IRC-Galleria

Synnyin pisteestä elämään pilkullista elämää.
Huudan välillä merkityksettömiä asioita, jotka laittaa kysymään.
Lainaus kun on yhtä kuin suluissa elämistä.
Mistähän löytyisi heittomerkki?

Jos sinulla on vastaus laita kertoen kaksoispisteen jälkeen.
Tuosta puolipisteestä voisi kauttamerkit ja korkomerkit löytyä(?)

kunhan jaksaisin laskea yhdestä kymmeneen näillä aakkosilla.
Isoilla kirjaimilla voi pienikin ihminen kirjoittaa.

Elämän funktiot kaikki kaksitoista ovat vain elämän lakeja täynnä.
Kontrolloi sitä sitten alt i hopa grr…vitun tabulaattorit.

älä vaadi rakkautta
älä anele sitä

anna sitä ja jaa se puhtaasti sydämestä
saat takaisin voiman
jonka tiedät ansaitseesi.

Mustasukkaisuuden valkea vaate
mustasukkaisuuden vaatteet on joskus läpinäkyvän valkeita epätoivon vaatteita,
jotka saa vain ainoastaan rakkaudella riisuttua pois
varjostamasta harmaita ajatuksia
ja kietoa ne vaalenpunaiseen unelmaan.

Jää kaappi tyhjäksi pakastetuista unelmista.
Sulavista viisauksista.

Jää paloja elämään sulavasti.

Pakastimensa sulatus on kuin ohje:
Jää Viistomäen laella hakee lupauksen uuden
päivän kaiken roskat pois silmistään kiteiden alta.

kuin vesi, joka virtaa lävitse kehon, sulaa unelmat.

Kuin viattoman elämän aran
lumoaa tuo papukaija maan unholan kuviot
siipien piirron tae
kuohuvan kosken kyyneleet.

Sininen sen valon liekki, alla baskien maan.
Kellon alle yhden kerroin kolmentoista.

Yli vuolaat joet käy ajattomat mielen.
Kuin alla oranssin liekin valuvat liekit unhoittuvat.
Sen mahtavan voiman.
On vain raamit jääkukat viattomat, kiteet.
Todelliset kyyneleet omat.

Kuin punainen paprika elämän vuon.
Kalju sen päälaki viisauden.
Viisauden viisarit menneet.
Karvaisiin unelmiin kiteytyy viisaus haaveiden aavan ulapan rannattoman.
Kuin vinossa kalterit raamien kiteiden sulaa.
Rakeiden jääpalat on vain sulavat kiteet unelmien.
Virta sen elämän kylmän on hiipuva sisäisen sydämen polte.

Sulaa unelmat permannolle kuin kiteet haihtuvat.

elämä virtaa...
Kosken sinua kuin putous hennoin pumpulivirran pehmeän joen.
Uomasi läpi vuoren virtaava ikuinen on helmiesi pehmeät tyrskyt.
Kuin pumpulia on kuohut kasvojen kauniiden.
Viljavainioilla on unelmasi pärskyvät.
Saloilla virran vietävät on unelmat.
Aallot riekaleet kuohuvat pisaroineen unelmien, virta vie.

Täytätkö tyhjyyden
ylitse pursuvilla sanoillasi
rakastan sinua
vai jääkö jotain vajaaksi
vai kuohuaako se sydämen kyllyydestä yli?
Täydellistä kun ei ole olemassakaan…

Hetki on kaunis
sekunti sen silmäniskun
jokainen minuutti sen tunteen,
tunnista toiseen lähemmäksi päivästä päivään,
liekki palaa sydämen tahdissa joka sekuntiin,
minuutti minuutilta eheydyn
sinut tuntien
lähempänä todellista aikaa rakkauden.

Luovuus on hulluus
JosÂ…
Picasso värittäisi pianolla sanattoman sävelen sutimalla sinne tänne freskojansa sotkeutuisiko hänkin omaan maalipurkin sävytyksen mahdollisuuksiin flyygelinsä kannen alla siinä moni kirjavassa viimeisessä teoksessaan, minkä on varpaillansa värittäen säveltänyt mestariteoksenaan sormivärein, kuten näkijät voisi tulkita kaiken haluamansa näkemyksin omintakeisesti tuntemattomasta aistimuksesta, joka soi kuin sävel päässä ja on aistiharha katsojan silmien edessä.
JosÂ…
Dalin viisauden kivi onkin vain Goljatin ja Daavidin taistelu Mooseksen kivitauluissa tuhansien tuntemattomien inkarnoitujien sielun vuosien takaa taottu mielen fresko, harha todellisuuden vastauksista ihmisen henkisyyden olemassaolosta kaikessa viisaudessaan, jota luulemme aistivamme ja jossa luulemme elävämme ylpeinä omasta sisäisestä tietoisuudessa psykoeettisessä todellisuuden maailmassa, jota luulemme hallitsevamme itsenäisesti ajatusten ja tekojemme sinfonian voimalla, jota kutsumme elämäksi.
JosÂ…
Totuus onkin vain illuusio valheesta, mielenharhan vertaileva uskomus, minkä sävel tuntuu vain mielestämme pursuavan oikein sävelasteikolla, jonka olemme kasvatuksella itselle luoneet silloin kun olimme itse enkeleitä olevinaan ajattomina maailmankaikkeuden historiassa, jota luulemme luovamme päivittäin todellisuuden harhassa aamusta iltaan.
JosÂ…
Sinäkin luojasi luoma luit tätä jumalallista tekstiä tunnetko itsesi olevan lähempänä todellista minuuttasi, ymmärrystä itsestäsi miksi sinut on luotu lukeaksesi tätä, kysyäksesi itseltäsi onko tässä mitään järkeäkö, koska ymmärsit jokaisen sanan irrationaalisen merkityksen vailla järkeä, eikö niin? – mieti sitä hetki ja kerro kuka on hullu ja sen jälkeen perustele se itsellesi ja sitten vaikka minulle. Minä myönnän olevani hieman luova hullu tässä hullussa maailmassa – entä sinä?
Sävelsin vain tällaisen mietteen pohdittavaksi.

>

Saatte ristiinnaulita minut jos siltä tuntuu...

Enkelini syntymäpäivänä
Lokakuisen harmauden arjen sait väistymään silmilläsi syntymälläsi.
Elit vuotesi valossasi kylpien keskellä harmauden maallisen.
Katsoit silmin viattomin maailmaasi.
Salaman lailla suljit silmäsi.
Elit yli talven siivilläsi.

Kevät sai sinut viedä valkea kyyhkyseni.
Siivilläsi nousit korkeuksiin lentäen ylitse tämän maallisen harmauden.
Syntymästäsi kuolemaan oli lentosi kehto.
Rakkauden siivittämä tiesi ilmojen halki.

Surun viattoman kanssakulkijan kyyneleet harmaat pyyhit kirkkain siivin valkoisin.
Lokakuusi syntymä oli vain hetki.
Elämän rikkauden hetki.
Viettää saimme yhteisen rakkauden retken.
Hetki sen ikuinen on sateenkaaren liekki.
Niin monivärinen kuin enkelini syntymäni elämä.

Tiedän
Kirkas on valosi lempeä hymysi elämän.
Sinulle siellä lähinnä kaukana jossain.
Olet lähempänä kuin kaukaisin ajatus.
Viestintuoja siivin valkein,
kerroit vastauksen kysymättömän kysymyksen.

Teen nenäliinoista paperiveneitä.
Katso kuinka ne lipuvat merivirran mukana elämänvirrassa viattomina.
Näen syntyvän merituulen aallot hiljaiset kuiskaukset elämän.

Karikoille aallot lyövät maininkeina saaren rantaan,
terävistä rantakivistänsä, sametin pehmeitä tähtiä aution hiekkarannan.

Kuu saa kosken kuohumaan sydämen kyyneleet taittuvat meren pinnasta.
Harhaillen hullussa maailmassa kilvan kyynelmeren.
Rakkauden lipuessa nenäliinan kiteytyneillä pisaroilla.
Usvaisessa pellossa elämänpeilin lumihiutaleita ikkunan.

Sateenkaarenvärein eteeni tippuilevat palikat menneisyyden.
Syksyn kirjavat tapahtumat, aarteeni matkan vaiheet, tippuilevat lehdet.
Elämänkaaren monivärisen elämän aarteellensa päättyvät.

Astelen sateenkaaren polulla, havisevia tuulia puhallan elämään.
Aurinkoni huotrasta Amorin nuolet tehtaan varjoista uudelleen syntyvät.

Mikähän nimeksi tulee...

Kaksi viivaa syksyn kevättä odotellessa.
Kastepisaroita tikulla takulla taskussa nyt.
Tammenterhoja odotellessa talven yli uudensyntymän kevääseen.
Testissä elämän ensimmäisen menneen ja toisen elämän tulevan.

Kaksi viivaa Oman.