IRC-Galleria

Kuinka usein pelko muuttuukaan todelliseksi.
Suorat sanat satuttaa vähemmän kuin piilotetun totuuden kanssa eläminen.
Vaikka karma kirpaseekin, kyyneleet antaa särkyneelle sydämelle enemmän tilaa.
Luottamus on rakentavaa rakkautta, pelko rakkauden menettämisestä tuhoavaa.

Ruusunlehteni?
Olenko mehiläinen sinun terälehdillä?
Â…vai kasvanko rikkaruohona rinnallasi?
Ja mäntypistiäinen on luonasi?

Olenko vain seesamin siemen pellollasi,
joukossa muiden?

Sattuma satuttaa sielua
Sanoilla sanotuilla sielun sävelin
Soi suloiset soinnut sanomilla sanotut
Sanomattomilla sanoilla sen sanomaton sanoma
Soraääni sävelen soikoon sävelin

Kaipaus kultani kainaloon kaipaan
Kotona kaukana kyynelin kaipaan kosketustasi
Kosketat karman kyynelin kehoani
Kehoni kaipaa kosketustasi, kaipaan

Armaasi aina aikojen alusta, alati aina
Alkulähteeltä aina ammennan Amorin ajatuksiisi
Aina ajassa ajattomassa ajatuksissani
Anna aikaa ajatuksiini

Luonasi luojan luokse lähden – luoksesiko?
Laki luo lakeuden loiston luonasi, luvallasi
Liian lähellä luonasi? Liianko lähellä?

Ennen eilistä elin, elin entisessä enää en?

Tahtomatta tuskaa toin tykösi
Tiedät tunteeni takiasi
Tätä tunnetta tappavaa
Tuskin tuskien takaa
Totuus tähän tarinaan
Todellisuus tunteen tappaa

Rakastan rinnallesi rientää rakkauden rakentaa

Tilaisuuden tuon tuo tyköni
tähteni

Elämä antoi nipun avaimia
Sain ne käteeni hetkeksi
Annoin ne sinulle lainaan kaikki
Yleis-avaimen pidin itse
Lukossasi oli turvalukko, johon ei ollut avainta
En murra sitä
Kysymys on vain lukkosi
Kenen takia suojaudut?

Elämääsi annoit avaimesi
Sain ne käteeni hetkeksi
Annoit minulle lainaksi kaikkesi hetkeksi
Minulla oli yleis-avain sydämeesi

Lukossa on nyt käteni
Murra suojani
Olen sinun yleisavain
Se on sinulla lainassa, vain

Karkaa pilvet taivaan kastellakseen maan.
Sateenkaaren ajassa kyynelten se saa.

Matkaa levonkyynel...
Kimalle kasteen silmässä on.
Suru harmaan pilven...
kauas, pitkä matka sen on.

...Levonkyynel tuon sadepäivän.

Kalat saa poukkoilla
Parvessa ympärillä simpukan

Pohjassa makaa yksin itkevä helmi
Kyyneleen sisällensä piilottaa
Simpukan helmi nyt itkeä saa
Kaipauksen kyynel sisällä kasvaa
Kovettuuko kyynel simpukan

Osteria odottaa saa
Johdatusko luoksesi tuo
Merivirran mukana huokauksen aallon

Kaislikon kaipaus
Värinää hiekkarannalla rentukka suutelee lummettansa
Ahdin niityn mansikkapellon harson alla
Syleilyssä vieraan merenrannan

Suudelmat lumpeen varren lumivalkea kesäkukan
Hellässä syleilyssä mutaiset juuret
Halaus menneen kesän
Värinä metsäniityn kaislikon kaipauksen
Pohjaton ikävä
>

En oikein tiedä mitä itsekään ajattelin tästä vain tuli tämänlainen:)

Olet kotiparvestasi karannut elävä,
Vaikka karkaat
kotiparvestasi välillä.

Huomaat olevasi yksin
erossa omistasi.

Kaipaat takaisin kotiparveesi.
Kotiin, missä sydämesi.

Palaatkin sinne aikanaan
Olet taas onnellinen.

Parvesta vain välillä pitää olla erossa hetken
Löytääkseen parveensa takaisin jälleen
Jälkeen oman retken.

Ollakseen onnellinen,
Olla onnellinen kotiparveen palattuaan

Onnellinen siitä, että erosit
Onnellinen kokemuksesta, että erosit

Onnellinen siitä,
että koko sen eroamisen ajan
kotiparvestasi tietoinen siitä

Tietoisena siitä,
että sait kokemuksen, tiedon siitä,
että on aina tervetullut kotiin
takaisin omaan kotiparveen.

Villasukat on hyvä laittaa jalkaan kun palelee
On silloin tietoinen siitä, sukat lämmittää – ei palele enää.

Parasta on kuitenkin katsoa ettei sukassa ole reikää
Tiedät varmasti, että kohdassa missä reikä on - kylmä on
Sukan juoksevaa lankaa ei kannata purkaa

Samoin on sydämen jos se ei ole eheä elämänvirrassa –kylmyys tappaa sen
Lämmin ajatus sisäinen tekee sydämestä eheän – säteilee se lämmön läheisen.

Joskus on aika purkaa sydäntään löytääkseen lämmön, minkä kutoo elämänlanka uudelleen.

Älä siis ystävä hyvä palelluta sydäntäsi vaan laita ne villasukat jalkaan rakkauden.

Mikä sinua estää nauttia elämän antamista mahdollisuuksista - sinä itse.