IRC-Galleria

Kaikennäköstä sanotaan sattuvan tekevälle ja normaaliin päivääni kuuluukin vaikka mitä jos muihin verrataan tai sitten vain kiinnitän enemmän huomioita asioihin kuin muut.
Ehkäpä osaan katsoa asioita objektiivisemmin kuin muut ja tunnen suurta halua kirjoittaa halveksuvasti pölvästeistä...
Näin ainakin päättelin kun luin Wanhoja kirjoituksiani. Kirjoitan todella, todella sarkastisesti ja jokaisesta asiasta tuntuu löytyvän jotain mätääkin mikä pitää tuoda julki omilla mielipiteillä ja päätelmillä. Huomaan myös, että kiinnitän nykyään enemmän huomioita yksittäisiin sanoihin ja lauserakenteisiin... monet ovat varmasti sen huomanneet sillä mielestäni piikitän jokaiseen asiaan jotain ja vastaan sarkastisesti.

Päätin tähänkin kirjoitukseen tuoda joitakin negatiivisa asioita esille ja tämän takia jätänkin itseni käsittelemisen kokonaan. Siirrymme siis eteenpäin...

Eikös alkuviikoksi luokitella maanantai ja tiistai?
Keskiviikkohan ei pienen kielentutkimuksen jälkeen kuulu alkuviikkoon vaan keskelle viikkoa, jonka jälkeen alkaa loppuviikko.
Pikaisen laskutoimituksen jälkeen 7/2=3.5 joten mikäli keskiviikko olisi alkuviikkoa vaihtuisi alkuviikko loppuviikkoon keskellä päivää.
Mikäli tälläinen käytäntö olisi niin joitakin ongelmia saattaisi esiintyä päivämäärien kanssa.

Voimme siis pienen päättelyn ja maalaisjärjen käytön jälkeen päätyä vain tulokseen missä maanantai ja tiistai on alkuviikkoa.

Pitkä pohjustus, mutta jos vien fillarin huoltoon ja kaverit lupaavat pyörän alkuviikoksi, muttei ole tullut niin silloinhan sopimusta rikotaan, eli kaiken järjen mukaan asiasta pitäisi reklamoida kyseiseen firmaan.
En nipota jokaisesta asiasta niin antaa tekniikan poikien tehdä mitä lystäävät, jotta pyörällä olisi tulevana ajokautena enemmän ajo- kuin huoltotunteja.
Odottelen siis edelleen tekstiviestiä milloin saan hakea fillarin.

Sunnuntaina raportoin Coca-Cola Comppanylle kuinka automaatti riisti viimeisetkin pennoset näpeistäni, mutta vastausta ei ole vielä kuulunut. Palaamme asiaan kun vastauksen saamme.

Asiasta ilmapalloon, kaikki TP-Sn kololla käynneet tietävät urbaanin legendan hra. Hy**risen.
Tämä kaveri on tehnyt hiljaiselon jälkeen comebackin ja aloitti sopivalla ryminällä heti alkuunsa.
Pihalla kääntyminenkin riittää siihen, että tarvitsee pelätä henkensä puolesta.

Muistan erään kuuman, aurinkoisen päivän, kyseessä olisi marssipäivä ja perinteisesti kokoonnumme lippukunnan sisäiseen palkintojen yms. romppeen jakoon.
Tämä kaveri alkaa huudella sitten parvekkeeltaan ensiksi uhojaan ja tämän jälkeen uhkaa ampua kaikki haulikolla. Tässä vaiheessa lippukunnan pienimmät siirrettiin kololle sisälle "juomaan", koska oli kumminkin kuuma kesäpäivä.

Jonkin aikaa oli hiljaista, joitakin satunnaisia tapauksia kuulemma olisi sattunut, mutta sitten taas pitkään hiljaista, tänään kumminkin pamahti.

Pihalla kääntyminen polkupyörällä riittää siihen, että edellämainitun kaverin vaimoke alkaa huudella omiaan parvekkeelta ja itse |petun ville| tulee uhoamaan ja mielestään varmasti kouluttamaan.
Kun emme suostuneet poistumaan "hänen" kerrostalopihaltaan uhattiin väkivallalla. Nokkelana tartuin tilaisuuteen ja ilmoitin, että väkivallalla uhkaaminen on laissa kielletty teko.
Ei tainnut uskoa vaan jatkui. Palasin kolon ovelle ja pyysin yhtä VKJtä avaamaan kolon oven, jotta venekuntalaiset pääsevät sisälle... tilanne kumminkin vaikutti uhkaavalta ja olin vastuussa näistä pikkuipanoista.

Tämä jotain sillä aikaa edelleen uhoen mutisi ja käänsi jo selkänsä. Muistutin uudelleen, että väkivallalla uhkaaminen on laissa kiellettyä, jonka jälkeen hän palasi solvasi ja tönäisi kohti porttia. Tämän jälkeen suosittelin poliisin soittamista ja kun puhelimen kaivoin esiin niin kyseinen henkilö oli jo lähtenyt kotiota kohti.
En poliisia soittanut, mutta lippukunnanjohtaja pyysi rikosilmoituksen kyseistä kaverista tekemään ja näin olenkin ajatellut tehdä. Häiriköinti on kumminkin toistuvaa ja kyseessä on nuorisoliike ja nuorten henkinen- sekä fyysinenkehitys on taattava turvallisella kasvuympäristöllä.

Kai kaikki muistavat, että poliisinnumero ei ole enää 10022 vaan 112, joka on yleinen hätänumero josta saa yhteyden viranomaiseen kuin viranomaiseen.

Päivän sloganina voisikin pitää "Tunne laki".

Turun uusi pääkirjasto on pikaisella visiitillä ulkoa ja sisältä vaikuttava kokonaisuus.
Kirjastoa ei ole rakennettu tyypilliseen tungetaan kaikki kirjat vain johonkin hikiseen varastohalliin periaatteella vaan suunnitteluun on käytetty aikaa ja rakennusjälki on kaunista.

Kirjastossa on sitä suuren maailman meininkiä. Varsinkin kiviportaissa, jotka vievät ykkösestä kakkoseen tai kakkosesta ykköseen.

Sisälle kirjastoon astuessa näinkin vaatimattomalle ihmiselle kuin minä oli aula jo upea.
Tilaa on vaikka kuinka ja väkeä on kuin Naantalin tuhkamarkkinoilla. Arkkitehtuurisia ihmeitä siellä täällä, mutta niihin en ota sen enempää kantaa.

Kirjastossa oli tilaa liikkua, mutta joidenkin palveluiden kuten portaiden löytäminen oli alkuunsa hankalaa. Myöskin suurin osa tietokoneista oli (jo) epäkunnossa uudessa kirjastossa.

Lukemiseen luultavasti tarkoitetut tuolit erosivat suuresti Ilpoisten kirjaston vinojalkaisistamuovihirvityksistä joihin istuminen syöksi sinut kanveesiin. Koeajoa en valitettavasti ehtinyt suorittaa, ehkäpä toiste sitten.

Pöydillä oli lukuvaloja, joten nyt kirjastossa näkee lukea ilman omaa taskulamppua.
Pinnat oli viimeistelty nätisti, mutta joitakin virheitä tarkemmassa syynissä ilmeni (epätasaisuuksia ym. rakennusvirheitä).

Uudesta kirjastosta ei tuntunut löytävän mitään. Kaikki tuntui olevan kovin hajanaisesti siellä täällä. Edes lehtiä ei löydä samasta hyllystä joten jos haluat Tieteen Kuvalehden ja jonkun pyörälehden saat juosta kirjaston päästä päähän.

Portaiden löytäminen oli todella hankalaa ja kakkosen sekä kolmosen portaikko oli todella ruma. Punainen maali, joka tuoksui vieläkin etovalta ei houkuttanut allekirjoittanutta. En tiedä onko rakennuksesta löytyvä hissi tarkoitettu ainoastaan liikuntarajoitteisille vai kaikelle kansalle, mutta seuraavalla kerralla käytän kyllä hissiä. Hissiä ei tullut testattua.

Uusi kirjasto eroaa suuresti mikäli verrataan muihin kirjastoihin. Tässä kirjastossa ei ole enää hautajaismaista meininkiä vaan kaverin kanssa voi keskustella saamatta vihaisia katseita jokaiselta ihmiseltä.

Hakukoneet eivät tainneet olla tarkoitettuja kirjojen hakemiseen vaan jokaisessa ruudussa tuntui vilkkuvan googlen haussa "vaalikone". Vaalivillitys tuntee iskeneen kunnolla kirjastoonkin. Puolen tunnin jäätävän etsinnän tuloksena raahaan itseni kirjaston palvelupisteelle (joita oli useampi kuin yksi) ja pyydän sankareita tilaamaan kirjan.
Lähitulevaisuudessa selviää tilataanko kirja vai ei, toivottavasti, sillä en omaa rahoja kirjan ostoon.

Palvelu oli ystävällistä, nopeaa ja vielä kerran ystävällistä. Neuvojakin sai kunhan vain kysyi.

Uusia palautus- ja lainausautomaageja en testannut, sillä sellaista tarvetta ei paikalliseen ollut. Toivottavasti nämä toimivat paremmin kuin Wanhat pääkirjastossa olleet automaagit - ne kun eivät toimineet.

"Tieto on valtaa."

Elämä on yhtä valittamista vaivoista, säästä ja toisista ihmisistä, mutta itse keskitän valittamisen enemmänkin tuotteisiin ja valmistajiin.
En ole ollut jenkeissä kuin kahdesti, mutta jotenkin tuntuu, että jenkkimeno on jäänny soimaan edelleen päähäni.
Olen viimeisen puolen vuoden aikana kirjoittanut kuusi reklamaatiota ja viimeisen vuoden aikana seitsemän.

Koulun automaatista sain vajaa vuosi sitten makkaran makuisen ja hajuisen colan. Kirjoitin vihaisen reklamaation, että miksi light cola ja atrian makkarat ovat yhdistäneet voimansa.
Syyksi ilmoitettiin laboratooriosta, minne kyseisen pullon lähetin, että mahdollinen kuljetus- tai säilöntävirhe.
Pullo korvattiin 10 euron lahjakortilla kauppoihin joissa käy S-etukortti.

Pitkän hiljaiselon jälkeen avatessani Felix kurkkupurkkia palasi edellä mainittu tapaus muistoihini. Päätin reklamoida liian tiukista kurkkupurkkien kansista ja vetosin Wanhoihin ja heikkoihin ihmisiin, jotka eivät saisi yksikseen purkkeja auki.

Pakettia ei tarvinnut lähettää mihinkään laboratoorioon tutkittavaksi vaan mahdolliseksi syyksi ilmoitettiin pakkauskaasut jne.. että sisältö säilyisi.
Vinkeiksi tarjottiin veistä, jolla purkinkantta saa raotettua jolloin ilmaa pääsisi sisälle ja purkki olisi helppo avata, mutta Felix olikin nokkela ja lähetti "minulle" kurkkupurkinavaajan.

En tiedä minkälainen se on tai miten se toimii, mutta kun veljeni nimellä asioin ja myöhemmin perään kyselin niin ihmetystä olisi ollut vaikka muille jakaa.
Lisäksi avaaja vaikutti siltä, että se ei kestäisi kurkkupurkin avaamista, mutta tuskin köyhällä opiskelijalla muutenkaan olisi kurkkupurkkiin varaa.

Yhtenä oikeana riippakivenä minulla oli objektiivi, jossa oli valmistusvirhe ja vein sitä yhtenään huoltoon, takuun nojalla tietenkin... kolmesti, kunnes maahantuoja ilmoitti, että kyseinen putki menee tuotevaihtoon. Ei tainnut tulla Perkon pojille kovinkaan halvaksi kyseiset huollot.

Putkihan hajoili alkusyksyllä, uutenavuotena ja tammikuun puolessa välissä (muutaman päivän huollon jälkeen).
Saan siis tuotevaihdossa uuden objektiivin kunhan Pentax saa uuden mallistonsa julkaistua.


Olin kiinnittänyt jo aikaisemmin huomiota Hartwall Jaffan 2x1.5 l paketin heikkoon pahvikahvaan. Siitä kun tuntui putoilevan pulloja yhtenään kannoit miten tahansa - oikein- tai väärinpäin. Pinna kumminkin pamahti eräs suht viileä ilta Turun keskustassa kävellessäni Anttilasta kohti bussipysäkkiä suuntana koti. Kristiinankadun risteyksessä pahvikahva pettää ja molemmat pullot putoavat jonka seurauksena lähtevät vierimään alas mäkeä.
Kamera kädessä juoksen pullojen perässä, joista toinen pysähtyy stockmannin sisäänkäynnille ja toinen matkatoimistolle (eri puolilta katua).

Päätin kirjoittaa vihaisen reklamaation kunhan pääsisin kotiin.
Informoin Hartwallia kaikesta mikä liittyy heidän Hartwall Light Appelsiini Jaffaansa (firma siis mainitsi tämän pitkän nimihirviön aina kun mahdollista viesteissään).
Heikot pahvikahvat, väärät osoitteet etiketeissä, huonot palautesivut jne...

Pitkän selvittelyn jälkeen sain ilmoituksen, että kyseiset pullot (tyhjinä tietenkin) ja pahvikahva tulisi palauttaa firman laboratorioon (ts. arkistoitavaksi lähimpään roskikseen).
Päivän odottelun jälkeen sain laboratoriosta vastauksen: "Laboratoriomme mukaan pahvikahva oli revennyt kolmesta kohtaa". Kiitoksia, tämän sain selville ilman laboratoriotakin.

Vetosin kokonaisuutena siihen, että mikäli kyseinen olisi tapahtunut päivällä olisi se voinnut aiheuttaa vaaratilanteen liikenteelle.

Korvauksena sain 12 euroa suoraan tilille "...korvauksen, jotta voit kartuttaa Hartwall Light Appelsiini Jaffa kokoelmaasi" niinkuin Hartwall asian ilmaisi.


Tästä kaikesta päästäänkin tähän aamuun ja Impivaaran uimahallille, mistä tarkoituksenani oli ostaa automaatista puhelimella tilaten Coca-Cola Comppanyn tuotteita.
Automaatti oli Coca-Cola Comppanyn ja Koffin hoidossa.

Ajattelin, että ehtisin äkkiä ennen treenejä ostamaan juotavan, mutta automaatti oli mykkä kuin kala - lukuunottamatta automaatinääntä puhelimessa, joka ilmoitti ts. näin "Kiitoksia rahoistanne, next time better lucky".

Treenien jälkeen päätin ottaa yhteyttä kyseisen firman vikapalveluun, mutta kappas keppana. Palvelunumero ei toimikkaan viikonloppuisin.
Otin yhteyttä numeropalveluun ja pyysin Comppanyn asiakaspalvelunumeroa, tämäkin pulju oli sulkenut ovet viikonlopun alussa.
Otin yhteyttä sitten sähköpostitse ja kirjoitin tuiman kirjeen Wanhasta tottumuksesta firmalle ja kuten kuuluukin, ilmoitin maksamasta yhtiölle maksua 2.38 joka tulee puhelinlaskussa.

Tulen kyllä informoimaan, miten tilanne tulee jatkumaan.

-Asiakas on aina oikeassa-
-Menetetty asiakas on kaksi asiakasta vähemmän-

Aamulla otettiin yhteys Puolan Suomen suurlähetystöön ja keskusteltiin sivistyneesti asiasta piuhojen välityksellä. Selvisi, että kyseinen firma olisi työnvälityspalvelu, kuten suomen varamiespalvelu.
Itse firmasta ei vastattu, joten maanantaina otetaan uusi yhteysyritys ja kokeillaan saada kuva pois sivuilta.

Rokk on!

Välillä ihmetyttää ihmisten töppäily. Erehtyminen on tietenkin inhimillistä, mutta lainrikkominen on ihan oma asiansa. Lainrikkomiseen sisältyy myös tekijänoikeuslaki.
Kukaan ei ole puhdas kuin pulmunen, enkä väitä että itsekkään olisin, mutta nyt alkoi keittämään yli.

Kuvani on kopioitu jollekkin hemmetin puolalaiselle rektryrointi firman sivuille.
Mistään en löytänyt mainintaa itsestäni, enkä ole lupaa kyseiselle firmalle myöntänyt.

Sivusto, jossa "markkinoin" enemmän tai vähemmän kuviani omaa toiminnon joka kertoo minkälaisilla oikeuksilla kuvan saa julkaista missäkin yhteydessä.
Tälle kuvalle olin antanut julkaisuun velvoitteet, että henkilön joka meinaa käyttää kuvaa on otettava yhteyttä minuun ja keskusteltava miten toimitaan.
Kyseinen sivusto EI ole toiminut näin.

Pistetään wanhemmat ihmiset hoitamaan tämä asia kuntoon. Luultavasti huomenna puhelinlangat laulaa kyseisen firman konttorissa Puolassa.
Mikäli kyseessä tosiaan on firma joka on käyttänyt kuvaa markkinointitarkoituksiin ilman asianomaista korvausta ja tekijänoikeusmerkintöjä tulen varmasti vaatimaan jotain hyvitystä kyseisestä asiasta.

Maineen ja kunnian takia voisin jättää sen tuonne?
- En todellakaan voi. Kyseessä on ennen kaikkea periaate kysymys. Yritän niitä pieniäkin kuluja kattaa myymällä joitakin kuvia, mikäli joku niitä haluaa ostaa, enkä sen takia ala antamaan kuvia millekkään firmalle markkinointitarkoitukseen (lue: ilmaiseksi).
Vaikka kuvia myydään nimellä niin näin en ala nimeni statusta nostamaan, koska koko firman sivulla ei ole mainintaa meikäläisestä.

Linkki kuvaan, joka jostain syystä tuntuu iskevän ihmisiin kuin miljoona volttia: http://sugo.kuvat.fi/kuvat/3/Ihmiset/Muotokuva/Katse.JPG

Tätä merkintää kirjoitan kämmenmikrolla, Joten kirjoittaminen on tuskaa.

Eilen illalla tuli taas menestyttyyä valokuvauksen ihmeellisessä maailmassa...
Huomasin sxc.hu palvelussa toiminnon millä ihmiset jotka haluaa kuvia mahdollisesti käyttää voivat ottaa yhteyttä sen kautta. Huomasin tosin sen noin vuoden myöhässä. Yhteydenottoja oli parikymmentä viime vuodenkin aikaan. Täytyy vastata ihmisille silti vaikka vastaus tuleekin reilusti myöhässä.

Eiköhän se homma tästä "Toivossa on hyvä elää niin kauan kuin Toivo elää, sano lapamato".

P.S. Tää nokian kämmenmikro onko suht kätevä, shakki ja kaikki.

Eilen 24.02 Lauantaina kävin kuvaamassa ensimmäisen rallitapahtumani Nousiaisissa.
Raision Urheiluautoilijat järjestivät K1 rallin SM-kisat.
Ennakkosuunnitelmieni mukaan päätin käydä kuvaamassa 1. ja 7. etapin.

Onnistuminen alkaa valmistautumisesta. En ollut todellakaan valmistautunut oikeilla varusteilla kuvauspäivään. Keski-Euroopassa valmistettuun kamerareppuuni ei mahtunut termospullo kunnolla. Termarin ja leipien viedessä kaikki ylimääräinen tila repusta jäi vesipullo kotiin ja joitakin ruokia oli pakko laittaa kameratarvikkeiden puolelle.

Mars matkaan, mutta minne? Kartta oli jäännyt johonkin ja piti käydä keskustassa tulostamassa uudet.
No nyt päästiin loppujen lopuksi matkaan ja kun paikalle saavuttiin käveltiin/hortoiltiin ja käveltiin/hortoiltiin kunnes alkoi autoja ja ihmisiä näkymään.

Jonkin aikaa jaksoin samassa paikassa kunnes huomasin, että ainoakaan auto ei aja a) ulos ab) eikä ulosajessaan voi törmätä mihinkään. Alkoi siis vaellus kohti lähtöä. Ajattelin, että hyvä kuvauspaikka olisi alue missä saisi taustalle ihmisiä ja autot mahdollisesti ulos ajaessaan täräyttäisivät joko olohuoneeseen tai kanalaan.

1. etapin rata kun tuntui olevan jokaisen talon vierellä joka Nousiaisista löytyi.
Ainoa mihin kyllästyin päivän aikana oli puut.

Aikaisempaa -kokemusta ralleista tai kuvausvinkkejä päätin ottaa kameralla kuvia lähes jokaisesta autosta - jos joku onnistuisi. Suljin räpsähti tuona päivänä yli 10 000 kuvan rajan ( hyvä minä!).

1. etapin lopussa päätettiin sitten lähteä matkaamaan kohti 7. etappia.
Nopeasti tulostaessa tietenkin etapin kartasta oli puolet jäännyt saamatta ja päätimme huonolla Eniron kartalla matkata noin puoleen väliin edellämainittua etappia.
Arvioimme matkaksi ~4 kilometriä, mutta autolla palatessamme matka olikin 7-8 kilometriä.
Oliko kävelyreissu sitten sen arvoista?
- Ei ollut. En saannut toiselta etapilta ainoatakaan kuvaa, koska en jaksanut odottaa autoja ja mikä parasta jouduin kuuntelemaan järjestyksenvalvojien huonoja vitsejä.

Jos kesällä sitten jaksaisi seurata pidempään yö kun ei tule jo kello 1700, eikä lämpö häviä mihinkään auringon laskettua.

Uppisin kuvat palvelimelleni http://sugo.kuvat.fi/kuvat/3/Tapahtumat/K1+SM+ralli+24.02.2007/
ja jos joku päivä jaksan niin vaihdan nimet ja lisään kuvateksteihin autojen nimet, kuljettajan&kartanlukijan sekä muuta infoa.

Garibian kautta, bileisiin ja illaksi Tarmon teatterille...

Yhdeksi piti ilmestyä Naantaliin uuteen kiinalaiseen syömään. Ilmaista ruokaa kyseessä, sillä isoäidin 96-vuotis juhlamehubileet.
Matka alkaa ja koukkaamme Garibian ovilla hakemassa lisää jengiä kyytiin. Pakko mainita, että näin Jann Wild(?)&Rose Avenuen kylpylähotelli Garibian ovilla odottelemassa kyytiä, mutta on myös pakko mainita etten äkkisellä katsomisellakaan huomannut onko solisti mies vai nainen.

Meno bileissä oli erityisen kovaa... ainakin jos puhutaan ruokailutahdistani. 3 lautasellista ruokaa, 2 litraa colaa ja kaksi pannua teetä menivät sopusuhtaisen sutjakkaasti alas. Pakkohan se nyt oli sillä maksumieheksi joutui isoäiti.

Vieläkään en ymmärrä miksei alkuperäistä ehdotustani bilepaikaksi hyväksytty. Eihän siinä, että viettetään 96 vuotissynttäreitä Hesburgerissa ole mitään erikoista?
Synttärisankari saisi pahvista tehdyn kruunun ja saisi istua järjettömän kokoisella tuolilla.
Kaikki saisivat ilmapallon jossa komeilee Hesburgerin logo. Lisäksi juhlakalu saisi hesestä formulan lahjaksi.
Ja mikä parasta; Jokainen saisi valita itselleen juoman, ranskikset tai pehmiksen!

Ilalla seuraamaan Tarmon teatteriin ensi-illassa ollutta Lapualais Oopperaa. En ole mitenkään erityisen kiinnostunut teatterista, mitä joskus tulee katsottua, mutta tällä kertaa menin vain ja ainoastaan koska veli oli lavalla. En edes tiennyt, että hän osaa laulaa.

Show oli mitä oli ja katsomossa oli kuuma kuin pätsissä. Pakaste dallaspulla maistui suolaiseen 2 euron hintaan. Pakko mainita myös mieleenpainuvin kohtaus kyseistä hulabaloosta - nimittäin kumarrukset lopussa, ne kun eivät kestäneet 10 minuuttia enempää.

Kun kirjoitan tätä tekstiä television edessä seuratessani Euroviisujen karsintaa, jossa valitaan suomen edustaja maailmalle ei voi kuin ihmetellä.
Vaikka Lordi voitti missikisat ja aikaisemmat euroviisut niin se ei tarkoita, että samoilla jalanjäljillä pitäisi jatkaa.
En ole seurannut tilannetta ulkomaailmassa, mutta luulen että lavalle on tulossa lisää Lordeja.

Euroviisujen taso muuttui kerralla iskelmästä rockahtavaksi.
Suomi yrittää voittaa naisen näköisillä miehillä tms. Jann Wild(?) & Rose Avenueta seuratessa meni hetki ottaa selvää oliko solistina mies, nainen vai naisen näköinen mies. Jälkimmäinenhän se loppujen lopuksi oli.

Kansainväliset kisat eivät minua oikeastaan liikuta, en vain ulkomailla liikkuessani halua kuulla mitään avautumista keneltäkään mm. Miss Suomi 07sta.

Johtuuko suppeasta musiikkimaustani vai mistä, että en tunnista puoliakaan kappaleista mitä soi.

Tätä "mielenkiintoista" kilpailua seuratessa ärsyttää juontajien hokema alias
("Laura alias Laura Poutilainen.") ja "klassinenlaulu" "klassinen se" "klassinen tämä".

Vuonna 2005: "Wärtsilä, Nokia etc. suomalaisena saa aikamoisia etuja."
Vuonna 2007: "Miss Suomi 07, Euroviisut... ehkäpä pitäisi hakea ruotsin kansalaisuutta?"

P.S. Mitä helvettiä juontaja Simo Frangénin perässä oikein roikkuu. Wnb hulatyttöjä jotka vääntyy, kääntyy, heiluu kameran edessä ja kun tarkoitus on jälleen haastattelun jälkeen seurata lavaa nämä kaksi tyttöä vilkuttaa w00t?!

Ihminen omaa viisi aistia; näkö-, kuulo-, maku-, tunto- ja hajuaistin, joku jopa sanoo, että ihmisellä olisi kuudes aisti. Siihen en puutu.

Tänään silmänpohjankuvauksissa käydessäni ymmärsin kuinka hankalaa on toimia ilman kunnon näköaistia. En voi ymmärtää miten joku pärjää ilman näköä.
Pupilini laajennettiin kuvauksia varten silmätipoilla.
Hetken päästä vaikutus alkoi tuntua. Kirjan lukeminen puhumattakaan matkapuhelimen lukemisesta ei onnistunut normaalilta lukuetäisyydeltä.
Piti ojentaa käsi suoraksi, jotta sain selvää viesteistä tai uskonnon teksteistä.

Oli helpompi ymmärtää kuinka kameran aukot toimivat.
Pupillit siis laajenivat, eli aukko suureni.
Tarkennusalue pieneni aivan kuten kamerassakin ja toiminta vaikeutui.
Mikäköhän mahtoi olla sillä hetkellä aukkoarvo silmässä? Varmasti suuri.

Vielä muutama tunti ja lääkkeen vaikutus pitäisi lakata ja näön pitäisi palautua ennalleen.
Takaisin päin kotiin tullessaan ihmiset varmasti katselivat, kun varjossa siristelin silmiäni. Yksinkertaisesti hangen peilaama valo oli liian kirkas katsottavaksi.
Tässä nyt istun koneen edessä pimeässä huoneessa ja äsken silmillä oli aurinkolasit...
ymmärsin tosin kuinka pelleltä idea vaikuttaa ja riisuin lasit.