IRC-Galleria

elämän estradi
Onnelliseen teatteriin elämään menee hetki
Kuvia se luo elämään siinä iltapalaksi elämän
Namia on näytelmä oman elämän
Odotan kun näytelmä päättyy
Omani alkakoon siitä etsien
Kohotan katseen eteeni vain löytyy arki
Hetken löydän fantasiassani unien kunnes aamu herättää tuskaani
Sen todellisuuteen, mitä syön aamupalakseni

Aloitan oman näytelmäni, johon ei ollut valmista käsikirjoitusta
Elän vain elämääni siinä toiveineni elämäni teatterissa
Katson repliikkejä joita olen taakseni jättänyt, ja yritän löytää siitä voimaa itselleni.
Nuo kuvat elämän saa itseni hajalle kun yritän niitä kasaa itselleni

Vapaa?
Ken on sen sanomaan jos aikaa on jos sieluni ei ole?
Rakennan vapaalleni aikaa, jota ei ole ennen kuin näen sen sydämestäni
en sen enempää tarvitse elämääni.
Silloin tiedän oman löytäneeni.

Se ei ole draamaa, ei komediaa, ei tragediaa, se on elämää sen itseisarvossa jota tulin hakemaan ja elän sille.
Kaunis rakkaus sen säteilköön yhdessä ympärille joka päivä, jos se on pyhää siinä mitä itsemme olemme.
Ei voi olla väärin sanani, jos se on se mitä olen, tai olet ja sitä rakkautta tulee jakamaan voima joka omamme on, tahtoni olkoon se ylevä siinä, miksi sen teemme ja jaamme yhdessä Rakkaudella.

Itsekäs en ole jos kaipaan olkapäätä jakaakseen sen kanssani, sielussani rakastan omahyveettä kaikkeutta
Uskoni on se ken on siinä missä luodaan yhdessä lakien läpi oma se mitä on hyvyys, ja palvellaan sen hyvyys jakamattomana koko maailmalle.
Onko se teatteria elämän, kysyn hetken, on, ja on, se on kauneus kun on katsojilla ja niiden silmissä mitä jaamme.

Loppiainen saa elämän uuden suunnan. Palaa entiseen enää en. Lakaisen vanhan muiston...

Eroottinen pöllytys:

"Levitän lyhytkarvaisen mattosi lattialle ja imuroin sen."

Eilen virtasi 18 pulloa KOFF'ia kiduksiin, tänään ainakin sen 12. Loppuvuoden jos olisikin pää jäässä, ei tätä muuten oikein jaksa...

Sanoissa joskus sokaistuu omiin vääristyneisiin fantasioihin pitäen niitä mukamas totuutena.
Monessa yhteydessä liioittelen tai vähättelen, suorastaan valehtelen sanoissani.
Pienen ikäni olen elänyt valheiden keskellä, jotka olen itse luonut.
Olen väittänyt monia asioita, joita ei todellisuudessa ole edes tapahtunut tai jollekin toiselle on ja pitänyt niitä ominani.
Hyvän mielikuvitukseni ansiosta alan joskus jopa itse uskomaan kertomiini satuihin. Itsetuntoni kun ei aina ole kovin hyvä, jonkinlaista itsensä korostamista on nuo liioitteluni ja tilanteiden luominen päässäni, joita sitten suollan ulos kunnes jään niistä kiinni tahtomattanikin.
Valheillani sitten rakennan ja hajotan oman maailmani.
Ihmisenä olen niin heikko ja omatuntoni niin paatunut.
Itsetuhovietistä kärsivänä ihmisenä on vaikea korjata sanomia virheitänsä tai korjata tehtyjä tekoja. Tähän kuin sekoittaa alkoholin vielä kunnolla vääristämään ja värittämään kaiken, niin soppa onkin valmis.

Täällä seinät kaatuu ja tavarat juoksee muuttolaatikoihin...
...Mistä itseni löydän vielä tiedä sitä minä en.

Karmankierre jatkaa samaa omaa rataansa, ensin hajoaa auto, sitten huomaakin olevansa yksin ja hukkuu pulloon... unohtaakseen todellisuuden hetkeksi.

Älä ihmettele jos parin päivän aikana tapahtuu maailmassa kummallisia asioita, on tietousuuden heräämisen päivät 18-19 päivä tätä kuuta maailmaan säteilee kosmista energiaa hyvin paljon.