IRC-Galleria

Tänää tajusin koulussa ollessani että mä vaan kaipaan niin paljon niitä tuttuja ja turvallisia ihmisiä ympärilleni. Ihmisiä joiden kanssa ei tarvitse miettiä miltä vaikuttaa ja riittääkö sellaisenaan.

Mua vaan ahdistaa mun oma oleminen kokoajan. Mihin ihmeeseen on jäänyt se rohkeus mitä mulla vielä joskus oli? Missä on se tyttö joka eli täysillä ja pelkäämättä?

On outo olo. Sellanen ristiriitanen, samalla niin monta fiilistä päällekkäin.

Ittensä näkeminen oikein ja hyvin on vaikeeta.

mä en osaa alkaa yrittämään väkisin, mutta en mä jaksa sitäkään että istun hiljaa ja olen muiden silmissä vain joku. Mä haluisin vaan oppia antamaan itsestäni enemmän, antamaan kaiken - lopettaa sen jatkuvan pelkäämisen joka vie musta niiiin paljon.

on, kyllä vaan. Pistää hymyks vaan kaikki just nyt.

Tänään kun olin kotia tulossa huomasin ovella että hitto avaimet on jääny himaan ja tietysti just sillon kuin niitä ei ole niin kukaan ei himassa kun muuten aina. Just niin mun tuuria että joo.

Eka olin ihan et voihan paska et mitäs mä nyt keksin kun en ketään kiinnikkään saanu mut sit päädyin siihen että joo, ei oo niin kamalaa. Menin istuskelemaan meijän partsille ja siinä sitten lahnailin tunnin vaan mietiskellen asioita, katellen sitä ihanan syksystä maisemaa ja kuunnellen musiikkia podilta odotellen että joku saapuis niiden avaimien kanssa.
Tuli vaan semmonen olo, että nyt mä oon tässä ja kaikki on hyvin, enkä mä tarvitse mitään muuta, mitään muuta ollakseni onnellinen. Ja niin, enhän mä, koska mä oon sitä jo, mutta on asioita joita haluis kuitenkin ollakseen vieläkin onnellisempi. On tosiaan, aina on jotain. Kun saa sen mitä haluaa, tulee tilalle jotain muuta mitä haluta. Mut tavallaan just ne haaveet pitää elossa ja antaa voimia yrittää, ku on jotain mihin pyrkiä tai ainakin jtn mistä unelmoida.

Ja päivä oli muuten ihana, kaikinpuolin.

Kelasin eka et siellä oli joku poraus menossa ku hirvee pörinä vaan kuulu oven takaa mutta ehei, iskähän se siellä juoksentelee pitkin kämppää kauko-ohjattavan auton kanssa jonka jostain muuttolaatikoista löys. Kui söpöö! :--D

Turhauttaa. Matskun kirja löhnöttää mun edessä mut en oo vielä jaksanu tehä elettäkään esim. lukeakseni huomiseen kokeeseen, jotenki kauhistuttaa ajatus et koko kirja täynnä asiaa josta en suurimmaks osaks ymmärrä mitään. Viimesen tunnin oon vaan jäätyilly ja tuijotellu ikkunasta ulos, kuunnellu ja mietiskelly mukavia, oivoi näin se Sofia panostaa koulunkäyntiin. :---)

oli muuten älyttömän ihana ilta eilen, tänks! bussimatka meni itekseen hymyillessä, elämä hymyilee-fiilingillä. NYT se ei kuitenkaan vaan enää niin paljon kun tiedän et olis asioita jotka pitäis hoitaa alta pois, huoh. Ei mua pahemmin stressaa itse koe, mut stressaa se että oon just näin lahna, enkä saa asioita tehdyks. Matemaattisesti älykkäät aivot kiiiitos.

mietin ja mietin. asioita. uudelleen ja uudelleen. haluan ja kaipaan.
nyt väsyttää ja toki päädyin taas tänne galtsun päiväkirjaan kirjottelemaan vaikka eihän tässä mtn järkevää niinku yleensä. epämääräsiä ajatuksia vaan.


ehkä voisin mennä vaikka unille, joo se olis aika hieno ajatus.

06, oivoi sitä teneilyä, niitä hassuja aikoja

Mä vaan tajusin tänään, tai ainakin olevinaan tajusin asioita. Löysin taas sen kiva fiiliksen itestäni muiden ihmisten kanssa. En mä oo epäsosiaalinen ameeba jos en vaan sitä itestäni ajattelemalla tee. Enhän mä toki oo niitä kaikista sosiaalisimpia ja itsevarmimpia, mutta ei mun tarviikkaan. Ei kukaan multa sitä vaadi.

Ei stressiä ja just nyt ei tunnu mikään asia ahdistavan. en jaksa ajatella niitä asioita jotka mut ahdistuneeks saa koska kyllähän mä tiedän miten turhia ne on - mä teen niistä ite vaan ongelmia vaikka niiden ei tarvis olla yhtään mitään. Ne on vaan asioita. Ja joskus vielä ymmärrän sen miten rikastuttavia sellasia, vielä en vaan osaa niitä täysin itessäni arvostaa.

"Sinä vain
näet minut
parempana kuin ansaitsen
sellaisena usein toivon
että näkisin itsenikin."

ps. ihanaaa huomenna vapaata, jesh!

Haluisko jo selkiyttää mun ajatuksia? Voi kumpa joku voiskin sen mun puolesta tehdä. tää on jotain tosi outoa ja hämmentävää, en nyt ymmärrä ollenkaan... jotain selkoa pliis

ajatuksia, liikaa ajatuksia ja ailahtelevaisia fiiliksiä. En tee tästä vaikeeta, en ongelmaa tai mitäään, mutta... voi elämä :--) kui hassua, tai jotain, en nyt tiiä mikä olis oikee sana kuvaamaan.

en osaa tuoda ajatuksia sanoiks, niin että saisin ne ääneen sanottua.

"Ihmiset ovat kuin lasikaappeja. Kaikki näkevät ja kuulevat ne ulkopuolelta.
On ihmisiä jotka koputtelevat lasikaapin ovea. On ihmisiä jotka onnistuvat raottamaan sitä. Sitten on vielä ne harvat jotka pääsevät lasikaappiin sisälle."

Musta toi oli ihan älyttömän osuvasti ilmastu, se miten meillä kaikilla on oikeesti ne muurimme ja miten se on vaikeeta päästää ihmiset oikeesti lähellensä. Aina sitä tuntuu peittelevän jotain itestään, ei niin että esittäis jotain muuta kuin on, mutta näyttää vaan sen osan - joskus pienemmän, joskus suuremman. Yleensä se osa tuntuu olevan aivan mitättömän pieni, niin pieni, että sitä rupee ihan kelaan että oonkohan tässä ollenkaan. Ne hetket on vaan niin harvassa kun sitä tuntuu olevan täysin kokonaisena toisen edessä.
Musta se on jotenki vaan niin pelottava ajatus, että joku näkis sen kaiken. Sen sisimmän.
Mut niitä ihmisiä kuitenkin on, ystäviä joiden kanssa sitä on vaan se minä, epätäydellinen ja henkisesti paljas niinkuin se Saksu hienosti heitti.

Oon taas vaihteeks niin tämmösellä ihme tuulella. Tai ehkä tää on vaan just niin mua, ei mikään tuuli.

JA SITTEN asiasta toiseen, ihan pakko on vähän hehkutella (hehhee), olin tänää mopomiitissä. Se oli jotain tosi outoa sanoisinkos, tai kun miettii, sehän ei oo yhtään semmonen mun tyyppinen juttu. Mut jotenki sponttaanisti päädyin Riksun, Severin ja Akun mukana sinne. Ja oikeesti, se oli ihan ihmeen siistiä. Siinä oli jotain tosi koomista, en tiiä miks, mut se oli hienoa. Se oli jotain ihan uutta.

Just niinku mä viime viikolla joku mantsan tunti pohdin asioita, mietin tavotteita lähitulevaisuudelle tai jotain, päätin että alan elämään virran mukana ja tekemään kaikkea uutta ja sellasta mitä kohtaan on vähän ennakkoluulojaki. Ja hah, tänään tod tein!

Tuli vaan semmonen fiilis että jes, mä elän. Jostain noin hassusta jutusta. :---))