IRC-Galleria

-Miranda-
Huimasi ja päähän sattui aivan kauheasti.
Mitä oli tapahtunut? Avasin silmäni ja katselin ympärilleni.
Aluksi en tunnistanut paikkaa ollenkaan. Ei se ainakaan oma kotini ollut. Sitten kuin isku vasten kasvoja, muistin. Olin käynyt täällä ennenkin, melkein jopa asuin täällä enemmän, kuin silloisessa kodissani. Kipeät muistot tulvahti mieleeni ja halusin oksentaa. Tämä ei voinut mitenkään olla mahdollista. En ollut käynyt täällä vuosiin, ja vapaa ehtoisesti en tulisikaan tänne enää. Sitten kaivoin muistini syövereistä hetken ennen pimeää.
Minut tuotiin väkisin tänne!
Mieleni teki alkaa kiljumaan, mutta ääntäkää ei tullut.
Ei pihahdustakaan. Katselin uudestaan ympärilleni. Huomasin makaavani tutulla sängyllä, tutussa makuuhuoneessa.
Paljonkohan kello mahtoikaan olla. Minun piti mennä kouluun. Ja jos en ole kotona, ennen kuin Mari tulee yöllisiltä reissuiltaan, olen kusessa. Tapoihini ei kuulu kadota tosta vain. On pakko selvittää mitä on tapahtunut, miksi olen täällä tuskan pesässä ja mitä tulee tapahtumaan.
Kuuntelin viereisten huoneitten ääniä. Mitään ei kuulunut. Ei pienen pientä ääntäkään. Olinko yksin tässä asunnossa? Mutta miten olin päätynyt tänne.
Nousin ja kävelin kohti ovea. Kokeilin kahvaa. Ovi aukesi olohuoneen puolelle.
Onpas täällä sotkuista. Pitsalaatikoita, juomalaseja, kaljapulloja, lehtiä. Kaikkea mahdollista sekaisin siellä ja täällä. Sohvalla oli vilttejä. Joku siis on kuitenkin ollut täällä. Vilkaisin automaattisesti seinälle, jossa kello ennen oli ollut. Ja oli edelleen. Puoli yksi..

-Mari-
Mikaelin kanssa oli jälleen aivan upea ilta, mutta jotenkin hän vaikutti vaisummalta kuin ennen. Mikä häntäkin nyt yhtäkkiä vaivaa? Kohautin olkiani ja räpläsin oven auki. Miranda olisi varmaan suihkussa tai keittiössä tällä hetkellä. Kylmät väreet kulki pitkin selkääni ja pysähdyin eteisessä. Kuuntelin talon ääniä. Mitään muuta ei kuulunut, kuin tuulen pieni ujellus nurkassa.
Minut valtasi pakokauhu. Missä Miranda on?!??
Tämä ei vaikuta mitenkään normaalilta. Yleensä hän lähtee iltalukioon, tulee kymmenen aikaa pois. Aamulla kun minä tulen, hän on joko suihkussa tai keittiössä aamupalalla. Nyt en kuule mitään normaaleja ääniä.
Hiivin hiljaan keittiöön. Ei ketään. Kuljen vessan luokse. Sieltä ei kuulu mitään ääniä. Jotain on varmasti tapahtunut.
Syöksyin laukkuani kohti ja kaivoin puhelimen esiin. Näppäilin numeroita ja olin soittamassa, kunnes tajusin. Miltä sekin nyt kuulostaisi, jos soittaisin hätänumeroon ja kertoisin sisareni olleen yön poissa kotoa. Minulle naurettaisiin.
Ei, ei. Tämä oli hoidettava muulla tapaa.
Otin laukkuni ja takkini. Olin väsynyt, mutta minun oli löydettävä Miranda.