IRC-Galleria

Työpäivä sujui ongelmitta ja ihan normaaliin tapaansa. Olin saanut kampaajalle ajan samalle päivälle töitteni jälkeen. Ja se oli ihme sinänsä. Tähän aikaan vuodesta ei oikein mistään meinannut saada kampaaja aikaa. Olin onnekas, kerrankin.
Odotellessani parturissa omaa vuoroani lueskelin lehtiä, kunnes paikalle tuli nuori ja hauskan näköinen miesparturi. Hän kyseli minulta millaista mahdoin haluta.
Aluksi haluisin hieman lyhyemmän hiustyylin ja ehkäpä jonkin uuden hiussävyn. Hän antoi minulle yhden mallikuvasto kirjan ja aloin selailemaan. Vilkaisin kuin ohi mennen miehen nimen hänen paidassa olevasta pienestä nimilapusta.
Taneli Vuori. Aika mielenkiintoinen sanoisinko. Jatkoin kuitenkin kuvaston katsomista ja lopulta löysin mieleisen hiustyylin. Taneli alkoi leikkelemään hiussaksillaan hiuksiani uuteen uskoon ja samalla ehdotteli joitakin hiusvärejä minulle. Sanoin miettiväni vielä hetken, ja lopulta tulin tulokseen, että jokin punertava sävy olisi hyvä. En halunnut kuitenkaan mitään radikaalia sävyä, mutta kuitenkin sellaisen joka erottuisi punertavan ruskeista hiuksistani. Taneli toi minulle muutamia hiusväri näytteitä katsottavaksi ja löysin mieleiseni. Kampaajalla meni jonkin verran aikaa värjätä hiukseni ja puolen tunnin päästä hän pesi hiukseni kunnolla. Se tuntui ihanalta, aivan kuin olisin ollut päähieronnassa. Ja rahaa kului kirpaisevasti, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen ja sehän oli tärkeintä. Sain päähän pistoksen lähteä kiertämään vaatekauppoja, joissa oli jo jonkinlaisia alennuksessa olevia hienoja vaatteita. Mukaani kaupoista lähti pari uutta vaatekertaa ja ei ostokset rokottaneet kovin paljoa rahapussiani. Palasin mielivirkeänä asunnolleni ja selasin päivän postin. Päätin lähteä illalla joko Kaisun kanssa tai sitten yksin baari kierrokselle. Nyt alkaisi uusi aikakausi elämässäni. En voisi jäädä murehtimaan loppu iäkseni Mikon kuolemaa. Hän on mennyttä ja minä olen vielä tässä, koko elämä edessä.
Kävin vielä lyhyellä lenkillä ja menin sen jälkeen suihkuun. Aloin valmistautua iltaa varten. Tänä iltana voisi katsella tarjontaa. Kaisu ei päässyt irtautumaan lapsistaan, koska hänen miehensä oli ylitöissä tänään. Lähdin sitten yksikseni kahdeksan aikoihin baariin. Ilta sujui hyvin ja kävin välillä tanssimassa. Viennistä ei ollut puutetta ja kun kävin naistenhuoneessa, silmäni oikein loistivat kirkkaina ja poskeni punoittivat. Olin kuin teinityttö ensimmäistä kertaan baarissa. Tunnelma oli katossa, vaikka iltaa yksikseni lähdinkin viettämään.
Kun siirryin seuraavaan baariin, näin siellä Taneli Vuoren. Hän katsoi minua kiinnostuneena ja taisi tunnistaa. Ensimmäisen drinkin eteeni saatuani, hän siirtyi pöytääni istumaan ja alkoi jutustella. Juttelimme ja kävimme välillä lattialla pyörähtämässä. Katselin vapautuneesti Tanelia ja hänen piirteensä miellyttivät minua kovasti. Tanelikin katsoi minua kiinnostuneena. Lopulta päädyimme asunnolleni omille pienille jatkoillemme. Avasin kaapista löytämäni pienen viini pullon ja joimme lasilliset. Tunnelma oli tiivistä ja suutelimme kiihkeästi.
Mutta aloin toppuutella, kun Tanelin käsi hivuttautui toppini helman alle. Hän katsoi minua ihmeissään ja tunsin olevani hänelle jonkin selityksen velkaa. Ja parhaakseni näin sanoa, että en harrasta yhdenyön juttuja enää. Niistä ei jää kovin hyvää mieltä jäljelle, vaikka yö olisikin ollut ihana. Taneli sanoi ymmärtävänsä, mutta hänen katseensa oli kuitenkin pettynyt ja hän taisi olla hieman suuttunutkin. Ehdotin arasti hymyillen hänelle, että voisimme tapailla ja sillein. Seurustella. Taneli katsoi eteenpäin miettiväisen näköisenä. Ymmärtäisin kyllä, jos hän ei haluaisi aloittaa mitään vakavanlaista suhdetta, koska hän oli minua muutaman vuoden nuorempi. Vasta 26 vuoden ikäinen, ja minä täyttäisin 29 loppu kesästä. Taneli kuitenkin nyökkäsi ja suuteli minua hellästi. Hän jäi viereeni nukkumaan.
Hänen kainalossaan oli turvallista olla. Aamulla heräsin ja Taneli oli poissa. Yöpöydälläni oli kuitenkin pieni paperi. Taneli oli jättänyt minulle viestin:

’Huomenta Nea. Olen lähtenyt pois, kun luet tätä. Minun oli lähdettävä töihin, ymmärräthän? Voisin soittaa sinulle illalla, mutta en muistanut kysyä numeroasi. Joten jätin oman numeroni sinulle. Aamupusuja.
T. TaneliÂ’

Hymy nousi huulilleni ja luin paperin päivän mittaan uudestaan ja uudestaan. Myöhästyin jopa hieman töistä, mutta kukaan ei huomannut sitä. Kuljin koko päivän pilvissä, mutta sain silti työni tehtyä melkein ajallaan. En tuntenut Tanelia kovin hyvin, vaikka olimmehan tietenkin jutelleet hieman viime yönä. Mutta silti taisin olla rakastunut korviani myöten. Tai no, pikemminkin ihastunut, katsoo rakkautta sitten myöhemmin. Toivon tämän onnistuvan, mutta sitä ei koskaan tiedä.

Illalla soitin Tanelille ja hän vastasi melkein heti. Keskustelimme kaikesta mukavasta ja siinä vierähti melkein tunti. Sovimme viikonlopuksi ”treffit” ja iloisissa tunnelmissa päätimme puhelumme. Yöllä en saanut unta moneen pitkään hetkeen, mutta lopulta aamuyöstä sain unenpäästä kiinni. Aamulla heräsin kuitenkin pirteänä uuteen päivään ja hoidin työni tunnollisesti. Työkaverit huomasivat minussa muutoksia, mutta kovin harva uskaltautui tulemaan juttusille. Iloisesti vain vastailin heille ja kyselin heidän omia kuulumisia. Yksi mies oli saanut pitkään odotetun esikoisen minun sumu kautena, eräs ystävällinen nainen oli päässyt odottamalle lomalle ja lähtisi pian eläkkeelle, mutta sitä hetkeä hän onkin odottanut jo jonkin aikaa. Nyt hänelle jäisi aikaa järjestää kotiaan ja auttaa miestään joka on ollut pyörätuolissa pitkän aikaa, lupatoimistomme nuorin ja uusin juoksutyttö on muuttanut tyttöystävänsä kanssa yhteen asumaan ja ovat menneet kihloihinkin. Onnittelin ja toivotin hänelle hyvät jatkot. Sitä alkoi nyt vasta huomaamaan, että työpaikallanikin oli ihmisiä, jotka välittivät minusta ja olivat olleet huolissaan minusta kuluneen vuoden ajan.
Mutta he ymmärsivät kuitenkin. Sain kutsun grillijuhliinkin ja itse pyysin muutamia ihmisiä jo ajoissa loppukesällä vietettäviin synttäreihini. Halusin juhlistaa nyt synttäreitäni myös työporukalla. Viime kesänä kun se oli jäänyt. Ajatukseni liitivät vuoden aikana tapahtuneisiin asioihin, mutta kauhukseni minun oli myönnettävä, että en muista paljoakaan tapahtumia. Se oli hyvin surullista mielestäni, mutta katsoin hymyillen tulevaa. Huomenna menisimme Tanelin kanssa ensin kahville ja sitten elokuviin. Taneli sanoi, että saisin valita elokuvan, mutta luulenpa että hän haluaisi valita itse elokuvan. Paras kai antaa hänen valita, minulle kun on aivan sama minkä elokuvan menemme katsomaan. Kunhan saan olla Tanelin vieressä.