IRC-Galleria

Heräsin tänään jo kuudelta, en vittu tiedä miksi. Pitäs mennä yöks töihin,
ja painuin pehkuihin eilen vasta ´bout 24, niin olisin hyvinkin kernaasti
kuorsannut vaikka kymmeneen saakka. Mutta kun ei niin ei.

Rupesin sitte siivoon.
Provosoin naapurin tätiä heti seiskasta eteenpäin pyykkikoneella,
Hypocrisyllä, Ajattaralla, Tracedawnilla ja parilla biisillä Dimmuakin,
mutta ei mitään. Ei sitten yhtikäs mitään- ja kello on jo 9:30.

Onkohan se kuollu?

Syksyn pimeys on päättynyt, viaton valkoinen untuvapeite on verhonnut viime yön aikana kuraisen mustan maan... Lumi. :D Jippii! Potkaisipa samalla kertaheitolla ranteidenviiltelyolon (joulu)kuuseen. Nyt pääsee viskomaan lumppareita, löytämään itsestään sisäisen lapsen/arkkitehdin ja väkertämään upeita lumilinnoja. Kirpeää pakkaspäivää tervehtii auringonnousu kuuraisten koivunoksien lomasta. Ihanaa!

Ja vitut. Joka aamu saa herätä ainakin tuntia aikaisemmin, että ehtii töihin. Siihen aikaan ei paljon auringonnousuista voi haaveillakaan. Ehtii nähdä kuun, jos sitäkään. Hilpaiset eteiseen noutamaan aamulehteä - onnellisena siitä, että asut kerrostalossa, eipä tarvitse lähteä rymyämään hankeen sadan metrin päähän lehteä laatikosta hakemaan. Harot tyhjää kynnysmattoa. Aamulehden jakaja on luultavimmin hukkunut lumeen, koska tähän aikaan lehti on aina jo odotellut sinua lattialla. What-the-heck, ehdithän lukemaan sen töissä. Pistät aamusumpin porisemaan ja kiskot takin niskaan, aamutupakille parvekkeelle käy suunta. Painat ovenkahvan alas ja työnnät ovea auki. Tuuppaat kaikin voimin, mutta mitään ei tapahdu. Yöllä on tupruttanut lunta vaakatasoon, ja sitä on puoli metriä parvekkeella, ovi ei aukea sitten niin millään. Pieni takaisku, huokaiset pettyneenä ja lähdet talon pääovelle alakertaan tupakalle. Talossahan ei tietenkään ole hissiä, ja asut viidennessä kerroksessa. No, kahvi on ainakin valunut, kun palaat takaisin.

Hörppäiset aamukahvin kiireellä nassuun, sillä olet jo nyt vähän aikataulusta jäljessä: pitää muistaa varata vähintään 15 minuuttia siihen, että kaivaa Ladansa moskan seasta. Kaappaat lumiharjan eteisestä mukaasi ja syöksyt parkkipaikalle. Nyt pitää olla nopea, huiskit lumet auton ympäriltä nanosekunnissa. Autosta alkaa jo selvitä pikkuhiljaa sen tumma maalipinta ja aamuliikuntakin lämmittää sopivasti kahdenkymmenen asteen pakkasessa. Naapuri tepastelee perässäsi parkkipaikalle, ja silminnähden säihkyvän ilahtuneena kiittää palveluksestasi. Katsot ihmeissäsi takaisin, kas: olet tehnyt silmät killissä ja kirkkaanvalkoisen lumen häikäisemänä nämä joka-aamuiset lumityöt taloyhtiön ehkä juuri sen kaikista runkkarimman edustajan puolesta. Miten helvetissä voi onnistua kaivamaan valkoisen moskan seasta väärän auton!?! Hymyilet takaisin piilotellen äärimmäistä vitutustasi. Että sillä pitääkin olla vielä kaiken lisäksi saman värinenkin auto kuin omasi. Onneksi et kuitenkaan ehtinyt skrapata vielä tuulilasia, ajattelet, joten kyllähän tämä vielä iloksi tästä muuttuu.

Lopulta, kun taskussasi olevat avaimet sopivat sen auton oveen, minkä olet tuskanhiessä esiin kaivertanut, et pääse pihasta mihinkään. Niskat kyrmyssä käyt hakemassa sisältä lapion, koska onhan se pakko avustaa liikkeelle lähtöä hiekalla. No, onni oli jälleen matkassa, pörähtihän se perkele edes sentään käyntiin tänään, eikä lukkokaan ollut jäässä. Isket lapion hiekka-astiaan, lapio kalahtaa jäiseen möykkyyn. Hakkaat hampaat irvessä kymmenen minuuttia hiekkaa, että saat edes muutaman hiekanjyvän renkaiden alle. Lopulta pääset pihasta liikkeelle, ja olet jo valmiiksi myöhässä töistä. Kaasun painaminen ei auta pätkääkään - auto vain sutii, sillä suola-auto ei olekaan käynyt tänään sivukadulla, jossa asustat. Pääväylällä onkin sitten jo kamala ruuhka. Kaikilla muilla on nähtävästi ollut yhtä onnekas aamu kuin sinulla. Huomaat, että tien pinta on yllättävän petollinen, ja pian sinulle selviää hyvin yksinkertainen talviaamun kaava: puuterilumi+musta jää=idiootti takaluukussa.

Onhan se hauskaa. Että tulee talvi.

Talven kolkutellessa vähitellen jo viileän viiman myötä huomasin olevani erittäin pahasti addiktoitunut. Työpaikan ilmastointi havahdutti minut pari päivää sitten karmeaan todellisuuteen, ja päätinkin nyt astua julkisesti syyllisyyden ja häpeän kaapista. Tarkoitan vakavaa riippuvuutta, ja sekä toivon, että myös uskon tällä kirjelmälläni tavoittavani hengenheimolaisia ja kanssataistelijoita. En halua pelotella enkä liiemmin säikytellä ketään, mutta seuraava tarinani saattaa järkyttää lapsia ja herkempiä lukijoita. Pyydän siis vakavasti harkitsemaan, onko nyt aika sulkea silmät tai poistua välittömästi blogistani. Toisaalta saatan antaa jollekulle pienen toivonkipinän, meitä on muitakin, ja tulemme vielä nousemaan syvästä riippuvuuksien suosta. Ensimmäinen askeleeni olkoon siis tämä, tunnustan, että ongelma on olemassa. En vastaa seurauksista, mikäli saan aiheutettua tahtomattani jollekin syviä traumoja.

Kyseisenä todellisuuteen heräämisen päivänä olin sipsutellut aivan normaalisti töihin. Aamulla herätessäni ei ollut mitenkään kummallisia tuntemuksia, tai muuta vastaavaa. Vitutuskin oli täysin normaalilla perustasollaan. Pukuhuoneesta työpisteelle raahautuessani tunsin kuitenkin eräänlaista epäilystä pienessä sielussani siitä, ettei kaikki olisi kovin pitkään kohdallaan. Tunti, ehkä parikin, meni vielä lähestulkoon huomaamatta. En osaa sanoa, sillä ajan määritelmä sumeni hyvin nopeasti, kun lumipalloefekti pyörähti käyntiin. Ensioireiden noustessa esiin käänsin epätoivossani tuskanhiessä käsilaukkuni nurin kaikkinensa pomon pöydälle ja hapuilin ympäriinsä levinnyttä sisältöä. Mutta sitä ei näkynyt missään, ei niin missään. Muistelin kaihoisasti, miten ennenkin olen käyttänyt sitä tyytyväisenä salaa takahuoneessa asiakkaiden huomaamatta, sen jälkeen olin aina pystynyt iloisesti (joskus tosin vähän teennäisesti) hymyilemään tuntikaupalla. Nyt teennäinenkin hymy kiristi pahasti. Sitä ei todellakaan ollut mukanani. Ei edes pientä määrää. Ymmärsin pian, että kaikki muuttuisi hyvin pian, näin en voisi elää.

Ajattelin, että romahtaisin taatusti vain muutamassa tunnissa. Pian jo etsiskelin joka nurkasta ja pielestä jotain korvaavaa ainetta, jotain, millä voisin siirtää tai edes hitusen viivyttää vierotusoireiden tuloa. Ajattelin taukoamatta, mitä muut ihmiset ajattelevat minusta, tai mitä he minussa näkevät - olisiko tilanne äitynyt jo niin kauhistuttavaksi, että riippuvuuteni kirkuu tuntemattomille ihmisille metrien päähän? Tärinä saavutti minut nopeasti, sen taustalla oli synkkä pelko. Vähitellen alkoi kuumottaa. Tähyilin ympärilleni. Yritin piiloutua tai jotenkin saada kätkettyä sen kaiken pahan, jonka tunsin vyöryvän, lähestyvän kuin tsunami Thaimaassa eräänä synkkänä tapaninpäivänä. Tiesin sen, pian vieroitusoireet syöksyisivät niskaani ja tuhoaisivat minut sekä henkisesti, että osin fyysisestikin.

Suu kuivui, sillä alkoi taukoamaton lipominen. Sen myötä huomasin kohta jo raapivani itseäni, enkä voinut lopettaa sitä millään. Aivan hillitön kynsiminen. Puolessa tunnissa olin repinyt itseäni jo niin riekaleiksi, että havaitsin kynsieni alla ihon palasia ja sormenpäässäni pisaran verta. Oikeastaan en kuitenkaan tuntenut mitään muuta, kuin pientä kirvelyä. Säikähdin ja varmasti valahdin kalpeaksikin, kun tajusin, miten syvälle olin vajonnut.

Miksi minun on pitänyt käyttää siis jo vuosia? Miten pääsisin tästä tuskasta eroon? Vai olenko jo totaalisesti menetetty tapaus - eli siis on aina kotoa lähdettäessä tarkistettava, että sitä on tarpeeksi mukana? Kirjoitin tämän tarinan siksi, että te rakkaat ystäväni, tietäisitte mitä käyn parhaillaan läpi. Toinen syy on se, että toivon, ettei kukaan muu jäisi minun laillani Labellon, tai vielä pahempaa: Miramen Medilipin uhriksi.

Joulu tuntuu tulevan vuosi vuodelta aikaisemmin. Kohta vissiin jo vappuna kaupan hyllyjä somistaa niitten hassujen hattujen vieressä tonttulakki. Mainosposti on lisääntynyt, ja selkeästi painotus on siirtynyt natiaisten kirjeet joulupukille-osastoon.

Ensimmäinen napsahdus kuului jo tuossa lokakuun puolen välin tietämillä, kun töissä havahduin joululaulun karmeaan kutsuun. Salissa treenattiin pikkujoulukautta varten showta, pikkujoulushowta, johon oleellisena osana kuuluvat sanoituksiltaan "vähän" tuunatut joululaulut. Sanoista viis, musiikillinen pohja nosti jo niskakarvoja. Nytkö se alkaa, lokakuussa kaatuu päälle se ainainen harmageddon? Näin jo silmissäni sen kaupparyysiksen, kuulin joululauluja päässäni öisinkin, puhumattakaan painajaisista, joissa keski-ikäiset tantat vetää semmoisia kännejä minihameissaan, etten edes minä pysty samaan (vaikka saavutukset ovatkin olleet huikeita, you know)...

Ja näin oli nähtävä. Ensimmäisiä pikkujouluja talossa vietettiin jo lokakuun puolenvälin jälkeen. Kausi on siis päällä jo täydellä tohinalla. Sen vielä jotenkin ymmärsin, mutta halloween-koristuksien kanssa käsi kädessä kaupoissa oli jo tarjolla kaikenlaista joulupalloa ja sälää. Pakastealtaat täynnä possun takalistoja. Ja pari päivää sitten naapuri huusi minulle kadulta, että miltäkös näyttää. Olin ihan, että mikä, kunnes huomasin tämän nakutelleen ulko-ovensa täyteen joulukransseja.

Antakaa nyt jumaliste olla. Joulu kestää sen kolme päivää, ei kolme kuukautta! Joillakin tosin vielä pidempään, kun luottokorttilaskuja maksellaan vielä kesälomallakin. Tai kituutellaan koko vuosi järjettömällä veroprosentilla, että päästään kunnolla ostoksille veronpalautuksilla... ja kaupoissa soi sekä joululaulut että karsea stressipörinä. Onko tähän nyt sitten antauduttava? Ei helvetti. Ei vielä. Protestoin koko joulua. Kohtahan sen voisi pyyhkäistä kalenteristakin, koska se on kirkollinen juhla, ja ateistien määrä senkun lisääntyy.

Vaihdetaan samalla lokakuun ja marraskuun nimet joksikin pikkujoulukuuksi ja esijoulukuuksi.
Kyllä nyt vituttaa. Tunkekaa se joulu kuukaudeksi vielä niin syvälle sanonko mihin, että...

No niin, tänään ja huomenna pukkaa mörköjä sitten ihan joka suunnasta. Se on pyhäinpäivän aatto tuloillaan. Vuoden ehkä paras juhlapäivä :D

Mutta mitä pelottavaa siinä sitten oikeasti on? Meikäläiset vääntäytyvät korsetteihinsa ja mustiin kledjuihinsa ihan normaalisti joka päivä, jotkut pakkeloivat pärstänsäkin valkoisiksi. Kauhuleffat maistuvat muutenkin, kuin vain yhtenä päivänä vuodessa. Tänään pääsemme kerrankin hukkumaan massaan. Vai pitäisköhän ajatella toisin?

Sarjakuvagootti Nemi pukeutuu Halloweenina vaaleanpunaiseen. Muutama vinkki niille hämärähiippareille, jotka todella haluavat tallata omia polkujaan myös tänä viikonloppuna. Unohtakaa siis ne tylsät noitahatut ja mustat viitat, kulmahampaatkin saa jättää yöpöydälle; nyt silmät hörölle:

- Amy Winehouse - tämähän on testattu nyt jo Hollywoodissa saakka, ja kyllä tuli palstatilaa. Plussana, että ei tarvitse juuri miettiä mitä päälleen laittaa. Jos joutuu seisoskelemaan sateessa ja meikit leviävät, sekin on vain hyvästä. Miinuksena, että tämä ei sovellu ihan jokaiselle tytölle (anteeksi nyt vain, Herra Ylppöä lainatakseni, "korsettivalaille"). Mutta älkääpä masentuko, luvassa on vielä jotain teillekin.

- Matti ja Mervi - oikein helppo valinta, ja jokaisella suomalaisella on varmasti jossain kaappinsa kätköissä tuulipuku. Toinen plussa on, että ei tarvitse pelätä menettäessään totaalisesti kontrollin viinaksien kanssa. Voi vaan todeta tyynesti sisäistäneensä roolinsa hyvin. Loppuilta baarissa päättyy räiskyvään perheriitaan.

- Harri Olli - Matti Nykäsen perinteen jatkaja. Sopii edellä mainittua paremmin nuorille sinkkumiehille. Tarvitset mäkihyppypuvun, tai edes sukset, mutta se on toisarvoista - ota mukaan kossuleka ja homma hoituu kuin itsestään! Kirsikkana kakun päälle, jos omistat auton ja karautat sillä juhlapaikalle maistettuasi kyseisestä kossulekasta noin puolet. En kuitenkaan vastaa seurauksista...

- Peruspissis - Bling bling ja helvetin värikäs kokonaisuus. Taiteellinen vapaus on suotavaa, mutta mielellään orastava sidumaha ja työmiehen hymy on oltava kaikkien läsnäolijoiden ihailtavissa. Suttuinen meikki ja vitun paljon isoja koruja. Meikin kanssa on kuitenkin harkittava väri ja määrä, ettei pompsahda vahingossa Winehouse-osastolle. Jos pissikset pukeutuvat gooteiksi, miksi elämäntapametallisti ei saa pukeutua pissikseksi?

Ja sitten se kaikista pahin, kruunaamaton helmi, jota lämpimästi suosittelen lähes jokaiselle goottityttöselle (fyysinen rajoite, valitettavasti):
- Johanna Tukiainen - ei varmasti kaipaa edes perusteluja. Avuksi tosin tarvitaan vähintäänkin erittäin pahasti flopannut stylisti ja meikkitaiteilija (jos ei löydy, osta vaaleansinistä luomiväriä ja ihanaa pinkkiä glitter-huulipunaa ja pyydä 5-vuotiasta siskontyttöäsi meikkaamaan sinut). Haittapuolena tässä, painoindeksin pitää olla vähintään 26. Jos jäät sen alle, hyppää takaisin ensimmäiseen kohtaan.

Bubbling under-listaltani löytyy lisäksi vielä vähän hillitympää meininkiä: Alexander Stubbin hampaat.

Eiköhän näillä eväillä erotu söpösti massasta. Oikein hupaisaa Halloweenia!

Kävijälaskuri
Tällä viikolla 66
Tänään 6

Historia graafisesti

Nimi
Härkä

Esittely
Härkä on maan merkki. Se on Venuksen asuinpaikka Kuun kanssa ylennetty ja Marsin ollessa maanpaossa. Luonnossa tätä merkkiä vastaa "versomisaika".

Tämän merkin vaikutusta voi kuvata sanalla "omistaa". Se tarkoittaa maata, maaseutua, työlaistä. Se edustaa itsepintaisuutta ja suurta tuottajaa.

Hänen metallinsa on kupari, hänen kivensä smaragdi tai akvamariini ja jaspis. Hänen värinsä on vihreä ja hänen päivänsä on perjantai.

Temperamentti
Härkä-ihmiset ovat temperamentiltaan hermostuneita ja intohimoisia. ...

Terveys
Härän merkki liittyy kaulaan, kurkkuun ja äänielimiin. Nämä ruumiinosat ovat erityisen herkkiä huolten, onnettomuuksien ja sairauksien ollessa kyseessä. Merkki vaikuttaa myäs kilpirauhaseen, ja sen vuoksi joidenkin härkäihmisten kasvua voivat hidastaa riisitauti ja siihen liittyvät häiriöt.

Härälle tyypillisiä ovat myös nielurisa- ja kurkkutulehdukset, äänen menetys, runsas ja harmilline hieneritys sekä ihottumat. Hänen ahneutensa tekee hänestä suursyömärin. Hänen ruumiinrakenteensa on erittäin vahva ja härkäihmisten elinikä on pitkä.

Luonne
Härkä-ihminen on tyyni, tasapainoinen ja mietiskelevä. Hän aloittaa kaiken harkiten ja vie työn loppuun järjestelmällisesti, ahkerasti ja sinnikkäästi. Pitkäaikaiset tehtävät ovat hänelle sopivia, sillä hänessä on niiden suorittamiseen vaadittavaa jännitteisyyttä.

Hänen parhaat saavutuksensa syntyvät silloin, kun hänellä on kannustin, joka ei sodi häntä itseään vastaan, ellei sitten Härän tähtimerkin vaikutus ole tarpeeksi voimakas ja tee hänestä täysin itsenäistä. Hän on kuin hedelmällinen maaperä, mukautuva ja vastaanottavainen. Hänen tiedostamattomat voimavaransa pakottavat hänet tuottamaan.

Herkkyytensä ansiosta hän on taiteilija ja onnistuu parhaiten laulun ja musiikin alalla. Hänen toimintaansa säätelee tottumus, ja hänen tapansa on vakiintuneet. Hän pitää niistä kiinni, koska ei pidä muutoksista.

Hän omaksuu hitaasti, mutta hänen muistinsa on usein suunnaton ja näin ollen verraton asiavarasto. Hänen parhaat ominaisuutensa ovat kärsivällisyys ja vankkumattomuus, muttahänen suurin heikkoutensa on jääräpäisyys, jota vastaan kaikki järkeily on hyödytöntä.

Hän rakastaa rahaa, jota hän ei kerää niinkään saituudesta vaan pikemminkin vakuuttavaksi todisteeksi ja konkreettiseksi tulokseksi tekemästään työstä.

Hän arvostaa mukavuutta ja rentoutumista kuten maanviljelijä laitumiaan ja peltojaan.

Seurallinen käyttäytyminen
Hän on levollinen henkilö, ja hänen kanssaan on helppo elää. Hän välttää riitoja tai tekee voitavansa niiden tyynnyttämiseksi, ja tämän johdosta hänellä on tavallisesti lukuisia ystäviä. Hän on lapsena järkevä ja hidas, ja häntä tulee kannustaa ja rohkaista.

Hyvät tavat on myös välttämättä juurrutettava häneen nuorena, sillä muutos on härkäihmiselle niin vaikeata, että hän kerran suuntansa valittuaan pitää siitä itsepintaisesti kiinni siitä huolimatta että se johtaisia epäonnistumiseen.

Härkä-ihmisen osoittama kiintymys ja uskollisuus ovat arvokkaita asioita, sillä hänen pitkävihaisuutensa tekee hänestä pelottavan vastustajan (hänen talonpoikaisriitansa ovat inspiroineet monia romaanikirjailijoita).

Yhteiskunnallisissa ja ammatillisissa suhteissaan hän on tahditon ja särmikäs. tämä johtuu hänen pohjimmaisesta itsepäisyydestään. Hän menestyy elämässä ahkeralla työnteolla ja pitämällä taitavasti huolta saamastaan perinnöstä ja omaisuudestaan. härkä-ihminen on elämänsä loppupuolella aina rikkaampi kuin aloittaessaan.

Tunne-elämä
Härkä on aistillinen ihminen. Hän on rehevä ihminen. Vaikka hän ehkä onkin hiukan hiomaton, hän viehättää vastakkaista sukupuolta. Hänen herkkätunteisuutensa, joka on hautautunut näennäisen tyyneyden alle, antaa hänelle luontaisen kyvyn ymmärtää naissielun ongelmia. Omistamishaluisena hän on myös mustasukkainen.

Hänen rakkautensa on hyvin vakaata, mutta myös rajua, intohimoista ja palavaa. Hänen vihanpurkauksensa, joka kehittyy hitaasti, voi olla hirvittävä kokemus.

Ammatit
Härkä-ihmisellä on läheinen suhde luontoon, sillä hän rakastaa sitä ja ymmärtää sitä vaistomaisesti. Sen vuoksi kaikki toimet, jotka lähentävät häntä siihen, ovat hänelle soveliaita, esim. maanviljelijä, puutarhuri tai mehiläishoitaja. Maahan liittyvät ongelmat kiinnostavat häntä.

Hänestä voi myös tulla arkkitehti, urakoitsija, tilanhoitaja tai isännöitsijä. Hän voi myös olla tie- tai vesirakennusinsinööri tai metsäteknikko. Hän menestyy puutavara-alalla.

Lopuksi hän valitsee myös mielellään taiteellisen uran tai opetusalan. Mikäli hän on taiteilija, hän omistautuu laululle ja sävellystyöhön.

Tunnettuja ihmisiä
Cher, Frank Capra, Bono, Billy Joel, Michelle Pfeiffer, Barbra Streisand, Sigmund Freud, Katharine Hepburn, Stevie Wonder, Jerry Seinfeld, Queen Elizabeth II, Bing Crosby, Lenin, Tsaikovski, Caruso, Charlie Chaplin, Hitler
Päiväkirjamerkinnän luokittelut

Vaalipäivän aamu, eli kun kaikki oli oikeestaan jo mennyt valmiiksi ihan putkeen.

Olo oli sateenvarjon kanssa kuin Maija Poppasella, paitsi ettei ollut pienintäkään intressiä opetella lentämään. Ei ainakaan tänään. Harkitsin jo soittamista töihin: "En mä pääse tänään tuleen. Oikeesti. En pääse. Kyllä mä yritin vyöryä katua alas, mutta tuuli piti mua vaan paikallaan". Silmät sikkurallaan harrastin vain epätoivoista unissakävelyä. Ai kuinka niin?

Kaikki alkoi myöhäisillasta, kun hiivin töistä kotiin. Kello oli yöllä 0:40, kun yläkerran asunnossa vedeltiin urakalla vessaa, hypättiin narua ja leikittiin hippaa, lauma pikku elefantteja oli siis saanut valvoa mummolassa vähän liian pitkään sokerin voimalla. Tuijotin siis sängyssä pimeässä kattoon ja mietin kumpi tapahtuisi ensin, tippuuko katto niskaan ja muutama kotimainen miniterroristi siinä samassa, vai ehtisikö herätyskello piristä ennenkuin ehdin ummistaa silmiäni edes tunniksi.

Melkein sammahdin. Havahduin Suuren Syysmyrskyn saapumiseen. Riippumattoa ei ollut köytetty kiinni, ja täkki tuulettumassa parvekkeella. Singahdin pystyyn ja kävin sieppaamassa täkin sisälle. Se olikin jo tihkusateesta iiiihanan kostea ja melkein pudonnut maahan tuulenpuuskassa. Paskat. Hajottakoon riippumatto ikkunan, jos haluaa, ajattelin, ei kiinnostanut enää sekuntiakaan touhuta keskellä yötä karseassa tuulessa hehtaarinkokoisella avoparvekkeella pelkkä aamutakki päällä.

Ja kyllähän mä olin nukahtanut, tai ainakin heräsin siihen, kun Banziitti kolistaa baarista kotiin. Briiffaus illasta ja lopuksi se menee saatana mainitsemaan Naapurin. No jaa, puolitoista tuntia aikaa nähdä painajaisia, ja Halloween on vasta ens viikonloppuna. Olis nyt vaan antanut noitienkin jäädä ensi viikkoon...

Kello soi ja normi kahvinkeitto-tupakki-aamun lehti. Satuin nostamaan pääni ylös ja mitä se kello olikaan? No vittu 6:55. Eli työvuoro alkaisi vaatimattomasti viiden minuutin päästä. Minä, joka olen koulustakin myöhästynyt lusitun 13,5 vuoden aikana itseaiheutetusta syystä yhteensä kaksi kertaa, meinasin saada sydänkohtauksen feat. paskahalvauksen. Kunnes tajusin, että sitä kelloa en kääntänyt kotiintullessani vielä talviaikaan, eli oikea kellonaika olikin 5:55.

Siinä vaiheessa huomasin, että vaikka olikin aikaa, ei ollut kuitenkaan toivoakaan ehtiä kunnon suihkuun, mistä olin haaveillut jo illalla töissä painaessani käytännössä viimeiset neljä tuntia jotain ihan muuta duunia, mitä viimeisimmässä koulutodistuksessani ja työsopimuksessani ammattinimikkeenä mainitaan... ei siinä mitään, baariminnailu on ihan ok, jos ehtisi samassa edes vähän tekemään niitä omia töitäkin elikkäs vastaamaan kolmeen puhelimeen, yhteen sähköpostiin, hoitamaan sivussa 25-henkisen ryhmän toiveet, muiden asiakkaiden toiveet ja saunavieraiden yllättävät vaatimukset sekä tottakai siinä sivussa kahdeksannella kädelläni pyörittelemään paperityöt. Eräs entinen boss sanoikin, että tässä työssä ei pärjää ilman skitsofreniaa. Onneksi oli lauantai, eli edes paperityöt koko viikolta minimissään.

Kerkisin töihin ajoissa, tosin hyvin kastuneena. Jostain syystä mulle oli buukattu jopa tuplavuoro pahimpaan kellonaikaan. Loppu hyvin ja kaikki ihan vitun hyvin, nyt alkaa vapaat :)

Ai miksi mä sitten nitisen?
Nukkuminenhan on Härälle hyvin hyvin hyvin vakava ja tärkeä prioriteetti!!!!

No voi sun saatana!

Siltä et voi välttyä kaupungilla. Siltä et voi välttyä, jos luet lehtiä. Siltä et voi välttyä, jos katsot tv:tä. Siltä et voi jumankauta välttyä edes täällä. Kunnallisvaalit. Argh!

Ehdokkaat ovat kansoittaneet lehtien mielipidepalstat - ilmaiseksi saa omat kantansa helpolla tavalla esille. Lehdissä on aukeama toisensa perään täynnä vieraita kasvoja, joiden takana olevista periaatteista ei ole mitään tietoa. Ehdokkaista mainitaan puolue, nimi, koulutus ja ikä. Kaupunkien toreille on raahattu mökkejä, joissa puolueet harrastavat aivopesuaan ilmaisen kahvikupin voimalla.

Muutama helmi toki joukossa on; heitetäänpä ihan konkreettinen esimerkki.
Vaalilauseet:
-Hattulalainen TOIMITAAN YHDESSÄ
(Hattula on ainut kunta, joka on kieltäytynyt kuntaliitoksesta. Toimitaanko siis yhdessä?)
-Lapset ja nuoret Ipen sydämen asia
(Hmm...epäilyttävä sivumaku?)
-Huonovoinnista hyvinvointiin
(äidinkieli hallussa, mainittakoon, että kyse on puolueen vaalilauseesta)
-Meissä eläkeläisissä on suuri voimavara. ÄÄNESTÄ!
(Hämeenlinnassa hyvin yllättävä veto)

Ja sitten se mun lemppari:
-Saako mummon heittää roskiin? EI SAA!
(Jos tapaisin ehdokkaan, kysyisin häneltä, mitä on vetänyt, kun on tämän vaalilauseen saanut päähänsä.)

Ehdokkaiden koulutukset ja ammatit ovat hyvinkin tapetilla. Jos olisin itsekin KM, DI tai FM, kyllä sen isolla, lihavoituna ja alleviivattuna mainitsisin, mutta jotkut ammattinimikkeet aiheuttavat sekavuutta ja huonovointisuutta...
- 47v nainen: ajanvaraaja (ei tällaista ammattinimikettä voi olla 2000-luvulla...)
- 51v nainen: vajaamielishoitaja (miten eroaa mielisairaanhoitajasta?)
- 44v mies: avotyöläinen (?)
- 69v nainen: eläkeläinen, osastopäällikkö (Eläkeläisosaston päällikkö...?)
- 47v nainen: eläkeläinen (jaksaako olla politiikassakaan mukana, jos jo eläkkeellä?)

Sitten ovat nämä eläkeläiset, kuten tuo 69-vuotias nainen, jotka väen vängällä tunkevat mukaan kaikki tittelit, mitä ovat joskus 50-luvulla omanneet. Kunhan se kuulostaa arvokkaalta - on johtajaa, päällikköä, yli- jotain ja muuta tekotaiteellista. Sama litaniahakuisuus korostuu myös nuoremmilla ehdokkailla. Jos oma työhistoria ei mahdu puolueen listan ilmaiseen tilaan, pitää ostaa mainospaikka. Oma pärstä, numero ja koko työhistoria. Jos on tarpeeksi monta johtoasemaa nimettävänä, ei tarvitse keksiä edes vaalilausetta, koska uskottavuus ja luottamus on jo hankittu.

Pari lupausta, jolla kaupunginvaltuustoon pääsisi leikiten:
Kaikille eläkeläisille keskustan kahviloista ilmainen kahvi ja pulla ma-pe 8-10
Tavastilan muuntajalle saatava lämmitys!
Ahveniston moottorirata on räjäytettävä
Keskustan suojatiet korotettava - koroke minimissään 45cm
Rakennettava välittömästi 20 uutta palvelutaloa vanhuksille kylpyläpalveluin
Nuorisolle (koskee myös nuoria aikuisia <25v) ulkonaliikkumiskielto keskustassa klo 18 jälkeen
- tämä kielto ei koske maahanmuuttajia, joita toivottavasti saamme pian paljon lisää
Keskustaan täysi autolla-ajokielto (jos korotetut suojatiet eivät tehoa)
Kaupunki tuplaa eläkeläisten kansaneläkkeen ja asuminen muutetaan verottomaksi
Keskustan yökerhot on poistettava
Tupakointi ja alkoholin käyttö (paitsi jos kolottaa, saa illalla ottaa yhden konjakkihömpsyn) kielletään lailla koko uuden suurkunnan alueella --- Tavastilan muuntajan nurkilla poliisi katsoo läpi sormien

Keksin heti myös käyttökelpoisen vaalilauseen:
Sue Cidal - Sitä äänestäisi itse Pirukin!