aika käy kuin kello kaulassa
seinälle sen ripustaa kuin narun kaulaan
se ajoittain kuristaa
tikittää tuo aikapommi
naulaa reiän sydämeen
nopeutuu elämä kulkee editse
sivuun katsomaan jää sitä hetken
muutaman sekunnin
tunnista tuntiin kituen
katsoen kuin minuutit juoksee
näin itse aika elämä valuu läpi sormien
kohtalon karmaa minuutista minuuttiin
ajatuksissa taistelee
ajatuksia pakoon pääse ei
haluisi olla kuollut
hetket nuo surulliset elää uudelleen
hetket onnelliset
tieni puolitiehen tuotu sen onko elämä suonut
kiitollinenko olla surun hetkestä onnellisen
kaiken ajan vuoksesi annoin
mitättömät minuutit viettää sain
tuskaisissa muistoissa tunnit onnelliset
kaikki vain ajallaan
sekunnista sekuntiin
toteutuu kaikki ajallaan
erilleen vie
viisariemme tie
putoaa kello seinältä ajaton
luotasi minun lähdettävä vain on
minne suuntaa nyt kompassini sitä tiedä en
aika näyttää tieni mikä on niin lohduton
yksin se kohdattava minun on
kierre loputon
maallinen tieni ajaton
pisaran onnea saa maistaa
kunnes pois se jälleen otetaan
itsekäskö - tiedä en
annoin kaiken
itseni mukaan lukien
pois sen sinulta nyt vien
tiedä sitten oletko onnellinen
itse ole en
katseeni on kellossa
taaksepäin uskallanko katsoa aikaa eteenpäin, mihin menen tiedä en
”sanonta minkä taakseen jättää sen edestään löytää”
pelottaa,
en tahdo tulevaisuuteen enää.
mietteeni on syvät surun rikkomat
mietteeni on pysäyttää aika.
elämä, mitä sen suunnaton ajaton ajatus tuskan taival.