Sanoissa joskus sokaistuu omiin vääristyneisiin fantasioihin pitäen niitä mukamas totuutena.
Monessa yhteydessä liioittelen tai vähättelen, suorastaan valehtelen sanoissani.
Pienen ikäni olen elänyt valheiden keskellä, jotka olen itse luonut.
Olen väittänyt monia asioita, joita ei todellisuudessa ole edes tapahtunut tai jollekin toiselle on ja pitänyt niitä ominani.
Hyvän mielikuvitukseni ansiosta alan joskus jopa itse uskomaan kertomiini satuihin. Itsetuntoni kun ei aina ole kovin hyvä, jonkinlaista itsensä korostamista on nuo liioitteluni ja tilanteiden luominen päässäni, joita sitten suollan ulos kunnes jään niistä kiinni tahtomattanikin.
Valheillani sitten rakennan ja hajotan oman maailmani.
Ihmisenä olen niin heikko ja omatuntoni niin paatunut.
Itsetuhovietistä kärsivänä ihmisenä on vaikea korjata sanomia virheitänsä tai korjata tehtyjä tekoja. Tähän kuin sekoittaa alkoholin vielä kunnolla vääristämään ja värittämään kaiken, niin soppa onkin valmis.