perkele että taa paloi käämit tänään siinä noin kolmen ja neljän välissä. olin matkalla himaan jostain perkeleestä taas ja saan kauniin ja ihanan päiväni kirkastavan viestin. siis kaikkea vitun mahdollista muuta kun sitä. noh, ei siinä mitään kai olen jo tähän mennessä oppinut olla välittämään paljoa paskastakaan, mutta pistäähän se vituttamaan kun kerrankin on optimistinen, niin löytää itsensä niin syvältä paskasta ettei ole ennen koettu. periaatteessa tämä tarkoittaa sitä, että minulla on palanut nyt niin pahasti hermot kaikkien vittujen maailman kaksilahkeisten kanssa hermot, loppunut jaksaminen, onnistumiseen uskominen ettei paljoa muuta voi sanoa kuin "liquor in the front, poker in the rear".
tähän väliin voisi lisätä viimeisimpien kusipäiden nimet, ja ne jotka ovat onnituneet tuhoamaan ainakin pienen osan itsetuntoani, tai muuten vain saaneet henkisen tasapainoni järkkymään tai muuta paskaa. alkaen, ensimmäinen ja mitä uskottavimmin kusipäisin ja pahin, cedric. kusipäistä mahdottomin. asiaan ei ole paljoa enempää sanottavaa. tuhosi elämäni hyvin onnistuneesti.
leijonanpoika, haistakoon vitun. yksinkertaisesti tai itsetunnon romahtamaan onnistuneesti.
gregory, muuten vain aiheutti maksimaalisen vitutuksen.
nino, vittu jumalauta voi mennä "branler" kunnes pamahtaa käsiin.
nemi, kiva kiitti vitusti kun annoit ymmärtää, muttet ymmärtänyt antaa. helvetin kuustoista jos ei tiedä mitä haluaa, pitääkö muillekin aiheuttaa sekopäistä kompleksiongelmaa ja mielen kaksijakoisuutta.
voi perseensuti sanon minä. en jaksa edes kirjoittaa muuta kuin noista parista pahimmista ja viimeisimmistä kusipäistä. -.-