IRC-Galleria

Lukkoseppä oli asiamies, alle puoli tuntia meni ja koko toimitus tapahtui ovi suljettuna. Kaakatus kaikui ympäri maita ja mantuja jo heti kahdeksan jälkeen. Taisi rouvaa jännittää, kun taloyhtiössä oli tapahtumassa jotain, ja siitä tiedotettu jo etukäteen. Yhdeksän maissa hän olikin häätämässä etupihaa (lue: koko vilkasta pääkatua) tyhjäksi autoista, että lukkofirman auto mahtuu talon eteen. (Siinä ei saa sitäpaitsi edes oikeasti pysäköidä, paitsi väliaikaisesti.) Vaihdon piti alkaa kymmeneltä.

Putoilin sohvalla, kun kuuntelin. Naisääni kuului taukoamatta oven takaa, mies silloin tällöin pääsi sanomaan sanasen sinne ja sanasen tänne loppumattoman tarinan väliin. Sukuhistoriat, aamupäivän tapahtumat ja iltapäivän suunnitelmat tuli käytyä läpi. Myös sukulaiselle käynyt paha tapaus käytiin yksityiskohtaisesti läpi. Kahvi lensi Hämeen Sanomille siinä vaiheessa, kun hän alkoi keskustella lukkomiehen kanssa seksin kaloreitakuluttavasta vaikutuksesta, oli kuulemma tarve laihtua --- etsiköhän jäseniä omalle Pa(i)nonvartijat-ryhmälleen?!!!

Loppukaneetiksi hän kertoi menevänsä vessaan ja häippäsi.
Pitää kyllä tunnustaa, että kuulin aika paljon enemmänkin kuin tarpeeksi. Reikä ulko-ovessa ei pahemmin vaientanut. Lukkoseppä-raasu.

Ah pian on vapaat taas pidetty... pelottaa mennä töihin huomenna, kaikki on ihan totally messed up. Ja se superhiihtäjä voi olla siellä taas kytiksellä (toivottavasti ei)! Pelottaa myös herääminen ylipäänsä; lukonvaihtopäivä aamulla klo 10 alkaen. Voi vaan kuvitella, kuka pitää seuraa lukkosepille ja tunkee varmaan taas sisälle meille, kun ovi on auki. Voihan Satanas Luciferi.

Tai niinkuin tänä aamuna heräsin: Topi Sorsakoski feat naapurin täti & Agents: Salattu suru, volat kaakossa nuotin vierestä. Nousin ylös - jalat petti alta ja muksahdin naamalleni suoraan Banziitin lattialla lojuneeseen lätkäkassiin. (Onneksi ei sisältänyt enää lauantaisia pelikamoja =:O ) ei käsitä, missä Z-asennossa olin nukkunut, koska ennen ei ole noin käynyt. Ihan puuduksissa. Pystyin vain repeilemään keskenäni hetken aikaa lattialla...

No, onhan tässä vielä aikaa keräillä. Kai.

Tylsää.. no niin no... teenpä tämän pelkällä Depeche Modella, kun sitä tässä luukutan...

Laita musiikkisoittimesi sekoitukselle.
Joka kysymyksen kohdalla painat seuraavaa biisiä ja vastaat kysymykseen biisin nimellä.
___

1:

Mitä äitisi sanoo huudettuaan sinulle? "Mercy in you"
Isäsi tökkää sinua päähän ja sanoo: "Sweetest perfection"
Kulkuri kävelee luoksesi ja sanoo: "Easy tiger"
Paras ystäväsi tönäisee sinua käteen ja sanoo: "Agent Orange"
Törmäät pahimpaan viholliseesi ja hän sanoo: "Clean"
Yöllä vastaan tulee kadulla muukalainen: "Stripped"
Juokset kotonasi, kun veljesi pysäyttää sinut ja sanoo: "Judas"
Näet lemmikkisi ja sanot: "To have and to hold"

2:

Mikä laulu kuvaa...

elämääsi: - World in my eyes
ystäviäsi: - Never let me down again
perhettäsi: - Breathe
ihastustasi/tyttö/poikaystävääsi: - New life
vihollistasi: - New dress
uskontoasi: - (nyt jos tulee Personal Jesus, niin mä...!!!) See you
seksuaalisuuttasi: - It doesn´t matter two
seksielämääsi: - Little 15
persoonallisuuttasi: - Damaged people
ulkonäköäsi: - John the Revelator
___


3:

Elämäni soundtrack, eli mikä biisi soi taustalla, kun...

Elämäsi leffa alkaa: - Comatose
Heräät: - Everything counts
Hengaat kaveriesi kanssa: - Black day
Sinä ja vihollisesi alatte taistella: - Black celebration
Menet treffeille ihastuksesi kanssa: - I feel you
Suutelet häntä ensimmäistä kertaa: - Lilian
Tulet kotiin ja sisaruksesi ovat pistäneet huoneesi päreiksi: - Strangelove
Menet nukkumaan: - Freelove
Masennut: - Condemnation
Yrität itsemurhaa: - (tule, Barrel of a gun...) In your room
Hautajaistesi aikana: - I feel loved
Hautajaisvastaanottosi alkaa: - People are people
Lopputekstien aikana: - Precious

Ryhdyin eilen myös ruokakriitikoksi tässä kaiken muun ohella. Viime kauppareissu meni nähtävästi vähän alle riman, ja illan gourmet-aterian jäljiltä sieluuni jäi lähtemättömät arvet. Ostin nimittäin lempparituotteen sijaan hetkellisessä mielenhäiriössä Mummon Muusia.

Katsoin tarkasti valmistusohjeet ja toimin tasan tarkkaan ohjeen mukaan. Ihmettelin jo vedenkeittovaiheessa paketin takakannesta silmille hyppäävää lausetta: "lisää halutessasi suolaa ja muita mausteita". Mitä mausteita muusiin yleensä laitetaan? Paprikajauhetta? Chiliä? Kanelia? Tuo lause kaihersi mieltä, kun sekoittelin muusijauhetta veteen. Vaniljasokeria?

Viiden minuutin odottelun jälkeen kävin kattilaan kiinni ja vispilä kädessä olin valmis syöksymään herkun kimppuun. Mitä helvettiä? Herkullinen ja tyylipuhdas paskan aromi tulvahti nenään kannen raosta. Seos näytti ja tuntui tapettiliisteriltä. Suositeltu vispaaminen ei tehnyt koostumukselle mitään. Itseasiassa haju oli niin ällöttävä, etten viitsinyt kauaa yrittääkään. Lisäsin mausteet, tällä kertaa suolaa ja oliiviöljyä. Vahvan makuinen ja tumma ekstravirgin-oliiviöljy pelasti nimittäin viimeksi kaiken, mitä pelastettavissa oli, kun herjalla kokeilin Extra-halpismuusia. Se näytti myös samalta kuin tämä, lopputulos oli...siedettävä?

Lisäsin vielä hiukan oliiviöljyä.

Lopulta, kun oliiviöljyä oli kaksi desilitraa puolen litran "muusissa", luovutin. Ominaistuoksu tunkeutui edelleen iloisesti läpi oliiviöljyn. Eihän se näin pahanmakuista voisi olla, olihan se herttinen sentään Mummon muusia. Lähestulkoon suomalainen brändi, tai jotain.

Nostin muusia tyytyväisenä - ehkä hiukan epäileväisenä - kauhallisen salaatin ja lihapullien seuraan. Salaatinkastiketta ja ketsuppia. Voilá!

Ja nam saatana. Siltähän se maistui, miltä tuoksuikin. Mummolan puucee feat mummon kutoma villasukka, joka on kököttänyt mummolan vintillä 20 vuotta pahvilaatikossa. Eli kyllä tuli mummo mieleen, mutta ei muusi. Siis hetkinen? Jos resepti on oikeasti jonkun mummelin kehittämä, niin selväksi kävi ainakin, ettei kyseessä oleva henkilö ole minkäänlaista kotitalouskoulua käynyt. Totesin kuitenkin, että onhan sitä jotain syötävä, ja kun kotonakin on opetettu, ettei ruokaa saa jättää - sotkin kaikki lautasella nököttäneet ainesosat yhteen. Mummo opetti, että olin auttamattomasti väärässä. Edelleen. Nyt jo salaatti ja lihapullatkin maistuivat samalta scheisseltä. Ei helvetti.

Aamulla kun heräsin, olo oli järkyttävä. Flunssa, päänsärky, tukkoinen olo ja kuume aikovat siis selättää minut reilun viikon taistelun jälkeen. Tämäkin vielä. Varmaan johtui siitä muusista. Julistan Mummon muusin tästä päivästä totaaliseen boikottiin.



(Ei vaan, seuraavan kerran, kun tapetoin, tiedän kyllä, mistä käyn hakemassa liisterin...jos haluan seiniin mummolan tuoksun)

Okei, tiedän, että kysymyksessä on kymmeniä vuosia vanha talo, mutta kuinka saatanan monta päivää pitää pöristää kilpaa niitä vitun porakoneita? Ihan just lähtee järki. Seinään ja kattoon tulee varmaan joka päivä uudet 150 peepholea. Onneksi alakerrassa ei ole asuntoja. Jos joku teistä perhanan nilleistä poraa yhteenkin sähköjohtoon tai vesiputkeen (mikä on enää vain ajan kysymys) niin vaadin sellaset korvaukset, että teiltä kaikilta lähtee eläkesäästöt. Onko tämä enää laillistakaan?

Kiva asua Edamjuustossa.

Ostan kohta katuporan, ja sit katotaan kuka nauraa ja kuinka paljon.
Varoitus: tapahtuu todella pian, jos porat ei vaikene huomenna vähintään tunnin ajaksi alkaen klo 21.

Se on tutkinut nähtävästi miten Lika&Törky liikkuu.
Jäteauto meinaan kävi just. Ei voi olla sattumaa.

Suomalaisen metallin kärkinimiin lukeutuva Amorphis suuntaa syyskuun lopulla 21 keikkaa käsittävälle Amerikan kiertueelle. Marraskuussa Amorphis sulkeutuu Sonic Pump Studiolle työstämään seuraajaa kultaa myyneille Eclipse- ja Silent Waters- albumeille. Seuraava Amorphis-levy näkee päivänvalon ensi keväänä. Tulevan materiaalin teema pyörii taivaankannen takomisen ympärillä ja tarjoaa erittäin vahvan eeppisen kokonaisuuden, infoaa yhtye.
>>>>>>Kaupunkiuutiset 10.9.2008>>>>>>





No perkele.

Herätyspiipityksen kanssa kilpaa makuuhuoneessa kaikui iskelmäradio. Sammutin sen toisen niistä epämiellyttävistä meluista, minkä kykenin, nousin ylös ja hiihdin kuin zombie kahvinkeittimen kautta tupakille parvekkeelle silmät ristissä. Kaupungin työmiehet olivat vihdoin tulleet saattamaan talon nurkalla viikon verran olleen kadun reunan tasoituksen päätökseen. Miesten äänten ja kolinan yli kuitenkin alkoi kaikua tuttu, noita-akkamainen räkättävä ääni. Hymyilin omahyväisesti ja istahdin aikomuksenani sytyttää aamupölli. Kuuntelin "keskustelua", eli naapurin sontiaismolottaja avautui mm. historiallisesta avioerostaan ja kohtelusta, mitä hän on saanut taloyhtiössämme osakseen työmiesparoille, jotka olivat jo täysin aseistariisuttuja tehdäkseen tälle häiriölle mitään. Alkoi säälittää. Ei tarina, saati tarinankertoja, vaan tämänaamuiset uhrit. Mutta miksi iskelmäradio soi edelleen? Ilmeisesti tullut niin kova kiire ulos kyttäämään, että boosterit olivat jääneet auki.

Ääni alkoi yhtäkkiä lähestyä. Kylmä hiki nousi pintaan ja melkein tukehduin tupakansavuun. Kurkkua alkoi kuristaa. Ahdistus oli jotain David Lynch potenssiin kymmenen...tai totuushan on, että leffaa katsoessa kuitenkin alitajuisesti tietää olevansa turvassa? Näinkö tässä taas kävisi, mietin. Rauhoittelin itseäni, enhän ollut törmännyt tähän psy-vampyyriin viikkoihin. Vetäydyin kerälle puutarhatuoliin, ettei pahuus saavuttaisi jalkojani parvekkeen etuseinän ja lattian välisestä raosta saati havaitsisi pientä pörröistä takkutukkaani yli kaiteen. Yhtäkkiä kuului kova pamahdus ja putosin tärisevänä hermorauniona tuolilta ja melkein törkkäsin itseäni tupakalla silmään. Keräillessäni itseäni maasta kurkistin varovasti parvekkeen etuseinän ja lattian välisestä raosta...se saatana tonkii taas roskiksia!

Pihalla tapahtui hänen ymmärrykselleen kuitenkin aivan liikaa kaikkea yhtaikaa, ja eräänlainen kontrollin menetys oli havaittavissa, nimittäin keräyspaperilaatikon kansi jäi selälleen, kun hän kipitti pökkelöjaloillaan taasen työmiesten luo. Tämä pelasti minut, ja pääsin sujahtamaan turvaan sisälle.
Missä menee se raja, että ihminen pysähtyy, ottaa peilin pikku kätöseensä ja miettii, onko kenties itse mitenkään aiheuttanut kohtelun, minkä saa osakseen? Toivon (rukoilisin, jos olisin uskossa), että se raja on 20 vuotta tässä talossa. Nimittäin täyttyy ensi vuonna.

Kuka rockin paha poika olisit - Sid Vicious
Kuka historiallinen henkilö olisit - Marie Antoinette
Mikä jalokivi olisit - ametisti
Mikä kuukausi olet - tammikuu (just se mua yleensä ahdistaa???)
Kuinka kaunis olet - Lumikki
Henkinen ikäsi - 30v (tästä olen ehkä eniten järkyttynyt)


Aurasi pääväri:
Lila ihminen on täynnä unelmia, fantasioita, enkeleitä, keijuja ja muita satujen ja tarujen ihmeolentoja. Lila ihminen elää unelmien maailmassa ja saattaa seikkailla internetin ja tosielämänkin roolipeleissä paljon sujuvamin kuin arjen askareissa. Hänen sisällään elää mahtava taikuri tai uljas ritari, eikä todellinen elämä tunnu tarjoavan hänelle mahdollisuuksia näyttää toisille todellista kauneuttaan.

Lilan ihmisen mielikuvitusmaailma on todellisuutta paljon kauniimpi ja puhtaampi. Siksipä hän mieluummin elääkin mielikuvissaan kuin oikeasti omassa arkisessa ja kalpeassa ruumiissaan.

Herkkä lila on unelmoija ja tuulihattu, jonka on vaikea tarttua arjen rutiineihin. Hän mieluummin pakenee päiväuniin kuin ottaa vastuuta sen enempää itsestään kuin toisistakaan. Rahan ansaitseminen ja säännöllinen töissä käyminen on vastenmielistä tälle kauneuden palvojalle, joka mieluummin yrittää löytää viimeisiä viattomuuden rippeitä unelmistaan. Niistä voi tehdä runoja ja lauluja, mutta sekään ei ole lilalle niin kovin tärkeää - hänen ei tarvitse saavuttaa mitään konkreettista ollakseen onnellinen. Hän haluaa vain olla rauhassa ja seikkailla mielikuvituksensa loputtomissa aarreaitoissa ja satujen lumotuilla saarilla.

Yhteentörmäys todellisuuden kanssa onkin lilalle joskus väistämätön, sillä toisten on vaikea ymmärtää tätä ²haihattelijaa², joka ei osoita minkäänlaisia vastuuntunnon merkkejä. Lilaa on kuitenkin turha yrittää muuttaa, tai edes ymmärtää. Hän kulkee omia polkujaan ja saattaa tiputtaa jälkeensä hyppysellisen tähtipölyä, jonka ansiosta toisetkin hetken aikaa oivaltavat elämän todellisen kauneuden.

Aurassasi voimakkaita:
magenta;keltainen;indigo;punainen;


No huh-hah-hei! Kiellän enkelit ja taruolennot, ihan niin pahasti ei vielä vippaa. Pikku hiljaa olen oppinut ottamaan jopa vastuuta ja tunnustan omat virheeni. Muuten kuulostaa kyllä aika tutulta!

Tällast tänään.