IRC-Galleria

Suomalaisen metallin kärkinimiin lukeutuva Amorphis suuntaa syyskuun lopulla 21 keikkaa käsittävälle Amerikan kiertueelle. Marraskuussa Amorphis sulkeutuu Sonic Pump Studiolle työstämään seuraajaa kultaa myyneille Eclipse- ja Silent Waters- albumeille. Seuraava Amorphis-levy näkee päivänvalon ensi keväänä. Tulevan materiaalin teema pyörii taivaankannen takomisen ympärillä ja tarjoaa erittäin vahvan eeppisen kokonaisuuden, infoaa yhtye.
>>>>>>Kaupunkiuutiset 10.9.2008>>>>>>





No perkele.

Herätyspiipityksen kanssa kilpaa makuuhuoneessa kaikui iskelmäradio. Sammutin sen toisen niistä epämiellyttävistä meluista, minkä kykenin, nousin ylös ja hiihdin kuin zombie kahvinkeittimen kautta tupakille parvekkeelle silmät ristissä. Kaupungin työmiehet olivat vihdoin tulleet saattamaan talon nurkalla viikon verran olleen kadun reunan tasoituksen päätökseen. Miesten äänten ja kolinan yli kuitenkin alkoi kaikua tuttu, noita-akkamainen räkättävä ääni. Hymyilin omahyväisesti ja istahdin aikomuksenani sytyttää aamupölli. Kuuntelin "keskustelua", eli naapurin sontiaismolottaja avautui mm. historiallisesta avioerostaan ja kohtelusta, mitä hän on saanut taloyhtiössämme osakseen työmiesparoille, jotka olivat jo täysin aseistariisuttuja tehdäkseen tälle häiriölle mitään. Alkoi säälittää. Ei tarina, saati tarinankertoja, vaan tämänaamuiset uhrit. Mutta miksi iskelmäradio soi edelleen? Ilmeisesti tullut niin kova kiire ulos kyttäämään, että boosterit olivat jääneet auki.

Ääni alkoi yhtäkkiä lähestyä. Kylmä hiki nousi pintaan ja melkein tukehduin tupakansavuun. Kurkkua alkoi kuristaa. Ahdistus oli jotain David Lynch potenssiin kymmenen...tai totuushan on, että leffaa katsoessa kuitenkin alitajuisesti tietää olevansa turvassa? Näinkö tässä taas kävisi, mietin. Rauhoittelin itseäni, enhän ollut törmännyt tähän psy-vampyyriin viikkoihin. Vetäydyin kerälle puutarhatuoliin, ettei pahuus saavuttaisi jalkojani parvekkeen etuseinän ja lattian välisestä raosta saati havaitsisi pientä pörröistä takkutukkaani yli kaiteen. Yhtäkkiä kuului kova pamahdus ja putosin tärisevänä hermorauniona tuolilta ja melkein törkkäsin itseäni tupakalla silmään. Keräillessäni itseäni maasta kurkistin varovasti parvekkeen etuseinän ja lattian välisestä raosta...se saatana tonkii taas roskiksia!

Pihalla tapahtui hänen ymmärrykselleen kuitenkin aivan liikaa kaikkea yhtaikaa, ja eräänlainen kontrollin menetys oli havaittavissa, nimittäin keräyspaperilaatikon kansi jäi selälleen, kun hän kipitti pökkelöjaloillaan taasen työmiesten luo. Tämä pelasti minut, ja pääsin sujahtamaan turvaan sisälle.
Missä menee se raja, että ihminen pysähtyy, ottaa peilin pikku kätöseensä ja miettii, onko kenties itse mitenkään aiheuttanut kohtelun, minkä saa osakseen? Toivon (rukoilisin, jos olisin uskossa), että se raja on 20 vuotta tässä talossa. Nimittäin täyttyy ensi vuonna.

Kuka rockin paha poika olisit - Sid Vicious
Kuka historiallinen henkilö olisit - Marie Antoinette
Mikä jalokivi olisit - ametisti
Mikä kuukausi olet - tammikuu (just se mua yleensä ahdistaa???)
Kuinka kaunis olet - Lumikki
Henkinen ikäsi - 30v (tästä olen ehkä eniten järkyttynyt)


Aurasi pääväri:
Lila ihminen on täynnä unelmia, fantasioita, enkeleitä, keijuja ja muita satujen ja tarujen ihmeolentoja. Lila ihminen elää unelmien maailmassa ja saattaa seikkailla internetin ja tosielämänkin roolipeleissä paljon sujuvamin kuin arjen askareissa. Hänen sisällään elää mahtava taikuri tai uljas ritari, eikä todellinen elämä tunnu tarjoavan hänelle mahdollisuuksia näyttää toisille todellista kauneuttaan.

Lilan ihmisen mielikuvitusmaailma on todellisuutta paljon kauniimpi ja puhtaampi. Siksipä hän mieluummin elääkin mielikuvissaan kuin oikeasti omassa arkisessa ja kalpeassa ruumiissaan.

Herkkä lila on unelmoija ja tuulihattu, jonka on vaikea tarttua arjen rutiineihin. Hän mieluummin pakenee päiväuniin kuin ottaa vastuuta sen enempää itsestään kuin toisistakaan. Rahan ansaitseminen ja säännöllinen töissä käyminen on vastenmielistä tälle kauneuden palvojalle, joka mieluummin yrittää löytää viimeisiä viattomuuden rippeitä unelmistaan. Niistä voi tehdä runoja ja lauluja, mutta sekään ei ole lilalle niin kovin tärkeää - hänen ei tarvitse saavuttaa mitään konkreettista ollakseen onnellinen. Hän haluaa vain olla rauhassa ja seikkailla mielikuvituksensa loputtomissa aarreaitoissa ja satujen lumotuilla saarilla.

Yhteentörmäys todellisuuden kanssa onkin lilalle joskus väistämätön, sillä toisten on vaikea ymmärtää tätä ²haihattelijaa², joka ei osoita minkäänlaisia vastuuntunnon merkkejä. Lilaa on kuitenkin turha yrittää muuttaa, tai edes ymmärtää. Hän kulkee omia polkujaan ja saattaa tiputtaa jälkeensä hyppysellisen tähtipölyä, jonka ansiosta toisetkin hetken aikaa oivaltavat elämän todellisen kauneuden.

Aurassasi voimakkaita:
magenta;keltainen;indigo;punainen;


No huh-hah-hei! Kiellän enkelit ja taruolennot, ihan niin pahasti ei vielä vippaa. Pikku hiljaa olen oppinut ottamaan jopa vastuuta ja tunnustan omat virheeni. Muuten kuulostaa kyllä aika tutulta!

Tällast tänään.

Nyt se rupes herjaamaan, että Mr Banziitilla olis synttärit tulossa. Hyökkää breakdown. Ei aavistustakaan, mitä keksisin synttärilahjaksi ;( puhumattakaan, missä vaiheessa hankkisin sellaisen. Tuli taas semmonen aina töissä-flash. Mutta hyviä ideoita otetaan vastaan!

Oikein vitunhyvää huomenta!

Aamu alkoi taas iskelmäoopperalla klo 5:50. Hänen onnekseen heräsin jo viideltä, koska aamuvuoro napsahti. Menin huussiin. Siellä kaikui putkiston kautta erittäin selkeästi yläkerran eläkeläispariskunnan hyvin äänekäs keskustelu, yksityiskohtiin en näe tarvetta tässä sen kummemmin mennä.

Otin kupin kahvia ja aamun lehden. Kukapa siellä uhkailikaan yleisönosastolla festarijärjestäjiä oikeustoimilla? Kirjoituksesta päättelin, että joku oli saanut vastineensa läpi koskien tuota "rockmelua" vastustavaa k-päätä. Olisihan jännää, jos yksi ihminen saisi kaadettua kaikki Linnanpuiston kesäkeikat. Tai, jos rahat kyseisellä yksityishenkilöllä muka riittäisivät oikeuteen asti, julistan tässä kaikkien nähden tulevani varmasti istuntoon ja vannon myös, etten todellakaan nukkumaan. Taputan, hurraan ja kiljun tälle ääliölle niin paljon, että tulen poistetuksi salista alta puolen tunnin.

Mutta takaisin taloyhtiömme rauhaan.
Lähdin kotoa ja vilkaisin taakseni. Ainoat asunnot, joissa oli valo puoli seitsemältä, olivat juuri nämä meidän seinänaapurimme oopperalaulajan ja yläkerran narisijapariskunnan asunnot. Miksi eläkeläiset heräävät niin saakelin aikaisin? Eikö tosiaan mitään muuta tekemistä ole, kuin meluta taloyhtiön hiljaisuuden viimeisinä tunteina? Kokeilisivat vaikka välillä semmoista toimintaa, mitä yleensä nukkumiseksi kutsutaan. Ja meikäläistä katsotaan kuin rapajuoppoa/nuorisorikollista/sarjamurhaajaa, kun hiihdän töistä kotiin aamulla puoli kahdeksan? Miksi minut on piiritetty tämmöisillä aamupälleillä?

"What´s that smell? Smells little like a conspiracy..."

Hyvä nimimerkki "Barokkia, vaan ei rockia" - lämmin kiitos kannanotostasi otsikolla Rockjuhlat Karanojan kaatopaikalle. Sait minut eilisaamuna purskauttamaan kahvit nenästäni esimieheni työpöydälle. Toivoit Varikonniemen rantojen urbanisointia - en löytänyt tätä sivistyssanakirjasta, mutta sain mielleyhtymän, että haluaisit piilottaa rannan kerrostalokaavoituksen alle. Tämähän on toki jo Vanajanrannassa toteutettu, joten ole hyvä ja muuta sinne, jos luonnonmukainen ranta häiritsee.

Päähuomiosi on kuitenkin Linnanpuiston joka kesäviikonloppuisissa rockjuhlissa. Löysin vain kaksi, Kesäloma Express touko-kesäkuun vaihteessa ja Wanaja-festival heinäkuun puolessa välissä, joten olisikohan Sinun aika opetella laskemaan? Tiedoksesi haluan myös tuoda, ettei Keskiaikamarkkinoilla ole bändejä, Linnajazzit ovat jazzia ja Sotapojan Taivasta ei ole. Jos tarkoitit Linnan Juhlia, musiikista vastasi pääosin panssarisoittokunta vierailevine solisteineen. Tapauksessasi pari muuta tyylilajia edustavaa yhtyettä riittää luokittelemaan tämänkin tapahtuman likaisiksi rockjuhliksi.

Saat selitellä vieraillesi jatkuvaa rock-meteliä, koska se kuuluu kotiisi Asemantaka/Sairionranta-alueelle häiritsevästi. Suosittelen ensiksi piipahdusta terveyskeskuksessa, etteivät pääsi sisällä kuuluvat äänet häpäise Sinua ystäviesi seurassa - meille nimittäin ovat viimeksi "häiritsevästi" Vanajaveden yli kuuluneet Yön ja Kotiteollisuuden Wanaja-setit 2007. Ylistät kirjoituksessasi mm. Poria. Mahtaako siellä olla rauhallisempaa ja siistimpää, verraten Pori Jazzit kestävät viikon siinä, missä Wanaja-festival kaksi päivää. Voin toimittaa Sinulle henkilökohtaisesti kotiin kannettuna helmitaulun ja kalenterin, jotta kykenisit erottamaan nämä kaksi ajanmäärettä.

Olet keskustellut asiasta muutaman vanhemman henkilön kanssa. Olisinkin pelästynyt, jos olisit väittänyt löytäneesi Hämeenlinnasta muutaman nuoremman henkilön. Keskusteluihinne perustuen heität argumentin, että melusaaste vaikuttaa hermoihin, aiheuttaa unettomuutta ja terveyshaittoja. Olen osittain samaa mieltä, sillä naapurini Iskelmäradion jatkuva (ma-su noin klo 7-12 ja uudestaan klo 16-19:30 -salkkaritauko- 20:00-22:00) huudattaminen on saanut myös minut menettämään hermoni, on aiheuttanut unettomuuttakin yövuorojen jälkeen - mutta esimerkiksi syöpää tai tuhkarokkoa se ei minulle ole ainakaan vielä saanut tartutettua.

Arvostelusi ulottuu myös viranomaistahoihin. Ihmettelet hätäkeskuksesta saamaasi tylyä palvelua asian tiimoilta. Olen samaa mieltä, kyllähän hätäkeskuksen pitäisi tällaiseen tarttua: olisivat lähettäneet valkotakkiset ja pistäneet Sinut pakkopaitaan päänsisäisiä rockjuhliasi järjestelemään. Eihän tällaiset asiat kuulu hätäkeskukselle! Kun jurputtamalla pidit hätälinjaa vähäpätöisin ja itsekeskeisin syin varattuna, saatoit hyvinkin aiheuttaa jonkun oikeasti apua kaivanneen ihmisen kuoleman. Oletko valmis vastaamaan kuolemantuottamuksesta vain sen takia, että toiselta puolelta kaupunkia kantautunut musiikki häiritsi Sinua?

Lisäksi kommentoit rockjuhlien kävijöiden käyttäytymistä. Tiedoksesi, että Helsingistä tänne maaseudun rauhaan eläkepäiviään viettämään muuttanut Marimekkokuvioinen ja Vironlaivalta tuodulta Chanelilta kilometrien päähän haiskahtava arvokas rouvashenkilö osaa myös kaatua korkokengillään pikkujouluissa. Ja oksentaa hotellin hissiin mennessään. Ihan niinkuin minäkin pissiä kyykyssä Linnanpuiston nurkkiin.

Saat rauhoitella mieltäsi tällä kauniilla kuvallani torilta, jonka nappasin perjantai-iltana 29.8.08 kello 20:30. Varmasti missään muussa kaupungissa ei perjantai-iltana ole yhtä hurja meininki.

En ole muuttanut Facebookiin, mutta sieltä löytyy suurensuuri kasa niitä Epsanja- Suofutis- ym.ym. kuvia, mitä olen kapasiteetin rajoissa joutunut täältä poistamaan. Parin ääliön, kuten esimerkiksi äitini eksistenssin takia, olen blokannut kuvakansiot kaveriryhmän taakse, eli hyväksymiseni niiden katseluun vaaditaan. Toki ennen sitä Sinun pitää ratkaista se pikku pulma, mikä on meikäläisen oikea nimi. En ole nimittäin naimisissa Robin kanssa, vaikka haluaisinkin (ei siis... äh... no... no niin no, joku käsittää taas väärin kuitenkin...)

Johan oli aikakin.

Varmaan joku luki mun palautteen.

Tultiin kaupasta.
Ensin oli ajeltu toiselle puolelle kaupunkia Prismaan, missä pääsimme todistamaan, ettei siellä enää viikkoon myydä mitään muuta kuin normaalihintaisia lehtiä ja Aku Ankan taskukirjoja. Niinpä, olisin ymmärtänyt, jos asiasta olisi ilmoitettu, ja kaikki käyttötavara kortsuista huulipunien ja leffojen kautta huussipaperiin olisi myyty loppuun... Mutta: ei yhtäkään pakettia leipää, muutama hikinen appelsiini ja omena vaan tuijotteli sieltä sun täältä. Nekin kymmenen hyllyä, jotka oli vielä edes paikallaan, ammotti tyhjyyttään.

Voihan, niitä raasuja, jotka tänään työviikon päättymisen kunniaksi käyvät etsimässä sieltä kaljaa... ei ole meinaan hyllyissä enää sikspäkkejäkään - mäyriksistä ja laatikoista puhumattakaan. Mutta maistuisiko alkoholiton punaviini? Tai kivan värinen lasten mansikka-wannabe-skumppa?

Ihmiset palloili ympäriinsä tyhjine kärryineen ja koreineen. Muutama tukehduttavantuoksuinen täti syöksyili yhtä hyllyä kohti kärkkäästi. Ahaa, kaikki meikit -70%! Äkkiä sekaan, ennenkuin tuotteet loppuvat!!! No joo, menetin tukon hiuksia nähdäkseni hyllyssä kaksi pinkkiä huulipunaa ja viisi hopeanharmaata kajalkynää. Tai hei... mitäköhän pomo sanoisi, jos ostaisin... Piirtäisin olemattomat kulmakarvani hopeanvärisiksi :)

Noh, ei muuta kun kotikulmille uuteen markettiin. Siinähän on vaan se, että S-Marketin hintataso on korkeammalla kuin Prismassa. Katsokaapa vaikka. Kilometrejäkin tuli yhdelle kauppareissulle ihan tarpeeksi. Hämeenlinnan rajalta toiselle. Ihmetyttää vaan, että puodin pitäisi olla auki vielä tämän päivän jälkeenkin 5 päivää. Ilmeisesti maitoa ja Aku Ankkaa on maanantaina tarjolla. Ehkä yksi aski vihreää norttia myös, eniten tarjoavalle.

No ehkä tähän loppuun on tehtävä tunnustus. Aion kyllä käydä jatkossakin Prismassa. Mutta seuraavan kerran vasta siinä uudessa!!!!