IRC-Galleria

Tällä kertaa sekä konservatiivit että liberaalit ovat kilvan ruikuttaneet, etteivät kaikki konservatiivit blaa blaa. Lienee sanomattakin selvää - eikö se selviä asiayhteydestä? - että kohdistan vihani ja langetan tuomioni juuri _irrationaalisuuden_ ylle. Joten se siitä sitten niin?

En kerta kaikkiaan ymmärrä tätä syntynyttä kohua. Öh, siis. Minähän olen kuitenkin suuntautunut pääasiassa fiktion kirjoittamiseen.

"ja kaikista synneistä raskaimmat
teemme kun emme tunne mitään"

---

Tässä muuan huru-ukon osittain oivaltavia sekoiluja vastauksena - koska vastaukset ovat vastaajan omaa päänraksutusta, ei sellaisen laittaminen nettiin näytille voi olla epäkohteliasta, vai? - erääseen väittämään: "sehän on _muiden tapauksessa_ hyvä asia, jos tämä saarnaaja näkee - omiaan - periaatteita ja mitälie, jotka ovat tämän mielestä heterorakkautta ja muita ihmiselle tyypillisiä luontaisia hierarkioita ja keinotekoisia jäykkiä sopimusjärjestelmiä korkeammalla, vaikka valtaosa ihmisistä tukeutuu äsken luettelemiini ihmistyypillisiin juttuihin; eli eripuran kylvämistä, ehdottomasti. foucaultin vähemmistöväkivaltahomoilu, mistä et dikannu riittävästi? hilipatihippan. sitten tää heterosuhtailun arvostaminen tästä huolimatta olis vaan ikään kuin ajatus, että olishan kaikesta huolimatta ihan kiva vähän hetskuilla silloin, kun se ei ole liian haitallista, mutta mitään sille ei voi perustaa. perusta olisi siis eripura ja kaikkien vahingoittaminen ja heikentäminen, koska ne ansaitsevat sen, ja siihen päälle voisi ripotella vähän rakkauspölyä, että kaikilla olis kivempaa. hyvä paimen, hä?? emt, mutsis oli. juttuhan on se, että tätä strategiaahan nimenomaan käytetään näkemykseni mukaan jatkuvasti, siis heikennetään ihmisiä "niiden omaksi parhaaksi" kasvatuksessa ja kaikessa, ja sama pätee myös vihaamassani työelämässä, joskin siinä selkeästi muiden heikkoudesta hyötyvät tietyt tahot, eli tällaisen rakkauskäskyn voisi ajatella pitävän sisällään toiveen siitä, että eripura ajaisi ikään kuin luonnostaan saman asian ja kenties jakaisi kaiken hyvän tasaisemmin ja reilummin, vaikka kaikkia vituttaisikin; en tiedä ainuttakaan ihmistä, joka ei kilpailisi, tavoittelisi asioita yms. jonkin korkeamman tahon heikentämänä, tai eläisi luonnottomasti näiden järjestelmien ulkopuolella kuitenkin niiden läheisyydessä, ikään kuin poimien rusinat pullasta, jolloin molemminpuolinen ruutitynnyriefekti on odotettavissa - joten en osaa puhua mainitsemastasi "mimeettisestä halusta" "luonnollisena" perustana kaikelle, tai osaan, koska tuonkin järjestelmän perusta se olisi, vaikka järjestelmä olisikin erilainen. Jumala ei olisi joku patsasteleva Kunkku tai Pomo, vaan tolaltaan pois saatetun yhteisön sisällä myllertävät voimat + toivomus siitä, etteivät ne olisi turhan ikäviä voimia ne, loppupeleissä. Melko syvällistä. Pyhä kolminaisuus on kolme pientä porsasta - ahhhahhahahaskhaskhhssdhksadhashhahaahksdash. Sehän on selvä, että niin kauan kuin yhteisöllisiä auktoriteetti moraaleita on mahdollisuus valita, ei muulle jää tilaa kuin negatiivisessa mielessä. Ja koska niitä kuitenkin muodostuilee kuin sieniä satteela tyhjiösä (erinäiset murteet ovat kirjoitusvirheitä), on jonkinlainen Auktoriteetti homma välttämätön. Juttu vain on siinä, etten hetkeäkään usko ihmiseen, mistä syystä pidän joukkohautoja realistisena vaihtoehtona. kun nyt kuitenkin mielessä oli runo, jossa olisin päässyt mainitsemaan SIENIPILVEN ja MITÄ KAIKKEA, ja jonka kannalta perustattoman raccauden kummasteleminen olisi melkein kuin sanoisi, että runohan on aivan paska (ehkei sentään), niin aiheeseen oli pakko yrittää ottaa kantaa."