IRC-Galleria

Miesten ja naisten lahjakkuusjakaumien erojen ja tämänhetkisen älykkäiden valitettavan kyvyttömyyden ja haluttomuuden vuodattaa oikeaa viisautta vähemmän lahjakkaille vuoksi veljeskuntamme suostuu harkitsemaan muidenkin kuin loppuelämän mittaisten heteroseksuaalisten suhteiden, joiden alkaessa kumpikaan osapuoli ei ole ollut minkäänlaisessa seksuaalisessa kanssakäymisessä yhdenkään ihmisen tai muun elävän olennon kanssa, hyväksymistä tietyin tarkasti rajatuin ehdoin, jotka noudattavat mahdollisimman vähäisten myönnytysten periaatetta.

Uskomattoman hyvinvarustetut lahjakkuuskäyrän oikean äärilaidan edustajat siis voivat nauttia edellisen merkinnän typeristä ja narsistisista naarasapinoista. Heikommin varustetut tyytyköön rumiin, mutta tyhmiin ylikiltteihin nuoriin naisiin, mikäli niitä vielä on jäljellä.

Väinämöiselle... pala Lemminkäistä. ;)

"Mun kauhein oli, kun hirveessä kännissä lähdin yhen jätkän matkaan ja kesken sekstailun sen kämppis läväyttää oven auki ja kysyy et saako tulla mukaan...Mun fiilikset meni sen siliän tien, tuli ihan horo-fiilis.
Sitä paitsi sillä jätkällä oli prinssinnakki"

Joo, no, mistäköhän olisi voinut fiilis johtua, hmm, jaa-a, ei tule mieleen.

Mikropenisten osuus kaikista peniksistä on kuitenkin erittäin pieni. On kumma, miten jokaiselle noista naisista on sattunut osumaan sellainen kohdalle. Sen täytyy kertoa siitä, että (1) ne naivat oikeasti ihan kaikkia, (2) ne ovat niin saatanan rumia, läskejä tai pienitissisiä, etteivät saa parempaa, (3) niillä on hivenen vääristynyt kuva pikkurillin koosta tai (4) erityisesti säälittävä ruumiillinen alaluokka on mukana osallistumassa näiden mauttomiin risteilybileiltamiin, koska tietää, että hyvälläkin tuurilla ainoastaan joku riittävän juopunut naaras saattaa jäädä vielä hetkeksi jopa nähtyään potentiaalisen kumppanin mitättömän sotavarustuksen. Puhumattakaan siitä, että ainakin aviomieheltäni lähtee helposti kolme senttimetriä miehuudesta, jos käyttäydyn samoin kuin nuo nuoret naiset.

"Kaikki naiset ovat huoria."

"Entinen duunikaverini Rema lausahti joskus ryyppyreissulla: 'Naiset ovat omituisia - niitä täytyy ensin syöttää, juottaa ja jututtaa, sitten vasta saa pillua'.

Ja kuinka oikeassa Rema tuon lausahduksensa kanssa olikaan. Kyseessä on kulttuurimme muokkaama soidintanssi jolla uros pyrkii saamaan naaraan itselleen suotuisaksi pientä paritteluhetkeä varten. Rema on edelleen poikamies, olisiko tuo jo 50 täyttänyt, ja siviilisääty on aivan hänen oma valintansa. Samanlainen on lapsuudenkaverini Lefa, pysynyt tiukasti poikamiehenä vaikka kaverit ympäriltä ovat menneet naimisiin ja eronneet. Välillä Lefallakin on ollut joku väliaikainen suhde, mutta ne ovat kaikki loppuneet aikanaan.

Parin ( http://turisti.blogsome.com/2006/01/22/voi-itku/ ) YTM-ATM-YTN-ATN-nillityskommentoinnin innoittamana ryhdyin kavereita muistelemaan. On se vaan niin hassua että jotkut eivät vain opi millään että täytyy hoitaa ne soidinmenot, muuten ei piparia irtoa. En voisi kuvitella että nuo vanhat kaverini ryhtyisivät valittamaan ettei saa naista. Ehei, he laittaisivat puutteen yllättäessä parempaa kudetta päälleen, katsoisivat että tukka on hyvin sekä kello näkyvissä ja lähtisivät metsälle. Metsällä ollessaan he tarkkailisivat hieman tilannetta, valitsisivat naaraan joka heitä miellyttää ja ryhtyisivät hommiin. Useimmiten tuloksena on yö kohteena olleen daamin kanssa ja jos sille päälle sattuvat, tapailua voisi myös jatkaa. Kunnes taas olisi mukava nukkua yksin. Ymmärrän kavereita erittäin hyvin. Mutta noita YTM-ATM-YTN-ATN-valittajia en vain jotenkin jaksa."

Kuinka vihaankaan tyhmiä ihmisiä. Tämä yksilö ei välttämättä ole suoranaisesti tyhmä, kunhan vain laiskistunut älyllisesti vastenmielisten duunaripösilöiden seuraan vapaaehtoisesti hakeutuneena, kenties siksi, että tuollaisen psykopaatin egoa hivelee saada olla kerrankin aina oikeassa ja tovereitaan ylempänä. Nyt sitä eugeniikkaa. (Viisaus eli kyky toimia älykkäästi rakennellun tiedon mukaisesti ei vaadi yli-inhimillistä älykkyyttä, joten mikäli tämä yksilö on älykäs, on se vastuussa tyhmempiensä kusettamisesta ja typerien käsitysten vahvistamisesta.)

Nythän on niin, että linkin takaa avautuvan kirjoituksen aggreavautuminen nillittäjien lisääntymisen valitettavuudesta on näissäkin merkinnöissä osoitettu kattavasti täysin nurinkuriseksi - joskin inhimilliseksi - käsitykseksi. Nythän on niin, että vaikka "naisia ei ylipäätään kaadeta millään yksittäisellä vippaskonstilla", me tiedämme, että naiset (ja miehet), myös kokiessaan rakastavansa niinku kokonaisuutta sillain täyteläisesti ja syvällisesti, noudattavat silti käyttäytymisessään näissäkin merkinnöissä eriteltyjä vastenmielisiä ja ennalta-arvattavia lainalaisuuksia, mikäli eivät ole poikkeuksellisen jalostuneita yksilöitä. Nythän on niin, että tiedämme varsin kummallisen käyttäytymisen kumpuavan vakavasta puutteesta, oli siihen syypää sitten sisäinen tai ulkoinen tekijä (esimerkkinä sarjamurhaajia usein vaivaava aivovaurio, joka tekee kyvyttömäksi täyttymykseen - vertaa http://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei_Tšikatilo - mutta mistä huolimatta mikään ei todista, etteivätkö ulkoiset epähumaanit olosuhteet voisi aiheuttaa poikkeuksellisen terveessä ihmisessä vastaavaa käytöstä; poikkeuksellisen siksi, että normaalit sopivan vajavaiset ja epätäydelliset ihmiset menevät aina lopulta mukaan ympäristön idiotismiin), joten saattaa olla, että tässä jokusen vuoden päästä ryhdyn itsekin pistelemään ihmisiä kylmäksi. Vitsi. Tällaiset urpot, jotka eivät ikinä hyväksyisi lukutoukkaa kumppanikseen, jolleivät sitten olisi antaneet soutaa itseään puhki ja pakon edessä nöyrtyisi, tekevät antipatiani nurkan takana vaanivaa ihmisryppäiden faustisuutta - suo siellä, vetelä täällä - kohtaan epäolennaisiksi ja tilanteeseen sopimattomiksi.

Toisaalta on kyllä käynyt mielessä, että nämäkin kirjoitukset selektiivisesti sokeiden miesten massat tulkitsevat tasan oman epävarmuutensa kompensoimisen ja etunsa ajamispyrkimysten tueksi. Se nyt kuitenkin on onneksi sen verran läpinäkyvää ja naurettavaa käyttäytymistä, että on pelkästään oikein, että tähän sortuvat harhaan itse itsensä johtavat ihmiset joutuvat seinään törmätessään hieman kyseenalaistamaan omaa käsitystään itsestään. Naiset ja niiden saappaiden nuolijat voisivat kuitenkin kaikessa empaattisuudessaan hieman rajoittaa tuota "Ajattelen tässä nyt pienempien parasta, sinä lietsot teksteilläsi epärealistista kuvaa väärin tulkitsevien raukkaparkojen keskuuteen, joten valehtelen häikäilemättä, että edustaisit itsekin tuota harhaan johtamiesi ihmisten naurettavan läpinäkyvää kantaa, koska todellisuudessa haluan vain pelastaa oman nahkani käsittämättömän purevilta ja tarkkasilmäisiltä huomioiltasi!" -käyttäytymistään. Te ette pääse pakoon.

Todettakoon kuitenkin, että tietty aggressiivisuus ja taipumus siemenensä levittämiseen mahdollisimman laajalle ovat evolutiivinen etu lähinnä naaraan kanssa yhteensopimattomia immuunipuolustusjärjestelmään liittyviä geenejä kantaviin yksilöihin nähden. Koska vanhemmuuteen ts. naaraan ja lasten hengissä pitämiseen soveltuva fenotyyppi on kuitenkin naisen elämänkumppanin valinnassa ensisijainen yhteensopiviin geeneihin nähden, eikä kumppanin genetiikka näiltä osin vaikuta yhtä voimakkaasti miesten kuin naisten suhteen laatua kohentaviin tunteisiin, aviomieheni ja minun analyyseissamme suosima malli pitää laajalti paikkansa.

Palatakseni tämän taipumuksen rotuhygienisiin seurauksiin: se, mikä genetiikassa yhden sukupolven kohdalla voitetaan, hävitään seuraavassa, koska samanlaisen fenotyypin - ääriesimerkkinä toisistaan erillään kasvaneet sisarukset - keskenään jakavat yksilöt vetävät toisiaan puoleensa.

---

Alleviivattakoon vielä joitain ajatteluni kohtia:

1. Kuten mies- ja naispsykopaateista tehty tutkimuskin vihjaa, miehet ja naiset eroavat toisistaan biologisesti tavalla, joka vaikuttaa käyttäytymiseen, omaksutusta sukupuoliroolista ja stereotypisten sukupuolittuneiden ominaisuuksien summasta riippumatta; tämä ei poissulje biologialtaan poikkeavien tapausten mahdollisuutta.

2. Yksilöllisyys rajoittuu kohdan yksi sallimiin tapauksiin. Vitsi. Kuitenkin, kuten olemme osoittaneet, yksilölliset (joskin jossain määrin sukupuolittuneet) tarpeet ja halut ovat jo itsessään ristiriitaisia ja seurauksiltaan toisistaan eroavia, joten tietynlaisen jalostuneen naiseuden ja tietynlaisen jalostuneen mieheyden voidaan perustellusti sanoa olevan toivottavaa; tämä ei poissulje esimerkiksi tietynlaisen jalostuneen mieheyden valitsemista kohdan yksi poikkeuksellisten naisten tapauksissa, tai päin vastoin.

3. Kohdasta kaksi seuraa tietty sukupuoliroolien eriytyminen toisistaan. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sukupuolten erilaista kohtelua, erilaisia velvollisuuksia tai edes erilaisia tehtäviä muualla kuin yksityiselämässään, mikäli ei osoiteta, että tietynlaiset tehtävät ja velvollisuudet poissulkevat kohdassa kaksi esitettyjen roolien mahdollisuuden.

4. Nämä kirjoitukset eivät ole eivätkä voi olla mitään muuta kuin yrityksiä muodostaa tietoa siitä, millä tavalla toimiminen tuottaa toivottuja seurauksia. Aivan kuten emme voi pakottaa ketään jättämään lihansyönnin, vaikka voimmekin esittää sille kattavat perustelut.

"Julian, miehet pääsääntöisesti turpoavat - ovat aina turvonneet - ilman, että heillä olisi juolahtanut mieleen, että tarvitsisi huolehtia omasta terveydestä tai miellyttää naistaan. Puhumattakaan, että heillä mielestään olisi syytä perustella turvonnutta olotilaansa jollekin jollakin tavoin. Miksi ihmeessä pitäisi, miehellähän on oikeus olla juuri niin turvonnut kuin haluaa olla. Niin on aina ollut.

Käsittääkseni miehet ovat perinteisesti ajatelleet noin ja jos joku on ajatellut toisin, hän on ollut poikkeusyksilö.

Mirri"

KAIKKI ovat taipuvaisia ajattelemaan noin, jos niille ei muistuta asiasta. On viitteitä siihen - ja tämä on itse asiassa erittäin olennainen seikka juuri perusteltaessa sitä, miksi olen taipuvainen suhtautumaan varauksella sukupuolten tasapäistämiseen ja painottamaan yleistä tasapainoa todennäköisesti tuhoisan kokonaisuudesta eristettyjen tasa-arvokysymysten nimissä leviävän kaaoksen sijaan tässäkin merkinnässä - että jo mainituista syistä naiset olisi sosiaalistettu tavalla, joka selittää naisten suuremman taipumuksen kyseealaistaa oikeutensa esimerkiksi läskeyteen, mutta - kuten minä ja okkultistisen esoteerista tietoa levittävän järjestöni Uralin Kepeästi Liihottelevan Teräskotkan jäsenmaksun maksaneet jäsenet tiedämme - tämänkin opitun taipumuksen hylkäämiselle etsitään jatkuvasti oikeutusta, joka pahimmillaan tekee lihavuuden perustasta sitäkin vankemman ja tukevamman. Naiset eivät ole taistelijoita, joten naiset eivät yleensä osaa tehdä selväksi, että läskejä ei suvaita (kumppanina) - ja vaikka joku osaisikin, kyse on poikkeuksesta, ja samaiselle testosteronia uhkuvalle karvaiselle uroolle, joka nyt sattuu olemaan myös hieman läski, riittää joka tapauksessa naisia, jos riittää, ts. maha ei ole se ratkaisevin miesten markkina-arvoa muodostava seikka (joskin todellisilla alfoilla sitä tuskin on, mutta kuten on esitetty, alfojen suosiminen - se, että pariutumisessa naisen stereotypiset ihannemieltymykset ylikorostuvat, mikäli nainen ei katso olevansa omillakin standardeillaan kelpaamaton pariutumismarkkinoille ja tyydy elämään yksin kissoineen - johtaa myös elinkelpoisuuden asteeltaan korkeiden mutta jonkin naisten vapautetuille mieltymyksille ominaisella tavalla pervessin seksuaalisen pikkuseikan takia pesää saamattomien massojen syrjäytymiseen pariutumismarkkinoilta, ts. siihen, että 20% miehistä saa 80% naisista).

Kun tämän sijoittaa aiemmassa merkinnässä käsittelemäni nöyryytyksen viitekehykseen, alkaa Pentti Linkolan näkemys siitä, että juuri miehet ovat enemmän tai vähemmän kovan kuoren alla yleensä enemmän kuin vähemmän heikkoja ja epävarmoja, näyttää itsestäänselvältä.* Valitettavasti Linkolan samassa yhteydessä melko pienin tai pientä epävarmuutta ja erehtyväisyyden mahdollisuuden huomioimista lukuun ottamatta olemattomin varauksin hyväksymä ajatus naisten vallan toivottavuudesta lienee puolestaan osoittautumassa päiväuneksi.

(* Tämä ei tarkoita, etteikö kova kuori - Linkolan ihmisessä arvostama kyky kovettaa itsensä tarpeen vaatiessa - olisi todellinen ja juuri se, minkä kaikki muut subjektia lukuun ottamatta saavat vastaansa.)

Hyvät lukijani, tänään käsittelemme seuraavaa Tukiasema-sitaattia: "Naisen agressiivisuus on ollut tabu. Nainenhan on 'pyhä äiti...madonna' tai 'miehen miellyttäjä...muusa' tai 'rakastettu...suloinen neitsyt' tai sitten 'ihana himokas ja palveleva prostituoitu'. Tuohon 'kaavioon' rei oikein sovi 'agresiivinen amatsoni'."

---

Eräänä iltana mieheni, lukiessani pöytälampun valossa salapoliisiromaania ja mieheni asetellessa verkkaisesti korvatulppaa oikeaankin korvaansa (minä olen meillä se kuorsaava osapuoli, hih), löysi sanat vastaukseksi kysymyksiin, jotka olin tälle aiemmin suhteestamme - se, mitä kysyin, jääköön arkaluontoiseksi yksityisasiaksi! - keskustellessa esittänyt:

"Ja mitä tulee väittämään, että miehillä olisi munat poikkeuksellisen merkittävässä osassa: niin ne onkin. Toinen juttu on sitten se, kuinka kivaa se on. Useimmiten jättäisi mieluummin munat narikkaan, mutta kun silloin kummittelee mielessä se, että monilla muilla on ne munat mukana. Tästä syystä täytyy olla munat jatkuvassa valmiustilassa, erityisesti, jos naiset tunnustavat avoimesti panevansa kaikkia (...mikä kuitenkin johtaa yleensä vakiintumiseen jonkun kumppanin kanssa, mikä vituttaa erityisesti). Tuo tosin johtaa jo ennen mainittuun kiinnostuksen lopahtamiseen, koska se on vatsahaavaa kivempi juttu. Naisten mustasukkaisuus on lähinnä kumppanin kahlitsemista eikä niinkään siemennesteen leviämisen estämistä, mutta se ei tarkoita, etteikö miehisessä mustasukkaisuudessa olisi myös tuo ilmiö pääosassa; miehet vain päätyvät toisenlaiseen strategiaan sen edessä. Munien ollessa narikassa kun ei rehellisesti sanottuna tuota hirveästi kärsimystä ajatus siitä, että lämpimien tunteiden kohde nai kaikkia, mikä taas hämmentää ja saa pitämään aiempia tuntemuksiaan typerinä ja turhina. Ne nyt eivät kuitenkaan ole sitä, koska kumppanin kevytkenkäisyyden tuovat ongelmat näkyvät vasta viiveellä, kykenemättömyytenä palata aiempiin suhdetta ylläpitäneisiin tunteisiin; yksinkertaistettuna sopiva määrä mustasukkaisuutta parantaa tutkimusten mukaan suhteen laatua."

Tässä valossa on selvää, miksi ajatteluaan rajoittavalla osalla miehistä on mielessään ylinpänä kuvattuja syvään juurtuneita sisäisiä malleja, ja toisaalta myös miksi ihmiset eivät mielellään ajattele. Mikään ei viittaa siihen, että malleissa olisi kyse siitä, mistä mies pitää; kyse on aina siitä, mistä mies ei pidä ja mistä nainen pitää, ja miten sen kanssa tulisi toimeen - iänikuisesta seksuaalisesta konfliktista!

Lainaan Se-pieni-ero-blogia: "tasapaksussa suhteessa tunteikkaampi osapuoli, eli useimmiten nainen, saattaa jopa synnyttää riitoja pelkästään siksi, että haluaa kokea romantiikkaa eli toisintaa pariutumisprosessin. tätä kutsutaan rajojen koetteluksi. nainen kokee itsensä turvalliseksi kun tietää että rajat ovat olemassa eli mies välittää."

Kun tiedämme, miten mies reagoi stressiin, ja toisaalta alkusyyn naisen mieltymykseen pariutumisprosessin toisintamista kohtaan, voimme päätellä, että naisen kannalta optimaalinen ratkaisu olisi se, että (1) nainen saisi syyn jättäytyä lomalle suhteesta ja saattaa uusia lyhyelle alulle ja (2) mies osoittaisi lopulta kyvykkyytensä rajojen vetoon, ts. olisi tahtomattaan kuin uusi ihminen ja jälleen motivoitunut kasvattamaan jonkun toisen siittämän lapsen.

Stressitilanteessa estrogeeni kannustaa yksilöä suuntautumaan ympäristöönsä, ts. _tuntemaan_ tarvetta esimerkiksi muiden apuun tai shoppailuun ystävättärien kanssa. Pthyi. Tämä reaktio koskee sekä miehiä että naisia. Testosteroni puolestaan keskeyttää tuon reaktion ja kannustaa toimintaan. Se ei ole itsessään hyvä tai huono asia, joskin täytyy huomioida, että joidenkin lähteiden mukaan toimintakeskeiset strategiat (yritys ratkaista ongelma) ovat monesti yksilön kannalta tunnekeskeisiä (esimerkiksi ongelmasta puhuminen) suositeltavampia. Tämäkään ei vielä kerro muusta kuin siitä, että testosteronitaso korreloi em. kaltaisen taipumuksen kanssa. Asia on muotoiltu niinkin, että biologiset tekijät tekevät tietyt toimintamallit tietoiselle mielelle houkutteleviksi, eivät aiheuta niitä. Nyt on kuitenkin niin, että molemmilla sukupuolilla molemmat reaktiot käynnistyvät jossain määrin; molemmat toimintamallit ovat tietoiselle mielelle houkuttelevia. Liian alhainen testosteronitaso saattaa esimerkiksi johtaa siihen, että huolimatta tietoisen mielen mieltymyksestä toimintaan ja ymmärryksestä sen eduista, on kyky toimintaan heikentynyt (stressitilanteessa!); vastaavasti se, että korkea testosteronitaso keskeyttää käynnistyneen tunnereaktion, ei kerro vielä mitään sen mieluisuudesta tietoiselle mielelle. Jälkimmäisessä tapauksessa stressin ulkoisen aiheuttajan syyttäminen reaktiosta on ymmärrettävästi luontevaa (ja oikeutettua, jos minulta kysytään; tunteet eivät edelleenkään ole pelkkää hormonitoimintaa, joten stressireaktion aiheuttama myrskyn ja tunteiden ylipäänsä välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä, ts. edellä kuvattu tiettyjen tunnereaktioiden katkeamistaipumus ei itsessään tee miehistä tunneköyhiä).

On kuitenkin oikeutettua sanoa, että miehet ovat keskimäärin aggressiivisempia kuin naiset. Luonnollisesti ääritapaukset vaikuttavat tähän, mutta miehet yleensä ovat vastuussa ääritapauksista tasan yhtä paljon kuin naiset. Vaikka oikeastaan olen Boyd Ricen kanssa yhtä mieltä siitä, että me naiset olemme ehkä merkittävin stressitekijä miehille.

Tässä hieman lisää faktaa, joka tukee aviomieheni väitettä aggressiivisten poikamiesten suosimisen biologisen isän valinnassa ja geneettisen taipumuksen alkoholismiin välisestä yhteydestä: http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2002/3_2002/alkoholi_ja_hormonit_vaikuttavat_aggressiivisuuteen/

---

Lihan syöminen on väärin.

Lisääntyminen on vastuutonta.

Tärkeistä asioista puhuminen yliepämiellyttävällä pohjavireellä on kivaa.

---

Tupakointi muun muassa alentaa estrogeenitasoja. Alkoholi puolestaan kohottaa testosteronitasoja. Muutamin apukeinoin sukupuolemme siis voi nousta patriarkaatin ikeestä ja elää tarvitsematta enää niitä julmureita, sortajia ja ruikuttajia!

Seuraavassa psykopatian etiologiasta: tässä valossa on ilmeistä, miksi miehet ovat yliedustettuina psykopaattien joukossa. Aiemmin esitin huomioni, että psykopaattien jutuissa on monesti järkeä, mutta ne ovat sokeita itselleen. Eivät siis tunnusta itsessään ainuttakaan vikaa jne. Vähän niin kuin silloin, kun saan omasta mielestäni turhaan paskaa joltain muulta niskaani, masennun ja huomaan olevani vaikkapa vitun paska kitaristi seuraavan kerran, kun otan kitaran käteeni. Alkaa jopa näyttää ilmeiseltä, että olinkin aina paska, mutta nyt myös tuntuu sen mukaiselta. Tuota ei kuitenkaan voi tunnustaa, joten se täytyy kieltää. Eikä se edes pidä paikkaansa, mutta oma osuuteni vastuusta terästäytymisestäni jää kokonaan huomiotta. Sekin on ymmärrettävää, koska joutuessaan kohtaamaan senhetkiset puutteensa, joutuu myös väkisinkin vastakkain myös todellisten puutteiden kanssa, joita on myös silloin, kun on parhaimmillaan, mutta kuitenkin, joo. Joutuessaan tunnustamaan omat puutteensa ja tiedostaessaan samalla tuon vastakkaisen sukupuolen taipumuksen yhdistää potentiaalisen kumppaninsa koulimiseen kunnon ihmiseksi omien mieltymystensä seuraaminen, ts. yllä yksityiskohtaisesti kuvattu taipumus (koska naiset siis etsivät jatkuvasti alitajuisesti syitä päästä toimimaan sen mukaan, mikäli eivät ole tästä poikkeuksellisen? tietoisia ja päätä ja keksi keinoja toimia toisin), saattaa alkaa vituttaa asetelman epäoikeudenmukaisuus siinä määrin, että tappaa jokaisen, joka ei suostu ylistämään vatsalihaksia tai kullin kokoa (tämä on siis oikeasti psykopaateille ominaista, joskaan ne tuskin varsinaisesti tappavat kovin usein tuosta syystä, vaikka sekin on tietysti yhtä mahdollista kuin mistä muusta syystä hyvänsä).

Eli sarjamurhaajista pöksynsä kostuttavat naiset eivät siis automaattisesti ole "poissa tolaltaan" tai tyhmiä tampioita, vaan vain taipuvaisia ottamaan toiset huomioon.

Tämä siksi, että sarjamurhaajat eivät aina ole psykopaatteja, vaan empatiaa herättävämpiä luonnehäiriöisiä. Psykopaatit ovat mahdollisesti ymmärrettävästä etiologiasta huolimatta ärsyttäviä kusipäitä, jotka polkevat muita sukupuolensa edustajia äärimmäisillä tavoilla pelkästään siksi, että naiset näkisivät pysyvästi kaikki muut halveksuttavina ressukoina kuin itse psykopaatin ja tämän kaverit (jotka koristavat psykopaatin omaa julkisivua). Ne eivät siis enää kärsi edes äärimmäisestä eroahdistuksesta, vaan ovat äärimmäisen herkistyneitä yksinomaan tuon nöyryytyksen edessä, ja osaavat kääntää sen muita vastaan, ja lopulta se ymmärrettävistä syistä kääntyy kumppanin kiduttamiseksi.

Ainakin Panu Höglundin havaintojen - omat havaintoni hylkäsin jo aikoja sitten munasarjattomana ruikutuksena - mukaan tytöt menivät yläasteaikoina ylläolevaan kuvaukseen sopivien lätkäjätkien temppuihin enemmän kuin helposti, joten ei liene yllätys, että jäljelle jäävien koulukiusattujen reppanamiesten empatiakyky saattaa heiketä (ja toisaalta tietyiltä osin ja toisinaan myös melko laaja-alaisesti herkistyä, kuten tiedetään) kärjistetysti pumpulissa ja lätkäjätkien syleilyssä (mistä toki seuraa toisinaan sydänsuruja, aww) kasvaviin naisiin nähden.

Naisille ominaisen psykopatian etiologiasta taas en osaa sanoa, jollen sitten lukenut joskus histrionisen väärin hysteeriseksi, jolla siis luonnehdittiin tyypillistä naispsykopaattia. Tai, no, kävi kyllä mielessä kuva myös naisnarsismista, joka ei kumpua yksinomaan kyvyttömyydestä/piittaamattomuudesta/haluttomuudesta ottaa muita huomioon, vaan epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta, mutta siihen on vaikeampi samastua kuin miesten vastaavaan. Miesten kohdalla taas en osaa kuvitella narsismia, joka ei olisi peräisin kyvyttömyydestä pärjätä itsestä riippumattomien asioiden kanssa, vaan sisäisestä tarpeesta; vaikea uskoa, että miehet oikeasti pitäisivät lukuisista seksikumppaneista toimivan suhteen (joka kuitenkin nähdään realistisesti toivottomana yrityksenä) sijaan. (Tähän liittyy puolisoni esittämä väite miesten erilaisesta sosiaalistamisesta, vaikka toki ympäriinsäpaneskelu olisi evolutiivinen etu; saattaa kuitenkin olla, että 20% miehistä valitsisi ideaalisissakin oloissa ennemmin mahdollisimman monta kumppania.) Tämän nyt heittäisin välittömästi romukoppaan oman sukupuolensa idealisoimisyrityksenä, jos miehiselle itsetunnolle ominainen toimintakyvyn kannalta suotuisa (...minkä tietynlaiset feministit toki ottavat kateuden aiheeksi...) taipumus syyttää itsestä riippumattomia tekijöitä epäonnistumisista ei sopisi niin hyvin yhteen sen kanssa, että se itse asiassa on tietyissä olennaisissa kysymyksissä realistisin suhtautumistapa.

"Several authors have proposed that antisocial personality disorder (ASPD) and histrionic personality disorder (HPD) are sex-typed manifestations of the same underlying predisposition, namely psychopathy. In a sample of 180 undergraduates (90 males, 90 females), we tested three hypotheses: (1) psychopathy underlies both ASPD and HPD traits; (2) the relation between psychopathy and both ASPD and HPD traits is moderated by biological gender, with psychopathic males tending to exhibit an antisocial pattern and psychopathic females a histrionic pattern; and (3) the relation between psychopathy and both ASPD and HPD traits is moderated by gender roles, with psychopathic individuals possessing stereotypically masculine features tending to exhibit an antisocial pattern and psychopathic individuals possessing stereotypically feminine features tending to exhibit a histrionic pattern. The latter hypothesis was tested both across and within gender. Structural equation modeling applied to self-report measures of psychopathy, gender roles, and ASPD and HPD traits provided support for the first two hypotheses but not the third. Implications of these findings for the differential expression of psychopathy in males and females, as well as future directions for research, are discussed."

Tätä kaikkea tukee myös Pentti Linkolankin merkille panema miesten taipumus rappioon huonoina aikoina, jolloin naiset taas pääsevät loistamaan (sadistinen "oma vika, opittepahan, oikein patriarkaatille!!" -suhtautuminen vaikuttaa kuitenkin uudelta ilmiöltä).

"Diana Dystymia 50. re: MIESTEN JA NAISTEN SOTA!
11. toukokuuta 2008 14:06

Sukupuoli: nainen

'Miten tytöt kasvatetaan ottamaan miehet huomioon enemmän kuin pojat ottamaan tytöt huomioon?'

Koulutus/kasvtussosiologiset tutkimukset ovat jo osoittaneet sen miten tytöt palkitaan kiltteydestä ja toisten huomioon ottamisesta, pojat oma-aloitteisuudesta Kyllähän sitä tietoa ja tutkimustakin löytyy, vaan ei kiinnosta....

Miten biologinen sukupuoli ei vaikuttaisi kasvatusperiaatteisiin, kun jo synnytyslaitoksella jaetaan tuttien värit sen mukaan onko tyttö tai poika? Ja sitäkin on tutkittu, että miten aikuiset kohtelevat vauvoja, jos niillä on vaaleanpunaiset (tyttöjen) vaatteet tai vaaleansiniset (poikien) vaatteet. Vaalenapunaiselle vauvalle leperrellään ja vaalenasinistä vauvaa aletaan heitellä - eikä sillä ei merkitystä ovatko vauvat oikeasti tyttöjä vai poikia.

Tutkittuja; Jos nainen puhuu seuruessa (jossa on sekä miehiä että naisia), yhtä paljon kuin mies, hän on puhelias ämmä. Koulussa tytöt oppivat paremmin ja ovat aktiivisia myös luonnotiedeaineissa, jos ovat omassa porukassa, heti kun joukkoon tulee yksikin poika, tytöistä tulee arempia.

Se on kun niin vaikeaa monelle ns. miesaktiiville ymmärtää, mikä on sex ja gender. Eli mikä on biologisen sukupuolen ja sosiaalisen sukupuolen ero. Naiseksi ja mieheksi kasvetaan (siis sosiaalisesti), ei synnytä.


Joten joskos poijat, perehtyisitte ensin vaikka koulutus/kasvatussosiologiseen tutkimukseen...


'dystymia (huonotuulisuus - pohjimmiltaan häiriintynyt mieliala)'"

Aviopuolisonihan oli tunnetusti helposti punastuva joutuessaan työskentelemään naisseurassa, mutta äijäklikissä mesotessaan sai kyllä koulun uudelta nuorelta sijaisopettajatytöltä osakseen syntisiä hymyjä. Siitä huolimatta tällä ei ole biologista tarvetta lihottaa itseään ja tutustua lähemmin testosteronia uhkuvimpiin poikamiestyttöihin juuri ennen vakiintumista tai vauvakuumeen iskiessä sen aikana.

Ironmistress: "Jukka, siinäpä se. On ikävää, että liian monille ihmisille sanat "kuri" ja "kuritus" ovat synonyymejä, ja sitten mennään äärimmäisyydestä toiseen ja laiminlyödään lasten kasvatus täysin."

Eikä tuokaan vielä ole koko ongelma. Tuntuu, että ihmiset ovat omaksuneet erilaisia, ööh, sosiaalisia mielikuvajärjestelmiä, joista yksi on tämä "miesten kova maailma" ("pahuus") ja toinen "lämmin ja munaton tyttö-/äitimäisyys" ("hyvyys"). Vittupäiset skitsoidit runkkarit ja muut klonkut sitten poukkoilevat näiden välillä kaoottisesti. Vaikka jopa jälkikasvu ymmärtäisi, että tämähän menee päin vittua, olisi hankala yrittää muuttaa mitään, kun "miesten maailman" asiallinenkin kritisoiminen laukaisee jonkun saatanan käyttäytymismallin, missä jälkikasvua kohdellaan vastentahtoisesti kuin jotain helvatin pikkutyttöä, ja munattomuudesta huomauttaminen pistää kynäniskat uhittelemaan nyrkein tai vastaavin keinoin. Tuon dikotomian lisäksi vammaisten päähän mahtuu myös käsitys, että nytpä tuo pilalle hemmoteltu kakara vaatii itselleen erityiskohtelua, kun me ollaan kohdeltu sitä aina kuin pikkutyttöä... mitä olemmekaan saaneet aikaan... - vaikka jälkikasvu olisi kritisoinut muiden tapaa kohdella muita ihmisiä yleensä, ei pelkästään itseään, ja vieläpä objektiivisemmin perustein kuin vain siksi, että muu tuntuisi kivalta. Se vain tuntuu menevän niin, että ne muut _haluavat_, että ihmiset kohtelevat toisiaan niin, jolloin on melko kieroa, että yksilö, joka ei nauti muiden kierosta tavasta elää - siinä missä muut selkeästi nauttivat ainakin jossain määrin, koska pitävät siitä kynsin ja hampain kiinni - onkin heti vapaamatkustaja, jos ei miellytä niitä muita. Todennäköisesti jälkeläinen myös _on_ vapaamatkustaja, jos vain mahdollista, koska kukapa kieltäytyisi jokaisesta tarjotusta vapaudesta ja edusta, vaikkei niitä olisikaan pyytänyt. Vaikkei olisikaan, jälkeläisen on joka tapauksessa vaikea hahmottaa, mitkä ovat todellisia saavutuksia ja mitkä pikkutytön osakseen saamia ei-ansaittuja kehuja.

---

Kieltämättä olen tästä kiitollinen synnyttäjälleni. Mutta. Rintaruokinta on samalla vähän niin kuin ruokinta yleensä. Ollaan tässä jätkien kanssa paljon mietitty sitä, miten kontrolloivat äidit itsensä takia istuttavat kakaransa pöytään (yksi näkökanta oli, että läskit ämmät saavat itselleen samalla luvan syödä, kun onnelliset kakrut syövät onnellisesti; epäilemättä tähänkin tapaukseen saattaa liittyä tuo sujuvan ruokailun tulkitseminen hyväksynnäksi yleisesti). Sehän on varmasti ihanaa siihen tiettyyn ikään asti, kun saa tissiä, mutta siinä vaiheessa, kun diagnosoidun hullun äidin tarkoitusperät käyvät ilmi ulkoisen maailman sotkiessa perheidyllin, saattaa taaperon elämä käydä kummalliseksi. Epäilemättä äidin kaikki lapsensa istuttaminen tekemään jotain jotenkin pilaantuu, kun äidin todellinen luonne - se, että tässä toteutetaankin jotain äidin sairasta perversiota, vaikka tässä yhdessä kieltämättä varhaislapsuudessa tärkeässä asiassa halut kohtasivatkin - paljastuu. Ehkä osittain tästä syystä kaiken maailman narsistitkin - kuten varmaan tämäkin http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Toivo+Sukari+sättii+Vapaavuoren+puheita+Ideaparkista/1135236128023?ref=rss - tuppaavat olemaan älykkäitä.

Otetaan nyt vaikka Nietzsche, jolla oli kuulemma vähän liikaakin niitä ihania naisia pörräämässä ympärillä. Epäilemättä niitse oli älykäs, mutta aivan yhtä varmasti hullu. Jutut kupasta ovat luultavasti täyttä palturia. Ja jos niitse ei kelpaa esimerkiksi, niin entäs Pekka-Eric Auvinen? Epäilemättä älykäs kaveri myös. Herran manifestin osiot valtataistelun tukahduttamisesta nyky-yhteiskunnassa ja sen aiheuttamista mielenterveysongelmiksi kutsutuista oireista kun kuuluvat tiettyyn (separaatio? individuaatio? jotain näitä kuitenkin) vaiheeseen varhaislapsuudessa, ja niiden tukahtumisriski on valtava juuri sellaisten äitien tapauksessa, joiden on helppo kuvitella imettävän omaksi ilokseen (samalla tavalla kuin kiduttaa kakaraa pakottamalla sen ilmeilemään jatkuvasti takaisin itselleen häiriintyneillä iloisilla virnistyksillä, rajoittaa täysin kohtuuttomasti kakaran kotiintulo- ja kodistamenoaikoja ja nöyryyttää kaveriporukassa kyselemällä pahimmassa tapauksessa - toivottavasti tätä ei tapahdu kenellekään tietyn iän jälkeen - kakaran kavereiden vanhemmilta lastensa tapaamisen hyväksyttävyyteen liittyvistä asioista).

Epäilemättä tämäkin tekee imetyksestäkin joidenkin (monien?) mielestä jotenkin irstasta, ja täysin ymmärrettävästi. Tästä tuntuu olevan tietty yleisesti hyväksytty näkemys, kompromissi, että tietyn pituisen ajan sopii mielelläänkin imettää, mutta tietyn iän jälkeen se on sairasta. Ehkä harmi, että tämäkin kompromissi on tehty määrällä, vaikka ongelma on toiminnan laadussa, mutta toisaalta vauva ei välttämättä pysty käsittämään tuon palkitsevan toiminnan mahdollista ongelmallisuutta, vaikka aistiikin seksuaaliset tunteet ja sen sellaiset, eikä toisaalta vuosien imetys välttämättä enää tuota lisähyötyä, joten toimii tuokin jotenkin. Lisäksi monet kakarat tupaavat jossain vaiheessa kieltäytymään touhusta.

Saattaa olla, että osallistun keskusteluun asiallisempaan tai asiattomampaan sävyyn ihan näkyvästikin.

Lisähuomiona aavistelisin, että pääongelmien purkaantuminen juuri väkivaltaisena käytöksenä on kytköksissä siihen, että lapsellisesta kapinoinnistakin seuraa vain se, että imettäjä evää loputkin viimeisistä hyvien puolien rippeistä, ts. vammainen kapinoitsija ei saa enää hyväksyntää ja menettää asemansa, jota ei sellaisenaan tahtoisi ottaa vastaan.