsi aikana?”. Ja Itkin kuten olin itkenyt syntyessäni maailmaan – Olinhan syntynyt uudestaan.