IRC-Galleria

"Diana Dystymia 50. re: MIESTEN JA NAISTEN SOTA!
11. toukokuuta 2008 14:06

Sukupuoli: nainen

'Miten tytöt kasvatetaan ottamaan miehet huomioon enemmän kuin pojat ottamaan tytöt huomioon?'

Koulutus/kasvtussosiologiset tutkimukset ovat jo osoittaneet sen miten tytöt palkitaan kiltteydestä ja toisten huomioon ottamisesta, pojat oma-aloitteisuudesta Kyllähän sitä tietoa ja tutkimustakin löytyy, vaan ei kiinnosta....

Miten biologinen sukupuoli ei vaikuttaisi kasvatusperiaatteisiin, kun jo synnytyslaitoksella jaetaan tuttien värit sen mukaan onko tyttö tai poika? Ja sitäkin on tutkittu, että miten aikuiset kohtelevat vauvoja, jos niillä on vaaleanpunaiset (tyttöjen) vaatteet tai vaaleansiniset (poikien) vaatteet. Vaalenapunaiselle vauvalle leperrellään ja vaalenasinistä vauvaa aletaan heitellä - eikä sillä ei merkitystä ovatko vauvat oikeasti tyttöjä vai poikia.

Tutkittuja; Jos nainen puhuu seuruessa (jossa on sekä miehiä että naisia), yhtä paljon kuin mies, hän on puhelias ämmä. Koulussa tytöt oppivat paremmin ja ovat aktiivisia myös luonnotiedeaineissa, jos ovat omassa porukassa, heti kun joukkoon tulee yksikin poika, tytöistä tulee arempia.

Se on kun niin vaikeaa monelle ns. miesaktiiville ymmärtää, mikä on sex ja gender. Eli mikä on biologisen sukupuolen ja sosiaalisen sukupuolen ero. Naiseksi ja mieheksi kasvetaan (siis sosiaalisesti), ei synnytä.


Joten joskos poijat, perehtyisitte ensin vaikka koulutus/kasvatussosiologiseen tutkimukseen...


'dystymia (huonotuulisuus - pohjimmiltaan häiriintynyt mieliala)'"

Aviopuolisonihan oli tunnetusti helposti punastuva joutuessaan työskentelemään naisseurassa, mutta äijäklikissä mesotessaan sai kyllä koulun uudelta nuorelta sijaisopettajatytöltä osakseen syntisiä hymyjä. Siitä huolimatta tällä ei ole biologista tarvetta lihottaa itseään ja tutustua lähemmin testosteronia uhkuvimpiin poikamiestyttöihin juuri ennen vakiintumista tai vauvakuumeen iskiessä sen aikana.

Ironmistress: "Jukka, siinäpä se. On ikävää, että liian monille ihmisille sanat "kuri" ja "kuritus" ovat synonyymejä, ja sitten mennään äärimmäisyydestä toiseen ja laiminlyödään lasten kasvatus täysin."

Eikä tuokaan vielä ole koko ongelma. Tuntuu, että ihmiset ovat omaksuneet erilaisia, ööh, sosiaalisia mielikuvajärjestelmiä, joista yksi on tämä "miesten kova maailma" ("pahuus") ja toinen "lämmin ja munaton tyttö-/äitimäisyys" ("hyvyys"). Vittupäiset skitsoidit runkkarit ja muut klonkut sitten poukkoilevat näiden välillä kaoottisesti. Vaikka jopa jälkikasvu ymmärtäisi, että tämähän menee päin vittua, olisi hankala yrittää muuttaa mitään, kun "miesten maailman" asiallinenkin kritisoiminen laukaisee jonkun saatanan käyttäytymismallin, missä jälkikasvua kohdellaan vastentahtoisesti kuin jotain helvatin pikkutyttöä, ja munattomuudesta huomauttaminen pistää kynäniskat uhittelemaan nyrkein tai vastaavin keinoin. Tuon dikotomian lisäksi vammaisten päähän mahtuu myös käsitys, että nytpä tuo pilalle hemmoteltu kakara vaatii itselleen erityiskohtelua, kun me ollaan kohdeltu sitä aina kuin pikkutyttöä... mitä olemmekaan saaneet aikaan... - vaikka jälkikasvu olisi kritisoinut muiden tapaa kohdella muita ihmisiä yleensä, ei pelkästään itseään, ja vieläpä objektiivisemmin perustein kuin vain siksi, että muu tuntuisi kivalta. Se vain tuntuu menevän niin, että ne muut _haluavat_, että ihmiset kohtelevat toisiaan niin, jolloin on melko kieroa, että yksilö, joka ei nauti muiden kierosta tavasta elää - siinä missä muut selkeästi nauttivat ainakin jossain määrin, koska pitävät siitä kynsin ja hampain kiinni - onkin heti vapaamatkustaja, jos ei miellytä niitä muita. Todennäköisesti jälkeläinen myös _on_ vapaamatkustaja, jos vain mahdollista, koska kukapa kieltäytyisi jokaisesta tarjotusta vapaudesta ja edusta, vaikkei niitä olisikaan pyytänyt. Vaikkei olisikaan, jälkeläisen on joka tapauksessa vaikea hahmottaa, mitkä ovat todellisia saavutuksia ja mitkä pikkutytön osakseen saamia ei-ansaittuja kehuja.

---

Kieltämättä olen tästä kiitollinen synnyttäjälleni. Mutta. Rintaruokinta on samalla vähän niin kuin ruokinta yleensä. Ollaan tässä jätkien kanssa paljon mietitty sitä, miten kontrolloivat äidit itsensä takia istuttavat kakaransa pöytään (yksi näkökanta oli, että läskit ämmät saavat itselleen samalla luvan syödä, kun onnelliset kakrut syövät onnellisesti; epäilemättä tähänkin tapaukseen saattaa liittyä tuo sujuvan ruokailun tulkitseminen hyväksynnäksi yleisesti). Sehän on varmasti ihanaa siihen tiettyyn ikään asti, kun saa tissiä, mutta siinä vaiheessa, kun diagnosoidun hullun äidin tarkoitusperät käyvät ilmi ulkoisen maailman sotkiessa perheidyllin, saattaa taaperon elämä käydä kummalliseksi. Epäilemättä äidin kaikki lapsensa istuttaminen tekemään jotain jotenkin pilaantuu, kun äidin todellinen luonne - se, että tässä toteutetaankin jotain äidin sairasta perversiota, vaikka tässä yhdessä kieltämättä varhaislapsuudessa tärkeässä asiassa halut kohtasivatkin - paljastuu. Ehkä osittain tästä syystä kaiken maailman narsistitkin - kuten varmaan tämäkin http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Toivo+Sukari+sättii+Vapaavuoren+puheita+Ideaparkista/1135236128023?ref=rss - tuppaavat olemaan älykkäitä.

Otetaan nyt vaikka Nietzsche, jolla oli kuulemma vähän liikaakin niitä ihania naisia pörräämässä ympärillä. Epäilemättä niitse oli älykäs, mutta aivan yhtä varmasti hullu. Jutut kupasta ovat luultavasti täyttä palturia. Ja jos niitse ei kelpaa esimerkiksi, niin entäs Pekka-Eric Auvinen? Epäilemättä älykäs kaveri myös. Herran manifestin osiot valtataistelun tukahduttamisesta nyky-yhteiskunnassa ja sen aiheuttamista mielenterveysongelmiksi kutsutuista oireista kun kuuluvat tiettyyn (separaatio? individuaatio? jotain näitä kuitenkin) vaiheeseen varhaislapsuudessa, ja niiden tukahtumisriski on valtava juuri sellaisten äitien tapauksessa, joiden on helppo kuvitella imettävän omaksi ilokseen (samalla tavalla kuin kiduttaa kakaraa pakottamalla sen ilmeilemään jatkuvasti takaisin itselleen häiriintyneillä iloisilla virnistyksillä, rajoittaa täysin kohtuuttomasti kakaran kotiintulo- ja kodistamenoaikoja ja nöyryyttää kaveriporukassa kyselemällä pahimmassa tapauksessa - toivottavasti tätä ei tapahdu kenellekään tietyn iän jälkeen - kakaran kavereiden vanhemmilta lastensa tapaamisen hyväksyttävyyteen liittyvistä asioista).

Epäilemättä tämäkin tekee imetyksestäkin joidenkin (monien?) mielestä jotenkin irstasta, ja täysin ymmärrettävästi. Tästä tuntuu olevan tietty yleisesti hyväksytty näkemys, kompromissi, että tietyn pituisen ajan sopii mielelläänkin imettää, mutta tietyn iän jälkeen se on sairasta. Ehkä harmi, että tämäkin kompromissi on tehty määrällä, vaikka ongelma on toiminnan laadussa, mutta toisaalta vauva ei välttämättä pysty käsittämään tuon palkitsevan toiminnan mahdollista ongelmallisuutta, vaikka aistiikin seksuaaliset tunteet ja sen sellaiset, eikä toisaalta vuosien imetys välttämättä enää tuota lisähyötyä, joten toimii tuokin jotenkin. Lisäksi monet kakarat tupaavat jossain vaiheessa kieltäytymään touhusta.

Saattaa olla, että osallistun keskusteluun asiallisempaan tai asiattomampaan sävyyn ihan näkyvästikin.

Lisähuomiona aavistelisin, että pääongelmien purkaantuminen juuri väkivaltaisena käytöksenä on kytköksissä siihen, että lapsellisesta kapinoinnistakin seuraa vain se, että imettäjä evää loputkin viimeisistä hyvien puolien rippeistä, ts. vammainen kapinoitsija ei saa enää hyväksyntää ja menettää asemansa, jota ei sellaisenaan tahtoisi ottaa vastaan.

Kaksi koiraamme jouduttiin lopettamaan. ...

Ujot ihmiset ovat inhottavia ja pelottavia. 4 real.

Nuoret tarvitsevat nuorisotiloja, koska eivät ole riittävän kypsiä kuluttamaan aikaansa SEKSILLÄ yksin, kaksin tai kolmeen Pekkaan komeroissaan. Siksi Elimäen Seurakunta pyrkii parantamaan lastemme ja nuortemme hyvinvointia järjestämällä heille asianmukaisia tiloja - myös nuorekkaita aikuisia tarvitaan turvaamaan ennaltaehkäisevästi tilojemme rento ilmapiiri! Eikö se olekin mahtavaa? :D Muista äänestää Supernaista! ;)

Elämähän ei ole tylsää vaan minä olen masentunut ja vammainen.