IRC-Galleria

Tyttö: Mikä on vialla?

Poika: Pidän hänestä niin paljon...

Tyttö: Puhu hänelle!

Poika: Enpä tiedä, hän ei edes pidä minusta.

Tyttö: Älä sano noin. Olet uskomaton.

Poika: Haluan vain hänen tietävän kuinka tunnen.

Tyttö: Sitten kerro hänelle.

Poika: Minäkö?

Tyttö: Odotas, kenestä sinä pidät?

Poika: Hän ei pidä minusta...

Tyttö: Kuinka sinä voit tietää sen?

Poika: Minä vain voin.

Tyttö: No kerro hänelle.

Poika: Mitä minun pitäisi sanoa?

Tyttö: Kerro hänelle miten paljon hänestä tykkäät!

Poika: Minä kerron sen päivittäin.

Tyttö: Mitä sinä tarkoitat?

Poika: Olen aina hänen kanssaan. Rakastan häntä.

Tyttö: Tiedän mitä tunnet. Minulla on sama ongelma. Mutta hän ei ikinä tykkäisi minusta.

Poika: Voi, hänkään ei tykkää minusta.

Tyttö: Kyllä tykkää.

Poika: Mistä sinä tiedät...?

Tyttö: Kuka sinusta nyt ei tykkäisi?

Poika: Sinä.

Tyttö: Olet väärässä, rakastan sinua.

Poika: Rakastan sinua myös.

Tyttö: Joten aiotko mennä puhumaan hänelle?

Poika: Juurihan minä puhuin.

Koska luit tämän viestin, sinä saat perjantainan suudelman elämäsi rakkaudelta.

ÄLÄ RIKO KETJUA!!

Ihastuksesi pyytää sinua ulos.
Huominen tulee olemaan elämäsi paras päivä.
Kuitenkin, jos et kopio tätä päiväkirjaasi sinun elämäsi on tuhoon tuomittu rakkauden puolesta

Rakkaus tekee kipeää.
Siivetön enkeli,
hyvin kaunis enkeli.
Hänen sydämensä on särjetty.
Siipensä on revitty,
ja hän ei voi lentää karkuun enää.

Luuli rakkauden olevan kestävää.
Mutta se olikin yhtä särkyvää,
kuin pieni lasiesine,
jonka oli asettanut ikkunalleen.

Ei se kestänyt.
Rikkoutunut,
kuin hauras kaunis muisto.

Rakkaus ei riittänyt.
Särkynyt enkeli liikkuu kyynel silmin.
Valkoinen puku on veri tahrainen,
sydämen kohdalla ammottava aukko.

Se on varastettu.
Saako siivetön enkeli sitä koskaan takaisin?
Kukaan ei tiedä.

Kuin aave Särkynyt enkeli liikkuu.
Häntä on loukkattu.
Satutettu verisesti.
Anteeksi ei voi antaa.
Luottamustaan ei voi takaisin saada.

Liian kivuliasta.
Liian totta.

Ravistettava ennen käyttöä

Minussa on ongelma jokin virhe ohjelmoinnissa
Puutteita koodissa korvaan arvaamattomuudella
Tuntuu että tekijä unohti otsaan kirjoittaa ravistettava ennen käyttöä

että ihminen osaaki olla laiskalla tuulella..
ei mee hyvi ei,
mut onko se sittenkään kovin väärin?

tyttö istuu ikkunalaudalla ja katselee ulos pimeyteen.
kyyneleet poskillaan,
tyhjyys silmissään muistelee eilistä.
iloisia kasvoja,
aurinkoista säätä,
hellää kosketusta.

mutta se kaikki onkin eilistä.
kyynel vierii poskelta rinnalle.
tyttö ojentaa kämmenensä ikkunaa vasten.

huokaisee syvään ja kääntää katseensa pois.
kulkee läpi sotkuisen lattian sängylleen,
ja vaipuu polvilleen sängyn äärelle.
katseen nostaa kattoon ja sulkee silmänsä lopulta.

itkee hetken pienen ja nukahtaa.
unet kamalat herättää ja huuto kirpoaa tytön huulilta.
huokaisee helpotuksesta.
unta kauheaa se vain oli.
käpertyy kietoen kädet polvien ympärille.
lattialla hiljaa makaa ja sulkee silmät.

kyyneleet kastelee lattiaa.
tyttö on yksin.
liian yksin.
ei iloisia kasvoja,
ei hyväilyn kaltaista puhetta,
hellät kosketukset muistona eilisen.

värähtää kylmästä.
kietoutuu varovasti päiväpeittoon kermanvalkoiseen.
vaipuu lopulta sikeään uneen ja siihen jää.
tuska sisältä siirtyy hetkisen viipyväksi pois.

ihmisellä voi olla tylsää!
keksikää hyvät ihmiset miulle tekemistä.
yksi o kyl hiton tylsää keksiä mitään kehittävää.
ja miut tuntien en keksi mitään tekemistä,
vaikka kovasti jotain tahtoisinki tehä.
kait se ois si pakko alkaa siivoilemaa, jotta kotini olisi asuttavassa kunnossa :D

JOS OLET SYNTYNYT...
TAMMIKUUSSA, sinua käytetään seksuaalisesti hyväksi koko loppuelämäsi.
HELMIKUUSSA, näet kuinka joku tekee itsemurhan.
MAALISKUUSSA, jäät auton alle.
HUHTIKUUSSA, loukkaannut vakavasti ja vammaudut.
TOUKOKUUSSA, psykopaatti ampuu sinut.
KESÄKUUSSA, pedofiili raiskaa sinut.
HEINÄKUUSSA, joku lähimmäisistäsi kuolee.
ELOKUUSSA, joudut vangiksi 23 vuodeksi ja kahdeksi päiväksi.
SYYSKUUSSA, sekoat ja tapat parhaan ystäväsi.
LOKAKUUSSA, joudut orjaksi.
MARRASKUUSSA, hukut heikkoihin jäihin.
JOULUKUUSSA, sinulta joudutaan leikkaamaan sormesi pois ilman puudutusta.

MUTTA jos ehdit laittaa tämän omaan päiväkirjaasi minuutin sisällä, olet turvassa. Jos epäröit hetkenkään ja aikaa kuluu 2 minuuttia, tämä tapahtuu ystävällesi. Eli, pidä kiirettä

Meillä oli hyvin hauskaa yhdessä. Kävimme elokuvissa, ulkona toisinaan syömässä jossain pienessä ravintolassa, vietimme ihania yhteisiä kesäöitä vain oleskellen. Vuodenaika vaihtui syksyksi ja sitä myötä talveksi, joulu oli tulossa ja Taneli oli luonani yötä. Ulkona oli kylmä ja monen vuoden jälkeen kunnon talvi. Pakkanen paukkui ulkona ja tuuli ujelsi nurkissa. Katsoimme vuokrattua elokuvaa olohuoneessa ja minä painauduin Tanelin kylkeen tiiviisti. Puolet elokuvasta tosin jäi näkemättä, kun katselimme toisiamme ja aloimme suudella kiihkeästi. Päädyimme hiljalleen toisiamme riisuen lopulta makuuhuoneen puolelle. Rakastelimme intohimoisesti, ja nukahdimme sylikkäin myöhään yöllä.

Uutena Vuotena menimme kihloihin ja keväällä muutimme yhteen. Vuodet vierivät ja olimme onnellisia. Tai ainakin niin minä luulin. Jouluaattona kerroin Tanelille odottavani lasta ja hän vaikutti onnelliselta. Illalla availimme paketteja ja Taneli silitteli mahaani hellästi. Hän suunnitteli jo hieman tulevaa, vaikka raskauteni oli liian alussa, jolloin kaikki olisi mahdollista. Mahani alkoi kasvaa kesää kohden mentäessä ja eräänä päivänä tullessani töistä, huomasin jo eteisessä, että kaikki ei ollut ihan kohdallaan. Menin olohuoneeseen ja huomasin, että Tanelin tavarat puuttuvat. Katsoin makuuhuoneestakin. Hänen puolensa vaatekaapista oli tyhjä. Kiersin asunnon kokonaan järkyttyneenä. Menin keittiöön siinä toivossa, että löytäisin edes jonkin merkin Tanelista, mutta ei. Taneli ei ollut jättänyt viestiä, eikä tosin edes omia asunnon avaimiaan. Istuuduin ruokapöydän äärelle ja aloin itkeä hysteerisesti.
Maailmani tuntui romahtavan. Taneli oli jättänyt minut, poistunut kokonaan elämästäni.
En kyennyt menemään töihin seuraavana päivänä. En vastannut edes puheluihin joita minulle tuli päivän mittaan paljonkin. Itkin vain ja makasin sängyssä tekemättä mitään. Päiväni kuluivat näin jonkin aikaa, ennen kuin ryhdistäydyin. Palasin taas töihin siksi aikaa ennen, kuin jäisin äitiyslomalle.
Elokuussa syntyi pieni poika. Äitini oli tullut hoitamaan ja auttamaan minua viimeisen kuukauden ajaksi, ja pikkusiskonikin kävi Jacobin kanssa muutaman kerran. Jacob oli kasvanut valtavasti taas viime näkemältä. Olihan viime kerrasta aikaa vuosi. Ja Jacob täytti tänä vuonna jo 9 vuotta. En ollut päässyt hänen synttäreilleen, kun minulla oli ollut silloin vielä Tanelin kanssa yhteinen lomamatka.
En ole kuullut Tanelista mitään hänen lähdön jälkeen. Ja enää ei ole niin väliäkään, vaikka en kuulisi hänestä enää koskaan.
Pieni poikani ristittiin syyskuun loppupuolella Sauli Mikko Nipulaksi. Ristiäisjuhlat pidettiin Varpaisjärvellä vanhempieni luona. Olin ylpeä äiti ja aidosti onnellinen sinä päivänä. Vietin Saulin kanssa viikon verran aikaa Varpaisjärvellä, ennen kuin palasimme takaisin Kotkaan. Koti ovella odotti yllätys. Oveen oli sidottuna kukkapaketti ja kirje. Keplottelin Sauli sylissäni ensin oven auki ja laitoin hänet sitteriin istumaan. Hain kukat ja kirjeen ovesta ja järkytyksekseni huomasin kirjeen ja kukkien olevan Tanelilta. Kirjeessä ei lukenut muuta kuin, että:

Onnittelut synnyttämästäsi pojastamme. Olen onnellinen ja toivon, että et ole kauhean vihainen, kun lähdin puoli vuotta sitten pois yhteisestä asunnostamme. Olen pahoillani siitä, mutta en ollutkaan valmis perheeseen ja sen tuomaan vastuuseen.
Onnittelut myös syntymäpäiväsi johdosta. 33 vuotta. Onnea kultaseni.
Olet elämäni nainen, mutta en voinut jäädä.
Toivon onnea ja kaunista tulevaisuutta sinulle ja pojallemme. Näemme ehkä vielä.

T. Tanelisi

Kyyneleet vierivät poskelleni ja rutistin paperin palloksi. Miten se mies kehtasi?
Sauli ilmoitti nälästä, joten nostin hänet syliin. Minun elämässäni ei ole enää ketään muuta miestä, kuin Sauli ja se saa riittää minulle. En minä tarvitse Tanelia. Minulla on sukuni ja perheeni tuki. Minä tulen pärjäämään Saulin kanssa hyvin.
Ainakin toivon niin.





Epilogi
5 vuotta myöhemmin:
’Äiti, äiti! Tule katsomaan. Tule katsomaan, mitä me löydettiin naapurin Titan ja Tauskin kanssa.’ Sauli juoksi luokseni huudellen. Oli kaunis kesäpäivä ja olimme ulkona Saulin kanssa, joka oli halunnut käydä pyytämässä naapurin lapset kanssaan leikkimään.
’Mitä te Sauli olette löytäneet?’ Hymyilin pojalleni ja seurasin häntä, kun hän alkoi nyhtää minua hameen helmasta pienelle purolle. Lapsista näki, että he olivat tutkineet puroa lähemminkin. Vaatteet olivat hieman kuraiset ja märät. Sauli osoitti innoissaan purossa olevaa pientä lammikkoa, johon oli jäänyt sammakonpoikasia.
’Ettehän Sauli ole koskeneet niihin?’ Kysyin hymyillen, mutta toruvasti. Sauli painoi päänsä ja kaivoi kengän kärjellä kosteaa hiekkaa. Koppasin pojan syliini ja lennätin häntä.
’Voi sinua hassua poika kultaa. Sammakoita ei saisi häiritä, mutta en minä ole vihainen jos te olette koskeneet niihin.’ Sauli nauraa kikatteli, ja Titta sekä Tauski katsoivat hieman ihmeissään meitä. Hymyilin lapsille.
’Mitä sanoisit Sauli jos menisimme kotiin ja te lapset pesisitte kurat ainakin käsistänne, sekä naamasta ja minä sillä aikaan tekisin teille pienet jäätelöannokset?’ Lapset hurrasivat ja juoksivat nopeasti kohti kerrostalon alaovea. Minua hymyilytti.
Sauli ei ole kysynyt paljoa isästään, josta olen vain tyytyväinen. Mutta kyllä minä hänelle Tanelista kertoisin, jos hän kysyisi. Taneli yritti takaisin elämääni pari vuotta sitten, mutta torjuin hänet. Kuulin Tanelista viimeksi vuosi sitten ja silloin hän oli jossain ulkomailla töissä. Tarkemmin en tiedä. Joskus kortteja tullut, mutta ne olen pitänyt visusti poissa äitini ulottumattomissa.
Äitinihän on toivonut, että löytäisin miehen itselleni, mutta paras olisi jos Saulin oma isä palaisi elämäämme.
Mutta sitä taas minä en toivo. Olemme pärjänneet Saulin kanssa mainiosti näinkin.

Illalla Sauli meni kiltisti nukkumaan, pitkän ja touhukkaan päivän vuoksi. Peittelin hänet ja hiivin pois hänen huoneesta. Ovelta vielä katsoin sikeästi nukkuvaa pientä pörröpäätä. Minun poikani. Minun elämäni. Huokasin haikeudesta ja menin olohuoneeseen katsomaan televisiota.
Elämämme oli mallillaan ja muuta en tähän tarvitsisi.
Olimme vain minä ja Sauli. Pieni perhe.

Työpäivä sujui ongelmitta ja ihan normaaliin tapaansa. Olin saanut kampaajalle ajan samalle päivälle töitteni jälkeen. Ja se oli ihme sinänsä. Tähän aikaan vuodesta ei oikein mistään meinannut saada kampaaja aikaa. Olin onnekas, kerrankin.
Odotellessani parturissa omaa vuoroani lueskelin lehtiä, kunnes paikalle tuli nuori ja hauskan näköinen miesparturi. Hän kyseli minulta millaista mahdoin haluta.
Aluksi haluisin hieman lyhyemmän hiustyylin ja ehkäpä jonkin uuden hiussävyn. Hän antoi minulle yhden mallikuvasto kirjan ja aloin selailemaan. Vilkaisin kuin ohi mennen miehen nimen hänen paidassa olevasta pienestä nimilapusta.
Taneli Vuori. Aika mielenkiintoinen sanoisinko. Jatkoin kuitenkin kuvaston katsomista ja lopulta löysin mieleisen hiustyylin. Taneli alkoi leikkelemään hiussaksillaan hiuksiani uuteen uskoon ja samalla ehdotteli joitakin hiusvärejä minulle. Sanoin miettiväni vielä hetken, ja lopulta tulin tulokseen, että jokin punertava sävy olisi hyvä. En halunnut kuitenkaan mitään radikaalia sävyä, mutta kuitenkin sellaisen joka erottuisi punertavan ruskeista hiuksistani. Taneli toi minulle muutamia hiusväri näytteitä katsottavaksi ja löysin mieleiseni. Kampaajalla meni jonkin verran aikaa värjätä hiukseni ja puolen tunnin päästä hän pesi hiukseni kunnolla. Se tuntui ihanalta, aivan kuin olisin ollut päähieronnassa. Ja rahaa kului kirpaisevasti, mutta olin tyytyväinen lopputulokseen ja sehän oli tärkeintä. Sain päähän pistoksen lähteä kiertämään vaatekauppoja, joissa oli jo jonkinlaisia alennuksessa olevia hienoja vaatteita. Mukaani kaupoista lähti pari uutta vaatekertaa ja ei ostokset rokottaneet kovin paljoa rahapussiani. Palasin mielivirkeänä asunnolleni ja selasin päivän postin. Päätin lähteä illalla joko Kaisun kanssa tai sitten yksin baari kierrokselle. Nyt alkaisi uusi aikakausi elämässäni. En voisi jäädä murehtimaan loppu iäkseni Mikon kuolemaa. Hän on mennyttä ja minä olen vielä tässä, koko elämä edessä.
Kävin vielä lyhyellä lenkillä ja menin sen jälkeen suihkuun. Aloin valmistautua iltaa varten. Tänä iltana voisi katsella tarjontaa. Kaisu ei päässyt irtautumaan lapsistaan, koska hänen miehensä oli ylitöissä tänään. Lähdin sitten yksikseni kahdeksan aikoihin baariin. Ilta sujui hyvin ja kävin välillä tanssimassa. Viennistä ei ollut puutetta ja kun kävin naistenhuoneessa, silmäni oikein loistivat kirkkaina ja poskeni punoittivat. Olin kuin teinityttö ensimmäistä kertaan baarissa. Tunnelma oli katossa, vaikka iltaa yksikseni lähdinkin viettämään.
Kun siirryin seuraavaan baariin, näin siellä Taneli Vuoren. Hän katsoi minua kiinnostuneena ja taisi tunnistaa. Ensimmäisen drinkin eteeni saatuani, hän siirtyi pöytääni istumaan ja alkoi jutustella. Juttelimme ja kävimme välillä lattialla pyörähtämässä. Katselin vapautuneesti Tanelia ja hänen piirteensä miellyttivät minua kovasti. Tanelikin katsoi minua kiinnostuneena. Lopulta päädyimme asunnolleni omille pienille jatkoillemme. Avasin kaapista löytämäni pienen viini pullon ja joimme lasilliset. Tunnelma oli tiivistä ja suutelimme kiihkeästi.
Mutta aloin toppuutella, kun Tanelin käsi hivuttautui toppini helman alle. Hän katsoi minua ihmeissään ja tunsin olevani hänelle jonkin selityksen velkaa. Ja parhaakseni näin sanoa, että en harrasta yhdenyön juttuja enää. Niistä ei jää kovin hyvää mieltä jäljelle, vaikka yö olisikin ollut ihana. Taneli sanoi ymmärtävänsä, mutta hänen katseensa oli kuitenkin pettynyt ja hän taisi olla hieman suuttunutkin. Ehdotin arasti hymyillen hänelle, että voisimme tapailla ja sillein. Seurustella. Taneli katsoi eteenpäin miettiväisen näköisenä. Ymmärtäisin kyllä, jos hän ei haluaisi aloittaa mitään vakavanlaista suhdetta, koska hän oli minua muutaman vuoden nuorempi. Vasta 26 vuoden ikäinen, ja minä täyttäisin 29 loppu kesästä. Taneli kuitenkin nyökkäsi ja suuteli minua hellästi. Hän jäi viereeni nukkumaan.
Hänen kainalossaan oli turvallista olla. Aamulla heräsin ja Taneli oli poissa. Yöpöydälläni oli kuitenkin pieni paperi. Taneli oli jättänyt minulle viestin:

’Huomenta Nea. Olen lähtenyt pois, kun luet tätä. Minun oli lähdettävä töihin, ymmärräthän? Voisin soittaa sinulle illalla, mutta en muistanut kysyä numeroasi. Joten jätin oman numeroni sinulle. Aamupusuja.
T. TaneliÂ’

Hymy nousi huulilleni ja luin paperin päivän mittaan uudestaan ja uudestaan. Myöhästyin jopa hieman töistä, mutta kukaan ei huomannut sitä. Kuljin koko päivän pilvissä, mutta sain silti työni tehtyä melkein ajallaan. En tuntenut Tanelia kovin hyvin, vaikka olimmehan tietenkin jutelleet hieman viime yönä. Mutta silti taisin olla rakastunut korviani myöten. Tai no, pikemminkin ihastunut, katsoo rakkautta sitten myöhemmin. Toivon tämän onnistuvan, mutta sitä ei koskaan tiedä.

Illalla soitin Tanelille ja hän vastasi melkein heti. Keskustelimme kaikesta mukavasta ja siinä vierähti melkein tunti. Sovimme viikonlopuksi ”treffit” ja iloisissa tunnelmissa päätimme puhelumme. Yöllä en saanut unta moneen pitkään hetkeen, mutta lopulta aamuyöstä sain unenpäästä kiinni. Aamulla heräsin kuitenkin pirteänä uuteen päivään ja hoidin työni tunnollisesti. Työkaverit huomasivat minussa muutoksia, mutta kovin harva uskaltautui tulemaan juttusille. Iloisesti vain vastailin heille ja kyselin heidän omia kuulumisia. Yksi mies oli saanut pitkään odotetun esikoisen minun sumu kautena, eräs ystävällinen nainen oli päässyt odottamalle lomalle ja lähtisi pian eläkkeelle, mutta sitä hetkeä hän onkin odottanut jo jonkin aikaa. Nyt hänelle jäisi aikaa järjestää kotiaan ja auttaa miestään joka on ollut pyörätuolissa pitkän aikaa, lupatoimistomme nuorin ja uusin juoksutyttö on muuttanut tyttöystävänsä kanssa yhteen asumaan ja ovat menneet kihloihinkin. Onnittelin ja toivotin hänelle hyvät jatkot. Sitä alkoi nyt vasta huomaamaan, että työpaikallanikin oli ihmisiä, jotka välittivät minusta ja olivat olleet huolissaan minusta kuluneen vuoden ajan.
Mutta he ymmärsivät kuitenkin. Sain kutsun grillijuhliinkin ja itse pyysin muutamia ihmisiä jo ajoissa loppukesällä vietettäviin synttäreihini. Halusin juhlistaa nyt synttäreitäni myös työporukalla. Viime kesänä kun se oli jäänyt. Ajatukseni liitivät vuoden aikana tapahtuneisiin asioihin, mutta kauhukseni minun oli myönnettävä, että en muista paljoakaan tapahtumia. Se oli hyvin surullista mielestäni, mutta katsoin hymyillen tulevaa. Huomenna menisimme Tanelin kanssa ensin kahville ja sitten elokuviin. Taneli sanoi, että saisin valita elokuvan, mutta luulenpa että hän haluaisi valita itse elokuvan. Paras kai antaa hänen valita, minulle kun on aivan sama minkä elokuvan menemme katsomaan. Kunhan saan olla Tanelin vieressä.

Kommentoi tähän NÄHTY, jos oot nähny mut joskus reality maailmassa.
Sen jälkeen kopioi tämä ja lisää omaan blogiisi ja katso ketkä ovat bonganneet sinut !