IRC-Galleria

No huomenta vaan taas. Heräsin tällä kertaa IskelmäJannen ärsyttäviin mainoksiin vähän alle tunti sitten. Brilliant! Ajattelinkin siivota ennen töihin lähtöä, ja nyt ehdin katsomaan Serranon perheenkin sen jälkeen. Voisko ihanammin perjantai-aamu alkaa... Kohta SE menee suihkuun ja sitten loppupäiväksi ulos huutamaan. Opin päivärytmin tällä viikolla, niin on helpompi itse liikkua jäämättä nalkkiin. Pihakeinua oli siirretty eilen...paremmille kyttäysasemille. Purkivat leikkimökin ja keinut pois alkukesästä, nähtävästi syy on se, kun viimeinenkin lapsiperhe muutti pois ja tilalle tuli tosi classy nirppiseläkeläispariskunta. Nyt pihassa komeilee uudistettu ja pienempi hiekkalaatikko (mitäköhän sillä tekee, kun ei ole muuta enää lapsille???) ja puinen mummokeinu sen vieressä.

Eikä hupi jää tähän.
Vastapäisessä talossa on myös kovin kääkkäpainotteista meininkiä. Vanhaherra "haravoi", "pudistelee ja tamppaa mattoja" ja uusin tällä hetkellä: "harjaa urpuja talon edestä". Esimerkkinä: loppukeväästä hän "haravoi", koulut oli loppumaisillaan ja pentuja liikkeellä sankoin joukoin. Jos joku talon ohi kulkevista lapsosista innostui heittelemään kavereitaan jollain, tai vähänkin korottamaan ääntään, herra näki tehtäväkseen tarttua lasten kasvatukseen. Ukko huuteli ohikulkeville lapsille käskyjä ja kieltoja minkä kerkesi. Ja harava osui maahan noin kerran kymmenessä minuutissa. Tehokasta tuo "haravointi".

"Urpujen harjaus" toimii samalla tavalla. Nyt kun lapsia vilistää vähemmän, on hyvä tehdä pari harjanvetoa ja pysähtyä lepäämään harjanvarteen ´bout viideksi minuutiksi kerrallaan. Silloin pitää jähmettyä ja tuijottaa ohiajavaa liikennettä, kävelijöitä, pyöräilijöitä ja jos ketään ei liiku missään, niin meidän taloa. Joku satunnainen parveketupakoitsija varmasti vilahtaa! Urpuja riittää tällä hetkellä joka päiväksi ja useaan otteeseen. Harjan kanssa voi mennä pihasta jopa kadulle asti, jos siltä tuntuu. Kerran "urpujen harjaus"- päivänä otin tuijotuskisan äijän kanssa. Oli juuri tupsahtanut harjansa kanssa pihasta kadulle ja minä matkalla oman talon parkkipaikalle. Pitää myöntää, että hävisin. Ei sitä yksinkertaisesti pysty tuijottamaan vieraita ihmisiä minuuttia kauempaa silmästä silmään. Toisaalta pelkäsin, että se sai jonkun halvauksen, kun jähmettyi siihen kadunvarteen. Kun pääsin autoon, tunsin silmät vieläkin selässäni. Vasta kun auto kääntyi korttelin kulmasta, ukko teki yhden harjausliikkeen katse muualla kuin meikäläisessä. Spooooooooooky...

Ihanaa, kun syksy on pian tulossa! Viime syksynä samainen herra harrasti myös ikkunasta ikkunaan-kyttäystä. Tämä toimii siten, että haetaan keittiön ikkunan ääreen jakkara, vedetään verhoja vähän ikkunan eteen, sytytetään keittiön valo (illallahan on tosi pimeää, ei sitä pimeässä viitsi kytätä) ja sitten vaan annetaan palaa. Miehen silhuetti paistoi tummana läpi kirkkaan taustavalon noin puoli tuntia, aivan liikkumatta. Ajatteli varmaan, että häntä ei voi nähdä, kun on verho edessä... tai sitten vaan näkymättömyyspulveri ei tällä(kään) kertaa toiminut.