IRC-Galleria

Ajattelin kirjoittaa nationalismista, kun se tuntuu ajankohtaiselta. Ensiksi lienee tarpeen selventää mitä tarkoitan kun puhun nationalismista. Viittaan siis uskoon kansakunnasta ja kansallisvaltiosta. Näen nämä sosiaalisesti jaettujen kokemusten ja yhteistenkertomusten kautta syntyneinä sosiaalisina rakennelmina. Siispä kansallisvaltio voi saada uusia muotoja ja kansakunta uusia piirteitä. On myös mahdotonta asettaa täsmällistä määritelmää sille missä kohtaa ihmisestä tulee esimerkiksi suomalainen, joten suomalaisuus on aina liukuva luokka. Tarkoittamani nationalismi ei myöskään aseta eri kansakuntia hierarkioihin. Lähtökohtaisena ajatuksena on, että oma maa on paras kansalaiselleen. Silti ei ole mitenkään poissuljettua, että esimerkiksi suomalaiseen yhteiskuntaan kasvanut voisi kokea toisen maan itselleen sopivammaksi.

Nationalismin luonteeseen kuuluu jako meihin ja muihin. Se on sekä sen vahvuus, että heikkous. Parhaimmillaan nationalismi voi luoda yhteenkuuluvuutta ihmistenvälille, jotka ovat muuten toisilleen täysin tuntemattomia. Pahimmillaan se luo kuvan ulkopuolisista vihollisista ja tunkeutujista. Nationalismi muuttuukin ongelmalliseksi silloin, kun siihen sekoittuu muukalaisviha ja aggressiivinen laajentumishalu. Pitkälle vietynä nationalismi voi tosiaan tuottaa ajatuksen oman kansan paremmuudesta verrattuna muihin, joka muuttuu vihamielisyydeksi vieraita kohtaan. Kuitenkin laajentumishalu voidaan nähdä jopa nationalismin vastaisena. Jos ajatellaan, että kunkin kansan on paras toimia omillaan, niin tällöin muiden kansojen alueiden valloittaminen voidaan nähdä nationalistisesta näkökulmasta rikoksena näitä kansoja kohtaan.

Nationalismin positiivinen ominaisuus on sen yhteenkuuluvuuden tunteen tuottaminen. Ihmisillä on tapana identifioida itsensä erilaisiin ryhmittymiin ja kansallinen identiteetti on yksi näistä mahdollisista ryhmistä. Nationalismi siis vahvistaa kansallista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun nationalismi on purkautunut Suomessa viimeisten vuosikymmenten aikana globaalin ajattelun vahvistuessa, sillä on ollut myös seurauksia kansalaisen yhtenäisyyden kokemukselle. Se näkyy esimerkiksi niin, että rikas eliitti on siirtynyt kokemaan enemmän yhtenäisyyttä globaalin eliitin kanssa, kuin oman kansakuntansa. Näin siis kansallinen etu korvautuu globaalin eliitin edulla.

Vaikka globaaliudella on myös positiiviset piirteensä ja tietyt ongelmat vaativat globaalia paneutumista, niin näyttäytyy liiallinen suuntautuminen globaaliin myös ongelmallisena. Globaalius ei tuota pelkästään kansainvälistä yhtenäisyyttä ja hyvinvointia. Globaaliuden painottaminen kansallisuuden sijaan näkyy siinä, kuinka aikaamme leimaa absoluuttisen köyhyyden väheneminen, mutta samalla suhteellisen köyhyyden kasvu. Tätä kielteistä seurausta usein vähätellään positiivisten seurausten varjolla. Suhteellinen köyhyyshän nimenomaan määrittää ihmisen aseman yhteiskunnassa. Esimerkiksi suomalaiselle köyhälle on merkittävämpää se, miten muut suomalaiset elävät kuin se, miten toisella puolella maailmaa eletään. Vertailu tapahtuu oman verrokkiryhmän sisällä. Ihminen ei koe itseään rikkaaksi, vaikka absoluuttisessa mitassa niin olisikin moniin muihin verrattuna, elleivät nämä kuulu omaan verrokkiryhmään.

Nationalismi ei toki ole kokonaan purkautunut, vaikka se peittyykin globaalin ihailun alle. Nationalismi elää ihmisten kansallisuuden kokemuksissa, ylpeydessä ja kiintymyksessä kotimaahansa. Nationalismi elää edelleen jopa eliitin puheissa, mutta usein se on Suomessa kadottanut jo sisältönsä. Nationalismin kato ei toki koske kaikkia maita ja esimerkiksi Japani on edelleen hyvin nationalistinen valtio.

Näen että vapaus tarkoittaa mahdollisuuksia ja vapaus aidoimmillaan tarkoittaa aitojen mahdollisuuksien maksimointia. Väitänkin siis että ihminen on vapaampi rakenteissa, kuin ilman rakenteita. Tämä siksi, että rakenteet paitsi rajoittavat, niin ne myös mahdollistavat toimintaa. Elämä metsässä eristyksissä on monella tapaa rajoittuneempaa kuin mahdollisuudet modernissa yhteiskunnassa. Moderni terveydenhuolto tarjoaa pitkän elämän ja sitä kautta.

Rakenteilla on toki myös rajoittava puolensa. Riippuukin siis rakenteista ja niiden merkityksistä, että rajoittavatko, vai mahdollistavatko ne toimintaa. Eli lisäävätkö vai vähentävätkö ne mahdollisuuksia. Rakenteita voidaan toki siis käyttää myös vapauden riistoon. Voimme havainnollistaa rakenteita esimerkiksi miettimällä siltaa, johon on rakennettu kaiteet. Rajoittavatko nämä kaiteet toimintaa, vai mahdollistavatko ne sitä? Vastaus voi olla että ne tekevät molempia samaan aikaan. Kuitenkin niiden rajoittavat ominaisuudet ovat vähemmän merkityksellisiä, kuin niiden mahdollistavat. Harva haluaa pudota sillalta ja niille jotka sitä todella haluavat on aina mahdollista ylittää aita vähin vaivoin. Kaiteet vapautta rajoittavat ominaisuudet ovat siis hyvin rajalliset.

Tosin ongelmana on se, että ihmisen halut ovat osin myös sosiaalisesti rakentuneita. Täten on periaatteessa mahdollista ohjeilla ihmisiä rakenteiden avulla haluamaan sellaisia asioita, joita rakenteet tarjoavat. Näin synnytetään vapauden illuusio rakentamalla ihminen rakenteisiin sopivaksi. Mutta poikkeaako se lopulta aidosta vapaudesta? Eivätkö ihmisen halut ole aina osittain sosiaalisesti rakentuneita? Merkittävää lienee illuusion uskottavuus. Jos vapauden kokemus on tarpeeksi voimakas, niin se lienee silloin niin todellista kuin voi olla. Sen sijaan jos illuusio on herkkä särkymään ja ihminen näkee helposti kalterinsa, niin tällöin ollaan epäonnistuttu tarjoamaan aitoa vapauden kokemusta.

Viimeaikainen mielenosoitus pelleily on saanu miettimään tätä oikeisto-vasemmisto jakoa sekä ihmisten maahanmuuttonäkemyksiä. Siis mä näen et äärioikeiston nousu on ihan vakava uhka. Monet näistä jotka on osallisena siinä vaan on samalla huolissaan liian oikeistolaisesta talouspolitiikasta ehkä jopa ymmärtämättä sitä. Eli siis tää nouseva äärioikeisto tarvis oikeesti enemmän vasemmistolaisuutta, sosialismia talouspolitiikkaan. Syy siihen et miks tää porukkaa ylipäätään identifioituu oikeistoon liittyykin maahanmuutonvastaisuuteen. Tätä identiteettiä vahvistetaan jatkuvasti korostamalla ihmisen maahanmuuttomielipiteen merkitystä. Hyvä esimerkki tästä on tää viimeaikainen Eroa hallituksesta mielenosoitus-säätö. Ei kestänyt kauan kun netissä rupes kiertää jutut miten kyseisen mielenosoituksen järjestäjät kuuluu rajat kiinni-ryhmään ja tän vuoksi sinne mielenosoitukseen ei voi osallistua, koska se on rasistinen. Samalla pykättiin sit vastineena tähän toinen samanlainen mielenosoitus sit heille jotka haluaa hallituksen eroavan, mutta ei halua osallistua samaa vaativaan mielenosoitukseen kun järjestäjä on rajat kiinni ryhmän jäsen. Tällästä pelleilyä tää on hittovie. "mä en leiki sun kans ni mä järjestän oman mielenosotuksen ku sä oot ihan tyhmä". Juuri tällänen toiminta on osaltaan luomassa sitä identiteettiä et ihmisen maahanmuuttomielipide on se mikä määrittää ihmisen arvon. Aattele et jos ihmisiä aateltaiskin moniulotteisesti ja et voidaan olla maahanmuuttoasioissa eri mieltä mut toisissa asioissa samaa mieltä. Mitä jos vaikka mielipide talouskysymyksissä oiski se maahanmuuttoa tärkeämpi asia? Miltä tää tilanne sillon näyttäs?

Tässä muutama hyvä kansalaisaloite. Helposti saa allekirjoitettua kaikki samalla kirjautumisella :)

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1406 Suomi irti eurosta

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1410 Pentutehtailu kriminalisoitava

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1378 Lääkinnällisen kannabiksen kotikasvatuksen salliminen

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1438 Kaikille yhtenäinen katsomusaine peruskouluihin

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1486 Hampun kaikkien lajikkeiden laillistaminen

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1678 Julkinen terveydenhuolto kuntoon - kokonaisvastuu valtiolle

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1697 Uskonnollisten teurastusten kieltäminen

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1692 Metsien avohakkuun kieltäminen

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1718 Pakolaisten vastaanotto ainoastaan kiintiöiden kautta

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1713 Eutanasialaki. Aktiivinen kuolinapu ihmiselle sallittava

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1735 Kansanäänestys hallituksen luottamuksen mittaamiseksi

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1742 Ei vankilaan maksamattomista sakoista

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1672 Riittävät resurssit vanhusten huoltoon

Tajusin viimein mitä rasismilla määritelmällisesti tarkoitetaan ja miksi se on haluttu erottaa syrjinnästä. Ihmiset käyttää keskustelussa niin yleisesti rasismia syrjinnän synonyyminä ja vähän miten sattuu ettei oo ihme kun tulee kaikenlaisia sekaannuksia. Täytyy olla joku dosentti että tälläsii asioita tulee ajatelleeks. Onneksi dosentit yrittää kertoa näitä ajatuksiaan muille. Mäkin olen lukenut rasismia käsitelleen kirjan joku vuos sitten jossa tästä puhuttiin.

Siispä rasismille viitataan usein modernina käsitteenä rodun lisäksi rodullistettuun etnisyyteen. Tässä etniseen ryhmään liitetään luonnollisia, muuttumattomia piirteitä. Rasismi on siis tämän rotujärjestelmän ylläpitoa. Niimpä oikean rasistin tunnistaa esimerkiksi siitä, että hän ei toivo maahanmuuttajien kotoutuvan. Oikea rasisti nimittäin näkee tiettyjä maahanmuuttoryhmiä leimaavan tietyt yleiset pysyvät piirteet. Niimpä oikea rasisti näkee ainoana vaihtoehtona kaikkien epätoivottujen ryhmän jäsenten karkotuksen. Tämän vuoksi rasisti hyökkää vastaanottokeskuksiin ja satunnaisten väärän väristen ihmisten kimppuun, koska he kokevat näiden omaavan näitä ei toivottuja piirteitä.

EDIT: lisään nyt tähän vielä aspektin joka on nyt vielä paremmin hahmottunut. Eli rasismi virallisissa määritelmissä liitetty koskemaan vain julkista elämän alaa. Näimpä yksityisen elämän alueelle jäävä rasismi muuttuu syrjinnäksi. Luulen että näin on haluttu tehdä, jotta korostetaan rasismin ongelmallisuutta kun se toimii osana järjestelmää. Lisäksi yleisesti ajatellaan ettei julkishallinnon tule puuttua yksityiselämään, joten yksityiselämässä esiintyvä rasismi on haluttu rajata pois.

Ehdotus:
Yksin saapuville miehille ei enää myönnetä turvapaikkaa.


Perustelut:
Tämä on tarkoitettu yksittäiseksi, helpoksi ratkaisuksi, jolla parannetaan maahanmuuttopoliittista tilannetta huomattavasti.

Inhimillisyys
Tällä hetkelle elämme tilanteessa, jossa kaikkia pakolaisia ei pakolaisleireiltä voida sijoittaa. Niimpä valikoinnille on tarvetta. Pakolaisten vastaanottaminen on ensisijaisesti hyväntekeväisyyden muoto, jonka ei ole tarkoitus hyödyttää vastaanottajaa, vaan tarjoa turvaa hädänalaisille. Kuitenkin nykyisen järjestelmän läpi tulee suurimmaksi osaksi yksinäisiä nuoria miehiä. Syyksi tälle on havaittu matkan vaikeus. Järjestelmä karsii siis ikäänkuin ”vahvimmat”, jotka lopulta päätyvät turvapaikanhakijoiksi. Humanitäärisistä syistä tilanne on kestämätön. Estämällä yksinäisten miesten tulo vaikutetaan helposti tilanteeseen niin, että voimme vastaanottaa suoraan pakolaisleireiltä oikeasti niitä hädänalaisimpia. Kolmen yksinäisen miehen korvaaminen esimerkiksi perheellä, on nähdäkseni humanitäärisempi vaihtoehto.

Tasa-arvo
Vallitseva järjestelmä on pitkään ollut luomassa sukupuolista epätasapainoa, sillä sekä turvapaikanhakijoista, että maahantulijoista ylipäätään suurin osa on ollut pääsääntöisesti miehiä. Tämä toistaa lähtömaiden vallitsevia kulttuurisia sukupuolirakenteita. Tutkimuksissa on mm. havaittu, että miesten ulkomailla työskentelyä pidetään normaalia, mutta naisten vastaavaa toimintaa pidetään uhkana yhteisölle. Tilanteen vuoksi vaaditaan radikaaleja toimia, jotta tasapaino saadaan korjatuksi. Tämänkin vuoksi on perusteltua, että yksinäisten miesten tulo turvapaikanhakijoina estetään.

Turvallisuus
Maahantulijat ovat kunnostautuneet rikostilastoissa erityisesti seksuaalisen väkivallan tekijöinä. Yleisimmin tekijä on mies. Lisäksi näemme kriminologiasta, että yleisimmin rikoksen tekijä on yksinäinen nuori mies. Koska suurin osa tulijoista on tällä hetkellä yksinäisiä nuoria miehiä, niin jo se pelkästään se riittää lisäämään kotimaan rikollisuutta. Uudistus on siis perusteltua, myös kotimaan turvallisuuden kannalta.

Adressi maahanmuuttopolitiikan parantamiseksi. Saa jakaa http://www.adressit.com/turvapaikanhakijat_ei_enaa_yksinaisia_miehia

Maahanmuuttokeskustelua leimaa usein sellanen syyllisten etsintä. Toisten mielestä maahanmuuttajat ovat ongelma, jotka ovat syyllisiä milloin mihinkin. Toiset taas ovat sitä mieltä, että ei maahanmuuttajia voi syyttää oikeen mistään ja tämän vuoksi mitään ongelmia ei ole olemassakaan. Paitsi ehkä ne natsit. Kuitenkin ongelmat ovat harvoin niin yksioikoisia, että voitaisiin osoittaa syyttävällä sormella yhtä tahoa, joka olisi vastuussa. Ongelmat kietoutuvat usein monitahoisiksi prosesseiksi, joissa on useita osatekijöitä. Esimerkiksi onko salakuljetus pakolaisen vika? On ja ei. On siinä mielessä, että pakolainen osallistuu käyttäjänä salakuljetukseen. Tosin perussyyllisten haku logiikalla salakuljettaja itse nimettäisiin ainoaksi syylliseksi. Salakuljetuksen ongelmat eivät vaan katoa tai ratkea sillä, että löydetään syyllinen. Koko salakuljetus prosessi syntyy vuorovaikutuksessa kuljettajasta, kuljetettavasta ja niistä rakenteellisista tekijöistä, jotka johtavat salakuljetuksen käyttöön.

Tässä olisi siis syytä havahtua siihen, että kaikki ongelmat eivät ole maahanmuuttajien syytä. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä ettäkö ongelmat lakkaisivat olemasta. Aloittaisimmeko siis tunnustamalla että maahanmuuttoon liittyy ongelmia, vaikka kaikki maahanmuuttajat eivät suunnittelekkaan islamistista invaasiota.

Ensinnäkin olen löytänyt tiettyä iän tuomaa viisautta. Se on jännä huomata miten kymmenen vuotta sitten puhuttiin ihan samoista asioista kuin nyt. Samat puheet ja samat ongelmat, mutta niille ongelmille on ollut kymmenen vuotta aikaa tehdä jotain ilman, että mitään on tapahtunut. Puheet menettää kummasti merkittävyyttään kun ne kuulee jälleen kymmenen vuoden päästä. Silloin ne vakuutti, mutta ei enää. Voisikohan tätä oppia siirtää jotenkin nuoremmille polville? Sen omakohtainen ymmärtäminen kun vaatii ajan kulumista.

Toinen jännä juttu on ylipäätään se, että minulta on kestänyt kymmenen vuotta tajuta, että mikään ei ole muuttunut. Niin se vaan aika kuluu jos asioita ei sen kummemmin ajattele. Sitten kun aihe nousee taas yhteiskunnalliseen keskusteluun ja siihen joutuu paneutumaan, niin näkee jälleen miten aika on kulunut ilman, että mikään on muuttunut.

Tämä havainto johtaa siihen ajatukseen miten ymmärrän yhteiskunnallista radikalisoitumista. Kun näkee miten puheet pysyy samana, mikään ei muutu ja vaikuttaa siltä, että mitään muutosta ei edes aiota saada aikaan, niin mitä silloin jää jäljelle? Väistämättäkin tulee mieleen ottaa asiat omiin käsiin ja tehdä asialle jotain.

Mistä päästään siihen miten olen oppinut ymmärtämään anarkisteja. Kun yritykset kiertää avoimesti veroja ja hallitus pyrkii toimillaan pelkästään helpottamaan sitä, niin silloin näkee selvästi, miten hallitus on korruptoitunut. Ja jos hallitus on korruptoitunut niin miten voit vaikuttaa mihinkään virallisia teitä? Tästä näkökulmasta vaikuttaa hassulta, miten lehdistö revittelee muutaman hassun näyteikkunan rikkomisesta. Vaikka nyt hallituksen korruption näkee selkeästi, niin voin helposti uskoa, että sen on voinut nähdä myös aiemmin.

Näitä miettiessä tulee helposti hirveen voimaton olo ja maailma näytäytyy kurjana. Sitä väkisinkin tulee mieleen että tarvitsee vähän sinisiä pillereitä. Sitä vois ihan hyvin elää vaan mukavaa elämään tehden jotain kohtuullista työtä ja nauttien elämän pienistä iloista. Mitä hyötyä näitä on edes miettiä kun asiat on niin suuria, ettei niille kykene tekemään mitään.

Mistä tuleekin mieleen miten kaukana ihmiset elävät todellisuudesta. On olemassa ikäänkuin materiaalinen todellisuus ja sitten on ihmisen tulkinta tästä todellisuudesta. Varmasti tätä on jo jossain filosofiassakin pohdittu? Jokainen kuvittelee, että oma tulkinta todellisuudesta on yhtä kuin materiaalinen todellisuus, mutta erehtyminen on hyvin helppoa. Sen näkee selkeiten kun puhutaan yhteiskunnallisista tabuista. Sitä pystyy näkemään millainen mielikuva ihmisellä on puhutusta kohteesta ja sitä pystyy sit vertaamaan todellisuuteen. Se on oikeestaan tosi hassua, mutta irrallaan ihmiset voi olla todellisuudesta. Ihmiset vielä toimii kiihkeästi ajaen asioita omasta todellisuudestaan käsin. Sitä ei tajua edes kyseenalaistaa omia mielikuviaan. Jos joku kyseenalaistaa sitten nämä mielikuvat, niin lähtökohtaisesti siinä kyseenalaistajassa on jotain vikaa, sillä eihän tervejärkinen ihminen nyt noin ajattelisi. Aika hassua. Jos hulluus on sitä, että elää omassa maailmassaan niin me kaikki olemme hulluja.

Hyvinvointivaltion liberaalia mallia tarkasteltaessa tulee mieleen, että täähän on kaikkea muuta kun liberaali sille yhteiskunnan pohjalle. Et se vapauden aste kasvaa sitä mukaan mitä korkeemmassa asemassa olet. Siks kääntäisinkin liberaalin tarkoittamaan eliitin vapautta. Yleensä se mitä myydään vapauteta tarkoittaa lähinnä vapautta valtion kontrollista. Mutta kun valtio on nimenomaan sellanen ainakin näennäisesti demokraattinen elin. Valtion kontrollista vapautuminen ei tarkoita sitä, että sä vapautuisit yhteiskunnasta. Se vaan tarkottais sitä, että sä alistuisit kokonaisvaltaisesti yhteiskunnan muille valtasuhteille, kuten tällä hetkellä markkinatalous on suuressa roolissa. Se vapaus on siis lähinnä eliitin vapautta. Oikeesti vapaus tarkottaa mahdollisuuksia. Aito vapaus tarkoittaa aitoja valinnanmahdollisuuksia. On ihan sama kuinka paljon valikoimaa kaupassa on, jos sä et pysty käytännössä ostamaan sieltä kuin sitä yhtä ja samaa. Vapauden kaipuu on oikeastaan henkinen ansa. Vapauden kaipuu saa meidät ajattelemaan negaatioita, niitä vapauden esteitä ja niistä vapautumista. Vapauden kaipuu on kuitenkin sama asia kuin mahdollisuuksia kaipuu. Jos kokee vapauden puutetta, niin oikeasti haluaa jotain. Se jokin hahmottuu paremmin kun ajattelee mahdollisuuksien kautta. Eli mitä mahdollisuuksia minulla olisi saavuttaa se, mitä kaipaan.