IRC-Galleria

I was born with the wrong sign
In the wrong house
With the wrong ascendancy
I took the wrong road
That led to the wrong tendencies
I was in the wrong place at the wrong time
For the wrong reason and the wrong rhyme
On the wrong day of the wrong week
Used the wrong method
with the wrong technique
Wrong

Theres something wrong with me
Chemically
Something wrong with me
Inherently
The wrong mix in the wrong genes
I reached the wrong ends
by the wrong means
It was the wrong plan
In the wrong hands
With the wrong theory for the wrong man
The wrong lies, on the wrong vibes
The wrong questions with the wrong replies
Wrong

I was marching to the wrong drum
With the wrong scum
Pissing out the wrong energy
Using all the wrong lines
And the wrong signs
With the wrong intensity
I was on the wrong page of the wrong book
With the wrong rendition of the wrong hook
Made the wrong move, every wrong night
With the wrong tune played
till it sounded right
Wrong

Too long
Wrong

I was born with the wrong sign
In the wrong house
With the wrong ascendancy
I took the wrong road
That led to the wrong tendencies
I was in the wrong place at the wrong time
For the wrong reason and the wrong rhyme
On the wrong day of the wrong week
Used the wrong method
with the wrong technique
Wrong

No kun ei ollu muutakaan tekemistä. Käykääpä tuolla.
http://sue84.blogspot.com

- nyt vituttaa natsipäivähoito.

Taas vitutti. Mutta vähän eri tavalla, elikkäs kirjoitin ensi kertaa ihan asiallisesti, ilman kirosanoja. Itse aiheesta kirjoitin myös ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertaa.

Suomeksi sanottuna: käykää lukemassa, jos olette kiinnostuneita tästä yhteiskunnasta. Mutta älkää, jos olette vain hyvän läpän perässä - sitä sieltä ei löydy.

Niin, ja kommentoida saa tai oikeastaan pitää. Sen voi tehdä kirjautumatta blogspotiin.

Yleisön pyynnöistä (huolimatta) blogi nyt myös osoitteessa http://sue84.blogspot.com/
- uutta p*skaa ilmestyy karkealla kielenkäytöllä maustettuna sitä mukaa, kun hatuttaa.

Eräänä aamuna kuuluu kolahdus. Lähempi tutkiskelu osoittaa postiluukun reunassa roikkuvan kirjekuoren. Se ei edes kykene putoamaan lattialle, vaan killuu yläreunastaan luukunsyrjässä kuin viimeisillä voimillaan. Ihan kuin se ei itsekään haluaisi olla olemassa. Keskustelupalstoilla niistä vaihdetaan mielipiteitä raivon vallassa. Kirjekuoren yläkulmassa komeilee “Viestintävirasto”. Kyseinen byrå mainostaa tuotettaan niin tv:ssä, radiossa ja lehdissä kuin myös netissä. Entäs, jos saisit syntymäpäivälahjaksi lahjakorttina tv-luvan? Kyllä, ne tampiot myyvät niitä myös lahjakorttina omassa web-shopissaan!

Sitten ovat nämä ihmiset, jotka tekevät työtä, jolla on tarkoitus. Tarkoitus saada veronkiertäjät tarttumaan haulikoihin ja kirveisiin. Katsoin vierestä, kun entinen naapurimme kävi taistelua tv-lupatarkastajaa vastaan. Joka viikko oven välissä oli epämääräisiä paperilappuja, joissa vannottiin kostoa: “tulen takaisin ensi viikolla”, “tiedän, että olet kotona”, jne. Naapuri pyyhki lappuihin tyynesti persuksensa viikoittain ja jatkoi asemasotaansa ovisilmän voimin. Keskustelupalstoilla kerrotaan urbaanilegendoja tarkastajista, jotka tekevät valepuheluita ja väittävät kuulleensa tv:n äänen taustalla, uhkaavat poliisilla, jos ovea ei avata, yntsäilevät pusikoissa ja ikkunoiden takana…

Maksu koskee ainoastaan Ylen kanavia. Jos ei katso Yleisradion omistuksessa olevia kanavia, on silti velvollinen suorittamaan maksun. Siis, jos omistat MTV-paketin, Canal+:n ja Viasatin paketit, maksat niistä reilut 100 euroa kuussa yhteensä, joudut silti maksamaan vielä Yleisradiolle siitä, että sinulla on tv, mistä voit katsoa niitä. Mikä tässä on väärin? Tai esimerkiksi se, että uudesta tv 2:n maalaiskomediasarjasta (joka on varmaan tällä hetkellä uutislähetyksiä lukuun ottamatta ainoa ensiesityksessä oleva sarja) näytetään “pikauusinnat” vielä lisäksi kahdesti samalla viikolla, ihan kuin kellään ei olisi enää videonauhuria tai tallentavaa digiboksia! Niin, ja saiko tv-luvasta hyvitystä, kun oli pakotettu ostamaan digiboksi? Käsittääkseni nimenomaan Yleisradion voimin kanavauudistus runtattiin läpi väkisin ja mahdollisimman tiukalla aikataululla.

Ylellä alueuutisia lähetetään uusintoina (haloo ja wtf) ja internetistä pian ohjelmien uusintoja pääsee kaivelemaan vain, jos on maksanut tv-luvan. Jos oletetaan, että jokainen, joka on maksanut tv-luvan vuoden 2008 loppuun mennessä, maksaa myös tänä vuonna tuon taas korotetun summan - 224,30e, Yle saa pelkästään lupamaksuina 429 816 221 euroa. Ei ole pilkkuvirhettä, lähes 430 miljoonaa euroa! Ja siihen valtion tuet ynnä muut jännät päälle. Ja mitä me sillä saamme? Jotain käsittämätöntä paskaa, jonka nimi on Presidentin Kanslia.

Maanantaina palasin pikkujoulujen jälkeen yöksi töihin ihmeissäni, sillä en ollut päivän aikana päätynyt Laattapiste Collectionin näyttelyyn. Vaan johan onni kääntyi, epämääräinen olotila klo 02: kuumetta 38,5. Melkein rupesin hätäilemään, kunnes tajusin työvuorolistaa tuijottaessani, etten saisi ketään paikalle heti.

Iltapäivällä vääntäydyin sängystä ja soitin työterveyteen, ja sinne heti. Tuomio: kolme päivää pakkolepoa ja vedettävä överit oman mieltymyksen mukaan joko Ibumaxilla tai Panadolilla. Kotona nakersin vähän ruokaa ja siihen päättyvätkin muistikuvat tiistaista.

28 hours later

Keskiviikkoaamuna mittari piipitteli iloisesti 39 asteen kohdalla. Eikä vain minulla. 28 tuntia oli kulunut siitä, kun havaitsin välttämättömissä olevan. Tilanne alkoi muuttua, ja iltapäivään mennessä selvisi, että molemmat leffoista 28 päivää myöhemmin ja 28 viikkoa myöhemmin, ovatkin jatko-osia. On olemassa, kadoksissa tosin, näiden edeltäjä, 28 tuntia myöhemmin, ja se on tositapahtumiin perustuva dokumentti…

Sen jälkeen, kun olin viimeisen kerran saanut testattua ruumiinlämpöni, se oli 39,5c ja vielä nousussa. Tärinä vaihtui piakkoin krampeiksi, silmät muuttuivat punaisiksi ja valonariksi, katse oli hapuileva mutta läpitunkeva, hiukset takussa ja sekaisin. Sohvan pohjalla mieheni kanssa kommunikointi vajosi epämääräiseksi örinäksi ja korinaksi (kiitos pitkän suhteen, ymmärsimme kyllä hyvin toisiamme). Suurin hupi syntyi siitä, kun toinen koetti kääntää kylkeä tai tehdä jotain extremeä, esimerkiksi yrittää nousta ylös ja liikkumista; tuloksena hoippuvaa katkokävelyä. Kyttäily alkoi, milloin toiselta lähtee taju (kumpikaan ei ollut syönyt mitään koko päivänä). Lisäksi minä valitettavasti vielä olen tunnettu kuumeessa sekoilemisestani. Harkitsin jo kahlita itseni sohvanpäätyyn käsiraudoilla, etten löytäisi itseäni aamulla alasti pihan lipputangosta leikkimästä merirosvotarta tai kylppärin nurkasta ranteet auki vieressäni mandariini.
Ei varmaan kuitenkaan tarvinne selventää, että kirjoitan juuri nyt tätä.

Lokikirjan kuudes päivä: lauantai. Toinen kuumeeton päivä. Edelleen ihan vitun pihalla. Päänsärky, silmänpohjien irrationaaliset kiputilat päätä käännettäessä, keuhkonpalasten ulos pyrkiminen ja verensokerin epätasapaino vie loputkin kyseenalaistetusta mielenterveydestäni. Lueskelen tässä muuten samalla niiden vetämieni Ibumaxien haittavaikutuksia: “…sekavuutta, painajaisia, havaintohäiriöitä, harha-aistimuksia, vaino-harhaisuushäiriöitä, veren valkosolujen katoa (johon liittyy epäselvää kuumeilua, flunssan kaltaisia oireita ja kurkkukipua), näön hämärrystä ja sarveiskalvomuutoksia, valoyliherkkyytt䅔 Hei, mitä vittua? Kuumetta, kurkkukipua, valkosolukatoa!?! Tämä on salaliitto, soittakaa Jack Bauerille! Työterveyshuolto ja lääketeollisuus vainoavat pientä ihmistä, boikotoikaa särkylääkkeitä ja pelastakaa itsenne vielä kun voitte!!!



Okei, loppukevennys.
http://www.youtube.com/watch?v=6Y6NJPQoO-c

Heräsinpä yöllä siihen että joku rämpyttää ovikelloa jotain puoli tuntia...
Sit yläkerran molopää huutaa jotain parvekkeella. Kelatkaapas nyt, kun meikäläisen herättää
just nukahtaneena. Meinasin mennä listimään melun lähteen.

Paukin rauhoittelemaan hermoja parvekkeelle tupakalle, ja WTF: naapurin auto palaa oman auton vieressä.
Että siitä tuli sitten taas lohikäärmeiden yö niinku sen jälkeen, kun näin sen maailman pahimman kauhuleffan - Tulimyrskyn. Makoilin vaan selälläni ja ajattelin, että koska se leimahtaa uudestaan.
Niin että lohikäärmeiden yö on tämmöselle tulikammoiselle hipille kuulkaas sama kuin liskojen yö potenssiin satamiljoonaa.

Ai miten ihanaa, varmaan viikkoon ei ole tarvinnut:

- herätä tai yrittää mennä aamulla nukkumaan, kun iskelmäradio pauhaa täysillä
- kuunnella ulko-oven takaa kuuluvaa helvetillistä ja hysteeristä noita-akkanaurua
- kuunnella keittiön ikkunan takaa ^
- havahtua ovikellon soimiseen, kun SE tarvitsee apua lampunvaihtoon tms. tyhmään
- havahtua ovikellon soimiseen, kun SE pyytää apua yläkerran mummon telkkarin/digiboxin kanssa
- mennä parvekkeelle tupakalle kyyryssä, sydän kurkussa (josko SE jostain taas hyökkäisi)
- katsoessa ikkunasta ulos, nähdä ensimmäisenä SEn perse pystyssä tonkimassa roskiksia

ylipäänsäkin on ollut pelottavan hiljaista. Ja rauhallista. Hermotkin alkaa taas pikkuhiljaa
palautua puolitoista vuotta kestäneestä stressitilasta normaalitilaan. Siis mitä on tapahtunut?
Taloyhtiömme ihana rakas mölytoosa on löytänyt miehen. Kyllä! Elämänkumppanin, joka
nähtävästi ja etenkin kuultavasti on rauhoittanut jokapaikannuuskintaa ja juoruilua sekä
ennenkaikkea sitä saatanallista käkätystä ja niinsanotun musiikin huudattamista. Asustavatkin
jo kuulemma tuossa naapurikämpässä ihan yhdessä. Sitä vaan ihmettelin, miksi? Miksi nyt piti
ottaa kuitenkin mies, kun kaikki kaupungin ukot on jo haukuttu ja kovaan ääneen - kuten tavallista - uhottu, että kyllä hän pärjää niin paljon paremmin ilman miestä?

Ja miten kauan tuommoinen Aino-tossun alla oleva erittäin hiljainen villasukkahiihtäjä-ressukka kestää?