IRC-Galleria

Ampaisin tänäänkin pururadalle. Oli jotain 7 astetta ehkä lämmintä, mutta ihan nätti aamuauringonpaiste. Sieltä se henkistyminen löytyy ja läskit karisee, ajattelin. Vitutuksen esiaste kehittyi jo ennen kotiovesta ulostautumista: Noksun XpressMusicin vakiokuulokkeiden narun pituus, tai oikeammin lyhyys. Missäköhän valmistaja on ajatellut, että puhelinta pidetään musiikkia kuunnellessa? Kädessä? Tissien välissä? No, kun niitä mulla ei ole (käsiä tietenkin), niin tyydyin kuuntelemaan lintujen laulua.

Eihän sitä seesteisyyttä kauaa kestänyt. Pururata ja kadut oli täynnä dementiahiihtäjiä. Suksien unohtuminen on vielä ihan ymmärrettävää, mutta popula oli jo ilmeisen altzheimerahtanutta. Ei edes muistaneet, miten niitä sauvoja pidetään kädessä, vaan niillä huidottiin sinne sun tänne pakkoliikkeenomaisesti. Ja pururadallahan pitää kävellä kolme (pyylevää mummoa) rinnakkain - huidonta on tällöin äärimmäisen tehokasta. Saako tässä nyt vanhana päivänä, vittu, ninjaksikin vielä ruveta, ihan vähän oli vain tarkoitus peruskuntopohjaa tehdä? Väistelyiden ohessa pääsin kuuntelemaan sairauskertomusmärinää ja juoruja ja kiertelemään hevosen kokoisia rakkeja. Eikö siihenkin - jumalauta - voi tehdä lakiehdotusta, että 150-senttinen anorektinen pikkumimmi saisi ottaa lemmikikseen vain chichuahuan (en tiedä miten taskuhaukku kirjoitetaan, eikä vois vähempää kiinnostaa) tai kiinanpalatsipölyhuiskan? Saatana, että kylmii, kun tulee semmoinen mini-me vastaan kahden karhun kokoisen kuolaajan kanssa noin 90 asteen takaviistossa ja jalat ilmassa!

Selvisin hädin tuskin kotiin ja parvekkeelle, aikeenani oikeasti päästä nauttimaan auringosta. Tupakki huuleen ja möllölleen. Yhtäkkiä tuli fiilis, että ahdistaa. Siristin silmiäni, ja kas kas, vastapäisen talon pihassa on taas pitkät päällä. Ontuva papparainen seisoi tuijottamassa ihan kohtisuoraan meikäläisen pärstää oman ulko-ovensa edessä rekvisiittanaan katuharja. Eilenhän se "haravoi", samoin toissapäivänä, ja silloin mukana "haravoimassa" oli myös 2/3 aktiivi samasta talosta. Lopputulos löytyy ehkä jostain korttelikyylämuistikirjasta, mutta pihan siisteydessä moinen tuntien tehokkuus ei loista.

No tässä kirjoittaessani siis mielenrauha on edelleen haussa. Mutta onneksi saan kuunnella Mambaa, vaikka minulla ei olekaan mikään radio/telkkari/winamp/mediaplayer/kännykkä tms. päällä. Helmeä! Ehkä kohta tulee se rääkyvä naissoolo myös...