IRC-Galleria

Havahduin mietteistä puhelimen pirinään.
Â’Haloo? Tuulian Ottava.Â’
’Hei. Mikko tässä. Ajattelin soittaa vielä. Olen juuri lähdössä töistä. Joten olen siellä kohta. Etten vain yllätä sinua puolipukeisena.’
’Et sinä minua olisi yllättänyt. Olin vain mietteissäni, kun soitit. Voin kertoa sitten, kun lähdemme kahville. Nähdään kohta.’
Â’Okei. Hei, hei.Â’
Â’Hei.Â’

Kävin tarkistamassa peilistä, että meikit oli kunnossa ja kävin vaihtamassa mukavammat vaatteet ylle. Sitten jo ovikello soikin. Menin avaamaan oven ja päästin Mikon sisään.
’Hei. Odota hetki niin käyn hakemassa laukkuni.’
’Okei. Mihinkäs kahvilaan kaunis neiti haluaisi?’
’No se on melkeinpä sama mihin menemme kahville. Vaikka tuohon lähelle Pauloon?’
’Paulo on ihan hyvä kahvila. Menemme sitten siihen.’
Kun olin hakenut laukkuni ja varmistanut että avaimet ja rahapussi on mukana.
’No niin. Nyt voimme lähteä.’

Kävelimme lyhyen matkan Paulon kahvilaan ja tilasimme kahvit. Kun olimme istuutuneet ja saaneet kahvit eteemme, aloin kertomaan Mikolle päivän ihanista käänteistä.
Marketan kanssa käymästä keskustelusta, pankissa käynnistä.. Mikolle oli jotenkin luonnollisen helppo puhua ja avautua.
’Isoäidin sormus vain on nyt kadonnut. Kenelläkään muulla ei ole tallelokeron avainta, kuin minulla. Ja se sormus oli siellä, kun kävin sen asianajajan kanssa tarkistamassa lokeron sisällön. En itse takuulla ottanut sieltä mitään. Saatikka, että olisin uskaltanut koskea siihen sormukseen. Katselin vain sen kauneutta. Paljon tarinoita kuullut siitä isoäidiltä, ja vihdoin näin sen luonnossa. En sanonut vielä pankissa mitään. Pitäisi varmaan kuitenkin huomenna siellä käydä ja kysyä, onko joku muu päässyt katsomaan isoäidin tallelokeroa, vaikka minulla pitäisi olla ainoa avain sinne.’ Mikko kuunteli vuodatustani vaiti ja nyökytteli välillä. Hän todellakin kuunteli. Mikä aarre mieheksi.
’Sinuna menisin ilmoittamaan asiasta. Ja jos he eivät tiedä siellä mitään, suosittelen että menet poliisien pakeille. Koska he saavat sitten oikeuden tarkistaa valvontakamerat, joista pitäisi näkyä, kuka siellä on saattanut käydä. Älä huoli. Kyllä tämä selviää.’ Mikko kurkotti käden pöydän yli ja otti käteni oman kätensä suojaan. Karahdin punaiseksi. ’Hitto kun en osaa hillitä punastumistani nyt laisinkaan.’ Mietin mielessäni.
’Niin. Totta puhut. Kyllä se tästä selviää. Mutta entä jos ei sitten kuitenkaan selviä? Entä jos valvontakameroissa ei näykkään mitään? Tai no aika tyhmä kysymys. Tottahan toki niissä nyt jotakin pakosti näkyy. Olen varmaan sitten katsonut liikaa poliisi-sarjoja.’
’Älä huoli Tuulian. Kaikki järjestyy kyllä. Me löydetään kyllä sinun sormuksesi. Muuten isoäitisi tulee haudan takaa etsimään sitä, ja sitähän me ei haluta?’ Mikko naurahti.
’No sen varmaan isoäiti jos kuka pystyisikin tekemään.’ Minäkin uskalsin jo hymyillä.
’Tulihan se hymy sieltä viimeinkin.’ Mikko nosti käsiämme ja suuteli kättäni.

Kun olimme juoneet kahvimme, Mikko saattoi minut takaisin kotiini. Alaovella käännyin Mikon puoleen. ’ Haluaisitko tulla ylös luokseni?’
’Voisinhan minä tulla, jos haluat vielä keskustella jostakin. Sinuun on ilo tutustua.’
’Tule vain. Minäkin haluan tietää sinusta asioita. Ja saatan kertoa yhden naurettavuuden sinulle, jos uskallan.’ Viittasin huomautuksella viimeöisiin uniini.
Kapusimme portaat ylös ja avasin kotini oven. Menin pistämään veden keittimen päälle teetä varten. Minä ainakin tarvitsisin mieltäni rauhoittavan teekupillisen. Sanoin Mikolle, että olisi kuin kotonaan. Kun tulin keittiöstä, Mikko seisoskeli kirjahyllyni luona katselemassa valokuvia.
’Sinä olet ollut todella nätti tyttö pienenä. Ja olethan sinä vieläkin. Mutta nyt silmissäsi ei loista haudattu suru. Miksi sinä näytät jotenkin surulliselta näissä joissakin kuvissa? Tai anteeksi uteluni. Ei sinun ole pakko kertoa, jos et tahdo.’
’No se on sukumme yksi suuri salaisuus. Oikeasti Taina Ottava ei ole äitini. Vaan Tainan nuorin sisko Tuulian Kuronen. Eli toisin sanoen isoäitini poisti mielestään ja ei tunnustanut Tuuliannaa tyttärekseen moneen vuoteen. Äitini sekaantui alaikäisenä huumeisiin ja oli lääkkeitten sekakäyttäjä. Tapasi isäni, josta tosin ei ole havaintoja sen jälkeen. Isäni oli samanlainen kuin Tuulian. Kun hän sitten tuli raskaaksi, isäni häipyi tiedon saatuaan. Tuulian lopetti kuin seinään aineitten käytön, ja haki turvaa äitinsä luota, eli minun isoäitini. Mutta kun minä synnyin Tuulian sekaantui melkein heti taas huumeisiin, jolloin ei pystynyt huolehtimaan minusta. Minut otettiin silloin huostaan. Ja 14 kesäisenä minulle kerrottiin äitini menneisyys, koska siihen aikaan isoäidille tuli kirje jostain kaukaa. Tuulian oli kuollut yliannostukseen johonkin surkeassa kunnossa olleeseen taloon. Jossakin Hämeen slummialueella. Tarkemmin en tiedä. Isääni en ole edes koettanut etsiä. Enkä välittäisi tosin häntä tavatakaan.’
Mikko tuli luokseni ja otti syliinsä.
’Tuollainen jättää varmasti jäljet. Sinulle sitten on sattunut ja tapahtunut.’
’No tapahtumista tosin on aikaan tasan tarkkaan kohta 24 vuotta. Joten ei se niin paljoa enää paina. Mutta syvät jäljet on jättänyt kaikki puheet ja vähäiset muistot. Äidin hautajaisiin menin vaikka Taina yritti estää. Isoäidin seurana menin.’
Istuuduin sohvalle ja Mikko istui viereeni. Hän otti minut uuteen halaukseen ja piti sylissään. Silitteli hiuksiani.
’Kaikelle tapahtumalle on syynsä. Ja vaikka isäsi ja äitisi olivatkin mitä olivat. Sinä olet erilainen. Olet menestyvä nuori nainen ja sinulla on elämä edessä. Löydät miehen ja teet pari lasta. Elät onnellista elämää ja kaikki on kunnossa.’
’Tuosta tulikin mieleeni. Ennen kuin kävin kirjoittamassa asianajotoimistolla niitä talon papereita kuntoon. Olin yöllä nähnyt erikoista unta. Sinä varmaan naurat minulle, kun kuulet. Mutta näin unta, että olin isoäidin talolla keittiössä laittamassa ruokaa. Sitten keittiöön juoksi kaksi lasta. Tyttö ja poika koulureput selässään. Ja heidän perässään tuli mies. Komea mies joka tuli halaamaan ja antoi suukon huulilleni. Ja nyt tulee paljastus.
Vaikka en ole sinua ennen tavannut, kuin vasta silloin asianajotoimistolla. Sen unen mies olit sinä. Siksi järkytyin sinut nähdessäni.’
Â’Hmm. Aika mielenkiintoista. Jos se olikin jonkinlainen enne uni?Â’ Mikko kysyi hymy huulillaan.
’En oikein tiedä. Mitä olet mieltä?’
’Voisimmehan ottaa asiasta selvää. Katsoa jos vaikka tästä kehkeytyisikin jotakin.’
Mikko vinkkasi silmää puhuessaan.