IRC-Galleria

Aion kritisoida Opiskelijoita.

Opiskelijat ovat epäilemättä mitä itseriittoisinta sakkia, joka pyrkii väheksymään muita ryhmiä aina, kun siihen vain siunaantuu mahdollisuus, - ei-opiskelijat ovat poikkeuksetta oman arvonsa väärin ymmärtäneitä häiriköitä ja ylimielisiä suunsoittajia. Ei-opiskelijoiden tai muiden toistaiseksi sietämättömän kouluttamattomien tunne-elämä on näille hemmotelluille pikkutytöille, joille tuodaan Arvonsa eteen herkuteltavaksi Isän ja Äidin valmiiksi pureskelemana, näiden huolehtiessa, ettei tyttärelle vahingossakaan valkene oma mahdollinen pienuutensa, kokonaan vieras ja tulkitaan automaattisesti empivässä täyttä vauhtia valmiiksi rakennetuissa urissa etenemättömyydessään puutteellisuudeksi ja heikkoudeksi, joka myös selittää ongelmatapauksen kykenemättömyyden päästä osalliseksi ihanteellisesta akateemisuudesta. Tämä pitää paikkansa armotta, sillä korkeamman aseman saavuttaneet lepäävät mahdollisista luontaisista heikkouksistaan huolimatta joka tapauksessa varmemmalla pohjalla, myös niiden kohdalla, jotka kärsivät tilanteeseensa nähden poikkeavan vähän - silti liikaa hygieniastaan huolehtiville! - ei-opiskelijoille tyypillisistä sairauksista. Täällä _niistä_ enemmän: http://plaza.fi/ajassa/kolinaa-panuhuoneesta/kotkan-poliisin-vanhat-tutut

Puhumattakaan siitä, mikä osaltaan mahdollistaa näiden ihmisten tyypillisen varmuuden omasta mistä tahansa ihanteellisesta ominaisuudesta; opiskelijamaailmassa rappio ja vapaa seksi, myös homofiiliset kokeilut!!1, kukkivat vehreämmin kuin missään muualla yhteiskunnassamme. Näiden syliin kaadetaan tietoa ja kysymyksiä enemmän kuin olisivat koskaan osanneet itsenäisesti kuvitella, joten kaikki aiemmista standardeistaan huononeminen ei ole enää mitään tämän kohisten ja päämäärätietoisen tyrskyisänä virtaavan kehityksen rinnalla. Ei _opiskelijoilla_ ole enää aikoihin ollut sielua tai omia tavoitteita. Useimmat omaksuvat heikonkin omanarvontunnon ikään kuin tartuntana muilta, jos siellä kukaan enää edes on oikeasti kartuttamassa tietouttaan eikä juhlimassa. Adolf Hitlerin persoonassakaan ei kuulemani mukaan ollut jäljellä kuin mitätön osa jotain omaa...

(En tiedä, pitäisikö edes mainita neitosia, jotka korostavat menevän ja uuvuttavan elämän tehokkuutta tehostavaa vaikutusta, pikalukevat kymmeniä kirjoja samanaikaisesti ainoastaan siksi, että toivovat hämärtävänsä lukunopeuden mitattavuuden, ja kylvävät mittarikauhuaan ympäristöönsä mainostamalla kelpuuttavansa ainoastaan yli-inhimillisen isokullisia - ja hevosia - hoidoikseen.)

(Varmasti ainakin yhtä yleistä, ainakin miesten tapauksessa, on kevyt ja "fiksu" hehheh-muotikyynisyys. Ei siitä sitten sen enempää, miehillähän ei tunnetusti ole sielua, vaan ryhmähierarkia. Etiologiaan en tässä mene, mutta eipä se opiskelijamaailmaa kaikesta huolimatta kaunista.)

Mahdollisista opiskelijoiden ja oppineiden heikkouksista huolimatta arvostan ja kunnioitan näiden tietoutta yhtenä korkeimmista arvoista, ja haistan ylläolevan kaltaisesta kritiikistä ruskean duunarirakkauden - katkeruuden tai pyrkimyksen kasvattaa omaa etuoikeutettua lompakkoaan (käsittääkseni taantumien yksi vaikutus) tai pyrkimyksen säilyttää nykyinen kerskaileva elintaso edes kovia kolhuja saaneena epäedullisten muutosten edessä takia - sivistyksen kustannuksella. Opiskelijoissa on siis jotain tavoittelemaani, mutta kritisoin niitä silti armotta - eikö tämä ole kateutta? Pitäydyn näkemyksessä, että kateuteen liittyy kiinteästi harhaisuus kohteen negatiivisista ominaisuuksista ja niiden paisuttelu, jonka tarkoituksena on mitätöidä kohteen tavoiteltavat ominaisuudet. Entäpä kateus tunteena? Mielestäni siihen liittyy jokin ulkoa opittu, - se osa kateudesta on jokin sosiaalinen tunne, johon on ehdollistettu esimerkiksi paheksumalla silloin, kun jokin _näyttää_ kateudelta muiden silmissä. Mikäli ei ajattelemattomuuttaan, ajattelukyvyttömyyttään tai voimakkaiden tunteiden sumentaessa ajattelun pääse selvyyteen kateudesta vihjaavan tunteen laukaisseista ajatusketjuista, mutta tietää intuitiivisesti olevansa oikeassa, epäilemättä saattaa sortua yleistämään kateuden ja vihamielisyyden yleensä oikeamielisyydeksi. (Yksi Ted Kaczynskin, perinpohjaisesti ja ymmärrettävästi kyrpiintyneen matematiikan professorin, ylisosiaalistamisen konseptin ilmenemismuodoista ja vaikutuksista?)

Muistan lukeneeni uusien opiskelijoiden tai vastaavien huonosti sopeutuneiden kokemuksia siitä, miten tyypillinen opiskelija käyttäytyy: "Mitä teit viime vuoden? Ai kävit töissä? Et edes ulkomailla, vai? Öhh..."

Olen juuri nyt niin kaukana kaikista muista ja valitusvirttä veisatakseni yksin - tai pikemminkin te pysyttelette minusta kaukana, pitäydytte sulkeutuneina itseenne? Niin, ettei ole oikeutta katsoa kuin sinne, minne sallitte, eikä se riitä. Ennen oli toisin, - löysin aina jonkun tai jonkin, jota sain riittävän vapaasti katsoa ja ihailla niin perusteellisesti kuin vain jaksoin, vailla pelkoa liian syvälle koloihin nenänsä työntäviä varten asennetuista rotanloukuista. Mutta sehän on idealisointia! Kaikki ovat vain ihmisiä! Yksittäisten erehtyväisten ihmisten, esimerkiksi kirjoittajien, ihailu on infantiilia, näkemyksiä vääristävää ja vaarallista henkilönpalvontaa! Ikonit alas! Vastaavasti paljastin edellisessä merkinnässäni, sortuessani valittelemaan tekstini vakuuttavuuden puutetta, että pyrin vain narsistiseen niskan päälle pääsemiseen, muiden nujertamiseen ja hedonistiseen vallan huumasta juopumiseen saadessani vaikuttaa ihmisiin (kontrolloida!); eiväthän näin ajattelevat ymmärrä mitään. Kuka jaksaa kirjoittaa ja ajatella, jos ei saa siitä mitään? Suostuvatko hallitsijat tekemään työtään Platonin Valtion ensimmäisessä kirjassa ilman palkkaa, ja mitä se kertoo siitä, tekevätkö ne sitä omaksi edukseen muiden kustannuksella (tähän sisältyi myös ajatus rangaistuksesta, joka on joutuminen huonomman hallitsijan hallitsemaksi)? Ikoneista, ihailusta, itseihailusta - pohjimmiltaan vakavasta leikistä, joka ei pelkästään leikkinä ole vakava - luopuminen on, jos ei psykologisesti mahdotonta, niin äärimmäisen hyödytöntä; tällainen ihminen on kivettynyt, eikä motivoidu ajattelemaan tai yleensäkään mihinkään. Ihmisen keinot motivoida itseään ovat rajalliset. Vaikka ikonit vääristäisivätkin ajattelua, ne kuitenkin kannustavat siihen; tätä ajattelua voi sitten korjata kriittinen ajattelu, joka myös horjuttaa pysähtynyttä ihailua ja pakottaa puolustamaan sitä jne. Jalustalle nostaminen ei tarkoita kykenemättömyyttä sietää kritiikkiä - haluttomuutta sietää panettelua ja mitätöintiä sen tuleekin merkitä.

"What is a man?" - niin, ystäväni, osuvammin en olisi osannut itse vastata. Mikäli nyt käännämme tuon tarkoittamaan yksinomaan miestä, on todettava, että naisemme ovat tätänykyä äärettömän maskuliinisia. Naisen rappio merkitsee taas yhtä, ehkä yhtä merkittävimmistä menetyksistä miehelle, ulkomaailman kulkua kohti täydellistä _sulkeutumista_ muulta kuin itseltään. Tällaisessa maailmassa ei tarvitsisi juuri muuta kuin polttaa yliopistot ja niiden tietovirrat, ideaparkit ja autokaupat, niin yhdelläkään miehellä ei olisi mitään palvottavaa, puolustettavaa, kritisoitavaa ja - ajateltavaa. Tasapuolisuuden nimissä soisin uuden kulttuurisen käytännön yleistyvän: pieniltä pojilta on rituaalinomaisesti leikattava leijonanosa miehuudesta, jotta naisten yksikanavoituvassa maailmassa luultavasti ainutta pyhää ilmiötä ei enää olisi. Nihil reich. Kivekset myös, muuten väkivaltaisuudet ja turhautumat ottaisivat vallan.

En väitä, etteikö yksilö voisi saavuttaa toimivaa tasapainotilaa, jossa on kenties itse omine alati karttuvine tietoineen ja taitoineen itselleen jotain edes etäisesti ikoninomaista ja kunnioitettavaa. Supistamalla ja rajaamalla.

Olenko optimistinen? Tässähän pilkahtelee toivo neuvojen muodossa; jos sallisitte, jos edes riittävän moni potentiaalisista ikoneista - tuossa statuksessa ei pitäisi olla mitään pelottavaa, koska se ei loppujen lopuksi vaadi hirveästi muuta kuin luopumista vammaisesta itsenäisyyttä/-päisyyttä korostamisesta ilman mitään järkevää tarkoitusta - sallisi, ihmiset eivät kivettyisi. (Kivi ei kykene reagoimaan, jos joku uhkaa räjäyttää sitä autotien tieltä.) En kuitenkaan enää hetkeäkään usko, että näin kävisi. Olen nykyään ehdottomasti ajattelu- ja kuvittelunarkomaani. Pidän sitä/sua vammaisuutena, enkä ole mitenkään varma sen väistämättömyydestä - peruuttamattomuudesta kylläkin. Naiset ovat huoria. Kunpa yhden mitätöityessä toinen idealisoituisi, - mutta ei, todellisuudessa herkistyy mitättömyydelle.

Paras olisi, jos kaikki vain kuolisivat.

---

Tämän, vaikkei ehkä ole aukottomasti todistettua, toivoisi ainakin pistävän miettimään pariksi hetkeksi. Vähäse.

(Merkintä yhdistelee useampia tyylilajeja. Jne. Sen laukaisivat mahdollisesti virheet ja väärinymmärrykset, millä ei ole mitään merkitystä lopputuloksen kannalta. Jne.)

http://www.encyclopediadramatica.com/What_is_a_man%3F

Tämän: "'Noin loogisesti, jos he eivät edes arvosta näitä asioita, miten näiden asioiden mielestäsi heikko tila voi heikentää heidän itsetuntoaan?'

---

Koska vaihtoehtojen vähyys, puutteellinen tarjonta siellä mistä sitä luontevasti etsisi ajaa etsimään helppoa tietä (samastumista kansainväliseen roskayhtenäiskulttuuriin), mikäli sellainen on tarjolla. Jos sitä ei ole, on pakko rakentaa itse. Mahdollisesti, todennäköisesti ja tosiasiallisesti uudelleen, koska hyviä ja kivoja ja potentiaalisia juttuja on taatusti ollut ennenkin, ne vain ovat joko 1) osoittautuneet kehittymättömyydessään ennen kypsymistään ja uusien vaikutteiden mahdollisuuden avauduttua ainakin ensisilmäyksellä liian alkeellisiksi, vaikka olisivatkin ihan jees, ja ensisilmäyshän on juuri kaikkein valheellisin, koska näyttää ainoastaan uutuuden ja runsauden, jättäen todennäköisesti niihin hukkuvan laadun varjoon sekä oman pikkukulttuurin, jossa merkitykset ja laatu olivat taatusti jäljellä omakohtaisuuden takia vähyydestä huolimatta, että uuden kulttuurin laatupuolet, mikä lienee elitistisesti ajateltuna suurempi menetys; 2) tuhoutuneet pakkosyötetyn alle, mikä eroaa edellisestä levitystapojen puolesta; 3) taantuneet jonkin kausiluontoisen masennuksen vuoksi, mistä heränneenä kansa on vilkuillut muualle ja todennut, ettei oma juttu ole enää Tätä Päivää. Heikko tila heikentää todellisen itsetunnon mahdollisuutta, ja todellisen itsetunnon tila heikentää heikkoa tilaa entisestään - no ei helvetissä heikennä, vaan luo tyhjiön, joka täyttynee roskasakin katsoessa televisiotaan toistuvasti puolikuolleina uudelleensyntyvillä pikkulaatujutuilla, jotka ovat kovien jätkien mielestä oikeaa taidetta. Vaikkei toi katutaide kyllä muakaan nappaa... >:((",

edellisen merkinnän ja tämän edellisen merkintäni jälkeen kirjoitetun: http://keronen.blogspot.com/2008/07/sharia-ja-koiranpennut.html välillä on jokin yhteys, mutta unohdin tässä, mikä se oli.

Ai niin. Koska lainauksessani aukottomasti osoitan, miten huteralla pohjalla maamme kulttuuri on ja miten se on ollut vieraille vaikutuksille "korvataan aiempi kokonaan uudella vieraalla paketilla" -tyyliin ennenkin vielä monia muitakin maita enemmän altis. Tästä saattaa pahimmillaan seurata, että pelkän Kerosen esittämän "muslimit lisääntyvät normisuomalaisia helvetisti tehokkaammin + pari muslimeja myötäilevää hullua" -skenaarion sijaan em. hulluuden leviämiseen laajemmaltikin on kaikki ainekset. Kannattaa lukea Kerosen kirjoitus, jos vaikutin äskeisessä ahdasmieliseltä; voin toki aina olla väärässäkin, mutta ainakin sille on hyvät ja ymmärrettävät perusteet.

Aiemmissa merkinnöissäni käsittelin kysymystä humanistihipit (tai mitkälie yhteiskuntatieteilijätkin, mitä näitä ei-luonnontieteilijöitä nyt on) vs. luonnontieteilijät. Puhuessani lainauksessani lyhyistä masennuskausista muistuttaen samalla raskasmielisestä kansanluonteestamme........ (vakavuus vs. keveys -kysymyksestä olen sitä mieltä, että aiheellisen raskasmielisyyden sietämistä auttava keveys on sallittavaa, muu perseestä, ja vakavuus vastenmielistä), joten ymmärrettävästi en suhtaudu kovin suopeasti ajatuksiin, että yhteiskunnassa painotettaisiin "hetkellisesti" jotain muuta kulttuuripuolen kustannuksella (koska kulttuurin painottaminen saattaa tuoda ihmisille mieleen kaikenlaisia kulturelleiksi itseään nimittäviä huijareita, tarkennan, etten nyt puhu siitä; oma korkeakulttuurintuntemukseni ja muu hienosteleva paska ei liity aiheeseen juuri millään tavalla).

Ihan paska merkintä, koska ei vakuuta. Laaduttomuus puolestaan juontaa juurensa yksinkertaisista ja mitättömistä henkilökohtaisen elämän vittumaisuuksista sun muusta tyhjyydestä, ei mistään kulttuurisista positioista. Vihittu. Eikä opiskelupaikattomuudesta, vaikka vituttaa, että soittivat kesken lukujeni ja vatkasivat kullia, ja ainoastaan tuollaisten häiriötekijöiden takia en välttämättä pääse yhtään minnekään. Tyhjäntoimittajuus on itse asiassa erittäin antoisaa ja suositeltavaa ja pakottaa jatkuvaan itsensä uudelleen arviointiin ulkoisten arvostelujen puuttuessa, muut ihmiset eivät.

Nykyihminen on täysi luonnoton ja vastenmielinen perse. Tappakaa itsenne. Esimerkiksi siksi, että arvioitte itsenne minua paremmaksi niinkin pinnallisin perustein, kuin että edellinen oli mauton ja tyylitön lausahdus, vaikka olisitte kuinka läpimätiä huoria ja homoja tahansa. Hyi vittu.

Menkää töihin.

Ammatinvalinnan epätasa-arvoisuuden toin epäsuorasti ilmi jo ensimmäisessä kappaleessa.

"Naiset tuntuvat kuitenkin mieltyvän sellaiseen miehen tuoksuun jolla on erilainen MHC-genotyyppi kuin heillä itsellään. Tosin E-pillerit ovat pistäneet tämän valinnan iloisesti sekaisin; naiset käyttäytyvät pillerikuurilla ollessaan täysin päinvastaisesti."

Joka kodin pika-aborttivärkki olisi huomattavasti humaanimpi ratkaisu.

"Yritin viestissäni sanoa, että jos on pakko käyttää sellaisia luonnehtivia sanoja kuin alikehittynyt ja barbaarinen, niin mielestäni se sopii paremmin syyttömiä säälimättömästi tapattavaan hirmuhallitsijaan kuten Hitleriin, kuin häntä vähä-älyisempiin henkilöihin, joista suurin osa ei ole takuulla yhtä julmia kuin tällainen hirmuhallitsija."

Tuollaiset ketjut, joissa liikakansoittuvassa maailmassa ehdotetaan ihan vakavasti lapsilisien korottamista, auttavat ymmärtämään näitä Hitlereitä. Puhumattakaan samaisen henkilön aiemmasta pelkurimaisesta julkilausumasta samassa ketjussa. Hyvähän siinä on nimitellä ihmisiä vahvoilla termeillä, kuten ali-ihminen ja alikehittynyt barbaari - mitenkäs olisi ikuisen juutalaisen laita?

----

Sitäpaitsi tyrannit on kivoja, ihania ja pörröisiä. Loppuu tämä vastenmielinen homoeroottinen reviirien rikkomisenikin heti, kun se lakkaa olemasta ongelma muille kuin niille, jotka eivät historian vuoksi oikein perusta kullijutuista muuten kuin armeijassa tosimiesten kesken ja joiden kohdalla se on hyvin ymmärrettävää ja kunnioitettavaa (siis ei niin, että itse ominaisuus olisi välttämättä äärettömän kunnioitettava - tarvitseeko sen aina olla? - vaan rajojen kunnioittamisena. rajansa kaikella - MYÖS SUOMELLA!); ette te muut muutenkaan edes ole niin MANLY, turha väkisin yrittää nuolla kenenkään tosimiehen saappaita. Tehän näette, kuinka se kärsii - eikö teidän kiinnosta ennemmin tehdä asialle jotain? Minähän kuulostan melkein siltä kiduttajataiteilijalta. Niin, vertasin näitä _rakkeja_ koiriin. Heistä ja ennen kaikkea heille en sentään puhu epäkunnioittavaan sävyyn, ahahah. (Koska joka puolelta on kuulunut ihmettelyä tämän syvimmästä merkityksestä, joudun taas selittämään. Sietämätöntä. Yhdessä kohdassa totean, että jokin juontaa juurensa jostain yksilöissä itsessään piilevästä miehisyydestä, lopussa kyseenalaistan tämän ainoastaan omana ihmisille ominaisena tapana muodostaa hierarkioita, jonka ylimmäisiä ihmisiä kohtaan ei tavanomaisesti osoiteta epäkunnioitusta - vaikka jokainen näkee, että tässä ei ole kyse siitäkään. Jne. Se on oikeastaan tapa osoittaa _mahdollista_ ja ehdollista kunnioitusta niitä kohtaan, joiden ihmiset tulkitsisivat heppoisin mutta inhimillisin perustein olevan juuri niitä, joita huonon päättelyn tuloksena en voisi kunnioittaa. (Yleensä tämä lausunto puolestaan laukaisee "haistapaska-maailmassamme" "ketään kiinnosta sun kunnioitukses" -reaktion, mutta eiköhän tästäkin ylitsepääsemättömästä takaiskusta selviä.))

----

"Yhdysvaltojen kritisointikin tarkoittaa käytännössä sitä, että toistellaan Yhdysvaltojen oman kritiikkiteollisuuden kliseemasiinojen, näiden Noamien ja Naomien, tuotteistettuja mielipiteitä."

Tää nyt on jo suoraa vittuilua. Eikä siinä mitään että tarjoaa itteään, ei vaan pitäis ottaa. En siis ole lukenut kummankaan Noomin yhtään mitään, ja tuon väittäminen voi olla ainoastaan seurausta järkähtämättömästä uskosta siihen, että jos joku sanoo eka niin kaikki muu muistuttaa liikaa marimekon täysin epäuniikkia unikkokuviota sen jälkeen, - vaikkei edes tavoittelisi taloudellista hyötyä - mikä taas on yksi naurettavimmista ihmismielen keksinnöistä. Kyllä tässä nyt vittu on kyse siitä, että kaiken maailman Tohtori Toluset ja muut puoskarit pilaavat kunnon spekuloinnin ja muidenkin poikkeavien tai tuotteistetusti kriittisten väittämien maineen, ja te ilmeisesti provosoitte että kunnon ihmiset kävisivät polttamaan niitä uuneissa, vai mitä, hä? (Tolunen ei muistuta todellisen nettihenkilön nimimerkkiä siksi, että pelkäisin solvaavani laittomasti - luultavasti rikon huomaamattanikin jatkuvasti jotain lakia - muuan todellista nettivaikuttajaa, vaan koska lainaan joidenkin muiden näkemystä henkilöstä. Oma pitäisi ensin muodostaa perustellusti.)

Niitse hakkaa hyvän ja pahan tuolla puollessansa sun näkemyksen siitä että kivat kulttuurintuotteet kuten kirjat on Se Juttu, selittämällä, mistä kirjailijoissa on kyse, ja mitä nämä matalaotsaiset ja latteat kansanihmiset eivät ymmärrä, ja mikä on sitäkin tuskallisempaa psykologeille. Tosin se kusipää jotain epäröi ja väittää, ettei pitäiskään uteliaisuuttaan katsoa naamion taakse - paskan vitut, muutenhan esimerkiksi NAISET saavat käyttää naamioitaan miten lystäävät MIESTEN POLKEMISEEN, ja jos ei hakkaakaan, niin kritiikki on vaan tylsää eikä tuo mitään uutta. Paitsi nämä Noomit, ja Panu Höglundit naiskriittisyyden tapauksessa. Vastenmielistä elää näiden latteiden vammaihmisten parissa, kun ainut anti kaunokirjallisuudessakin on enää se, miten nämä tyhmät ihmismassat ihannoivat näitä tyyppejä - se, että ne kirjailijat ovat kuolleina syntyneitä (ja vaikuttavat kulttuuriinsa vasta kuoltuaan ja tyyppien sisäistettyä ne uudet jutut näiden kirjoissa - ei, ei missään nimessä sisäistettyä, vaan opittua pinnallisesti ihailemaan. Oi, kuinka matalaotsaista!), ei todellakaan ole mikään anti, vaan itsemurhaa harkitsemaan pistävä valitettava Totuus - jos siis voisi tietää, että kyse on oikeasti Totuudesta eikä vain perstuntumasta, joka perustuu sille, että kirjoja luetaan jne. jne.

Tietty ihmiset on pinnallisia ja huonojakin. Tosi kuin vesi. Onhan tämä hyvä ottaa huomioon. Jep jep.

Ai niin, hinttihomojen valloitusretkien oikeus on vahvemman oikeus. Nykyään kun maailma on leiriytynyt paskaisiin normikansalaisiin, jotka suhtautuvat terveen "homo saa olla KUNHAN EI MUA YRITÄ!ÄÄ!!!!":sti (jota muuten joku demittäjä joskus kuvasi näin: "hyväntahtoisen, mutta yksinkertaisen ihmisen sanomaa") kaiken maailman homoihin ja joiden umpimielinen suhtautuminen vain vahvistuu, vetäydytään enemmän kuoreen mitä enemmän joku loogikko ja johdonmukainen ajattelija erehtyy provosoimaan perustelemalla, miksi seksuaalisuus on yllättävän paljon sosiaalinen konstruktio ja mikä olis ehkä vähän humaanimpi, vaikkakin vähemmän todennäköinen tapa konstruoida se, - ja aina enemmän vahvistuvaan militanttien feministien ja setahinttien leiriin. Tällaisestahan ei voi seurata mitään hyvää. Kannattais ehdottomasti vaan olla oikeassa, se kun eroaa lopulta minimaalisesti suht. terveestä mieskulttuurista, jota edelleen leimaa yksittäinen jäänne. Taitaa olla homoja ite ne jotka homoja pelkää, niin. Ähähähä. Latentteja homoja. Isään päin kallellaan, vähän.

Joo.

Mustasukkaisuuskysymykseen ja seksuaaliseen vapautumiseen normina suhtaudun edelleen niin, että ihmisen sisään murskautuva luoti. Vittu kun vihaan modernia maailmaa. Niin! _En_ fanita Noomeja, ainoastaan Sol Invictusta ja liian pieniä neofolk-piirejä, ja vastustan kärsimättömiä ihmisiä (siinä mielessä, että toimitaan suomenitsetuntokulttuuri-tekstissäni esittämälläni tavalla kuten töllö-sanomalehtikansa).

Tarkoitan: Sol Invictusta ja muita sivistyneitä (Sydämen Sivistystä ilman ei-mitenkään-erityisen-näyttävää pätemistä yksityiskohtasivistyksen sun muun nippelitiedon saralla, vaikka niilläkin on yleensä omat juttunsa joihin on paneuduttu niin, että itselläni on niihin edelleen perehtymistä) orkkia kaikkialta maailmasta ja kaikista kulttuureista. Kaikkien kulttuurien kovimmilla tyypeillä kun tuskin on ollut tuota tavallisen matalaotsaisen likakaivopaska(noin.)kansan imbesilliä taipumusta olla tyhmä. Nykyään kun vaan on vaan näitä pahaisia ryssälän oligarkkeja enää, saatana. Tämä menee jo enemmän kuin tavanomaisesta alhaison paskanjauhantakeskustelussa missä tahansa, missä on ihmisiä, - ei ollenkaan arvolleni sopivaa.

"Hyi vittu, kun elän jonkinnäköisen verhon ympäröimänä, joka muuttaa nuo puutkin tuossa ärsyttäviksi ja pelottaviksi. Tai pikemminkin juuri ne, koska niiden paremmuus tähän värkkiin ja keinotekoisiin rakenteisiin nähden on ilmeinen - vituttaa ainoastaan, ettei tässä välittömiä virikkeitä ja yhdentymistä kaikkiin siisteihin neofolk tyyppeihin tarjoavassa värkissä voi yhdistyä puiden siisteys ja neofolktyyppien siisteys. David Tibet istumassa oksalla. Jäljelle jää vain kaksi vaihtoehtoa: puita palvova uskonto tai kaikkien puiden tuhoaminen. Oikeastaan raiskatut metsät ovat vain vaikuttava näyte MUNATTOMAN ja SELKÄRANGATTOMAN kyyryselkäfaijahahmon voimista. Eipä vittuile enää. Kukakohan ei olisi ajatellut pikemminkin näin yläasteella - aina välillä, silloin kun oli turmelevan teknologian ja muiden homojen ympäröivänä. Tuskin mökillä sisiliskojen häntiä irrottamassa. Oikeastihan faijakin vaan huolimattomuuttaan ja aggressiivisesti masentuneena jätti puut ja niiden rungot makaamaan metsään pitkin poikin sekaisesti, ja väitti puolustusreaktiona säilyttääkseen roikkuvat kasvonsa lastensa edessä, että teki niin koska on kova jätkä. Tästä syystä silloin joskus ihannoitiin VAMMAISUUTTA ja Stallonen (?) halvaantuneita kasvoja miehekkäinä."

Kun nyt politiikasta ja sen sellaisesta yhteisiin asioihin vaikuttavasta on jauhettu...

Edellisessä viestissäni näkyy liikaa biologiaa painottavien vaikutus nykymaailmaan käytännössä. Miettikääpä, miltä homoseksuaalisia taipumuksia itsestään löytävästä tuntuu, kun naaraat ovat perseestä ja Rotubiologia tietää kertoa, että homous johtuukin hormonivajeesta, mikä taas selittää sen ettei tytöt tykkää (Vargkin hieman yksinkertaistaa, mutta luettakoon se läskien amerikkalaisten levittämien valheiden syyksi; ei niin paljon ajatteleva yksilö voi kaikkea suodattaa). Naistutkimuksen syntilistalle taas päätyvät häiriintyneet ja tyhmät feministit.

Vaikka näiden femakoiden naurettavassa performanssitaiteessa ja kipeissä kirjoituksissa olisikin jokin korkeampi sanoma, niillä on tapana vaikuttaa ihmisiin tähän tapaan: http://irc-galleria.net/channel_blogs.php?channel_id=2791733 Myönnettäköön, etten itsekään pidä tuosta taideteoksesta, jossa koira näännytetään kuoliaaksi taiteenystävien suhtautuessa siihen välinpitämättömästi ja antaessa sen tapahtua.

Toisen maailmansodan jälkeen liikaa asiaansa uskovilla sosiobiologeilla (korostan, että sosiobiologia on äärimmäisen mielenkiintoista, mitä nyt olen siihen ehtinyt tutustua) ei ole ollut oikein mahdollisuutta ryhtyä käytännön toimiin ja vaikuttaa politiikassa, mitä nyt Ameriikoista on vähän väliä kuulunut näkemyksiä, että olisi älyttömän siistiä, jos rikkaat vauvanaamaiset tai ylipainoiset homot ja impotentit voisivat ostaa itselleen vinoutuneiden näkemystensä mukaan geenivalioita jälkeläisiä (käsittääkseni eräs hormonien ja seksuaalisuuden välistä yhteyttä tutkinut ukko, jonka tutkimusta pidin itsekin mielenkiintoisena lukiessani siitä Helsingin Sanomista, on avoimesti kannattanut tätä, mikä ei sinänsä vie kaikkea arvoa näiltä tutkimuksilta). Onneksi niillä ei ilmeisesti mene kovin hyvin juuri tällä hetkellä - ameriikoissa siis. Naistutkimuksen alueella viihtyvillä äärifeministeillä, millä lie kommunisteilla, taas on vielä oma kannattajaryhmänsä, jonka mielestä touhu on vain sopivan raikasta. Tässä on hienoinen ero, muttei silti tee suhtautumista asiaan helpoksi. Tällaiset vastenmieliset turhat ih... lausunnot, joiden lausujien koko ajattelumaailma kiteytyy sitaattiin "EI KASVATA TALOUSKASVUA", sen sijaan tekevät: Thauzie

Paskan vitut mitään talouskasvua edes tarvita, jos istutetaan kansalaiset koteihinsa mietiskelemään ja kokoomusnuorten purjeveneet poltetaan energiaksi.

"Tällä hetkellä 'se pieni ero' miesten ja naisten välillä venytetään julkisuudessa äärimmilleen.

Julkisuuteen kaivataan uudenlaisia malleja miesten ja naisten välisille suhteille. Nykyisin miehet ja naiset esitetään voittopuolisesti joko toistensa vihamiehinä, pari- tai seksisuhteessa olevina tai sitten vähintäänkin tähtäämässä suhteeseen. Miehet ja naiset kuitenkin myös esimerkiksi työskentelevät ja harrastavat yhdessä."

Pidän edelleen kiinni siitä, että ne erot, joista itse puhun, ovat nimenomaan kaikkein olennaisinta ihmisissä, eivätkä yhtäläisyydet joko ole yhtään mitään tai niiden olisi parempi olla olematta. Itselleni se pitää paikkansa. Kaipaisinkin nykyistä tiukempaa työ- ja harrastuskulttuuria. Kaikenlaisista _mieltymyksistä_ puhuminen tulisi kieltää ja ainoastaan harrasteen ja työn kannalta olennaisista asioista kommunikoida, koska minua vituttaa, jos viholliseni esimerkiksi pitävät samasta musiikista kuin minä.

---

"Niin no, kaksoistandardeja voidaan ylläpitää sekä olemalla puhumatta niistä, että puhumalla niistä liikaa: selityksiä juuri toista osapuolta koskeville vapauksille/kontrollille läheissuhteiden suhteen voidaan varmasti pitää aika varmana oman omistushaluisuuden peittely-yrityksenä.

Toisaalta kyse voi toki olla konkreettisesta 'vaarasta', mutta tässä näemmekin miten itse asiassa paraatiesimerkin siitä, kuinka pieni arvo luottamuksella viime kädessä onkaan ihmissuhteissa pysymisen kannalta. Jos toiseen ei voi luottaa tuon vertaa ja luottamus olisi tärkeää, niin eivätkö ihmiset eroaisi aivan koko ajan toisistaan?"

Niin sitä luulisi, ja kai jopa siitä olisi hyvä aloittaa. Mehän tunnemme tämän ihmistyypin, joka oivaltaessaan, ettei millään mielikuvituksen tuotteella kuten "luottamuksella" ole _todellisuudessa_ merkitystä, juopuu sen suomasta vapaudesta, jännityksestä, ja mikä tärkeintä - vallasta, joka näyttäytyy nyt alastomana; tiedämme myös, ettei alistumaan tehty sukupuoli osaa käsitellä valtaa. En tiedä muita tapoja säästää jälkikasvua hirviömäiseltä itsetunnon polkemiselta ylpistyneen ja ylimielistyneen äidin taholta kuin (1) molemminpuoliseen petturuuteen, puolisolleen partaansa - jota siis naisille ei harmi kyllä kasva, vaikkeivät sitä ilmeisesti ole vielä oivaltaneen - nauramiseen ja hybrikseen perustuvan tilanteen ratkeaminen tai (2) Oikea Isyys ts. akkansa oikeaoppinen ja -mielinen kurittaminen.

---

"Julkisuuteen kaivataan uudenlaisia malleja miesten ja naisten välisille suhteille. (...) Miehet ja naiset kuitenkin myös esimerkiksi työskentelevät ja harrastavat yhdessä."

"Niin no, kaksoistandardeja voidaan ylläpitää (...) olemalla puhumatta niistä" - Ongelmia voidaan ylläpitää olemalla puhumatta niistä.

Arkinen väistämättömään konfliktiin välttämättä johtamaton kanssakäyminen sukupuolten välillä ei täytä valtavaa syväluotaavien suhteiden mahdottomina näyttäytymisen synnyttämää tyhjiötä. Niiden mainostaminen Yhteisen Ihmisyyden - Ei Sukupuolisuuden :) onnellisena merkkinä on ongelmasta vaikenemista. Uusia malleja kaivataan kyllä, mutta näissä ei ole mitään uutta - nämä vain eivät ole julkisuudessa näytillä siksi, ettei niissä ole mitään kiinnostavaa. Toki tässä ehkä osutaan oikeaan siinä, etteivät jo etukäteen roihuavat kokonaisen suhteen yhdistyessään muodostavat puolikkaat ole ainoita arjesta erottuvaan - pidättäydyn käyttämästä termiä syvällinen - suhteeseen päätyviä ihmisiä, mutta tekstin muotoilusta saa käsityksen, että nämä vähäpätöiset yhtäläisyydet jo itsessään lieventäisivät ennestäänkin mitättömiä eroja; mahdollisesti, että nämä joillekin hupsuille ja asioita paisutteleville katastrofeina näyttäytyvät erojen ikävät vaikutukset voi aivan hyvin unohtaa tämän toisenlaisen yhteenkuuluvuuden, sosiaalisen "bondaamisen" ollessa edelleen mahdollista - kirjoittajahan oli nainen, joille on koko elämän ollut tarjolla miehille huomattavasti tuntemattomampi sosiaalinen tukiverkosto, kuten edellisessä merkinnässänikin tuli ilmi.

Merkinnän tarkoitus on siis tuoda esille tuollaisten kirjoittajien ja kirjoitusten, jotka on muotoiltu tuolla tavalla, herättämä epäluulo, ja selventää, miksi se on perusteltua - ei kieltää yhteisten päämäärien mahdollisuus aina ja kaikissa tapauksissa. Vaikka jaksankin usein muistuttaa myös biologisista ja fysiologisista tekijöistä sukupuolierojen rakentumisen taustalla, tarjoavat juuri nekin mahdollisuuden, että tässä nimenomaisessa tapauksessa erot ulottuvatkin vain kielenkäytön alueelle vaikeutena aavistaa ennalta, millä tavalla ja minkä tekijöiden sanelemana tulee ymmärretyksi vastakkaisen sukupuolen taholta: Darvi#blogcomments

"että puhumalla niistä liikaa"

Ongelmista puhuminen parhaimmillaan ahdistaa ja ajaa tekemään niille jotain, vaikka ne olisivat - vielä ollessaan poissa silmistä - suurempia ongelmia muille ihmisille. Mikäli en saa toimia esimerkkinä, toimin näin.

---

Klo 3:36 - Omahyväisyydessäni haluan taas korostaa ja loistaa sillä, että siirryin Nietzschen pariin vasta saatuani merkinnän päätökseen: "Nainen tahtoo tulla itsenäiseksi: ja siinä tarkoituksessa hän alkaa selittää miehille 'naista sinänsä' - se kuuluu Euroopan yleisen _rumennuksen_ pahimpiin edistysaskeliin. Sillä mitä kaikkea täytyykään naisellisen tieteellisyyden ja itsensäpaljastuksen yritysten tuoda päivänvaloon! Naisella on paljon aihetta olla häveliäs: naisessa piilee kovin paljon pedanttista, pintapuolista, koulumestarimaista, pikkumaisen-vaateliasta, pikkumaisen-hillitöntä ja - julkeata - tarkasteltakoon vain, kuinka hän kohtelee lapsia! - minkä on toistaiseksi pohjaltaan parhaiten torjunut ja lannistanut mieheen kohdistuva _pelko_." (Kappale 239, jossa N. ihannoi naisten peitettyjä tiikerinkynsiä, naista samanaikaisesti pelottavana ja säälittävänä ja äitejä _komplekseja_ potevien, häiriintyneiden ja sotaisien valloittajien synnyttäjinä, onkin jo jotain, minkä niputan samaan kastiin maksiimeina lopullista sekoamista ja romahtamista pohjustavien viisauksien kanssa. Koska tämä herättää epäilyjä, että poimin herran teksteistä ainoastaan itseäni miellyttävät palat, joutunen joskus julkistamaan pohdintani siitä, millä tavalla olen tähän mennessä Nietzscheä lukenut.)

"Kolme polkua

Konfutse (551 - 479 eKr.) sanoi, että ihmisellä on kolme tietä toimia viisaasti: ajattelun tie, joka on jaloin, jäljittelyn tie, joka on helpoin ja kokemuksen tie, joka on katkerin.

Ajattelu on naisen mielelle toisinaan aivan liian kimurantti, koska silloin pitää.... harkita. Ja siihen ei riitä resurssi, koska sielu ja sydän vaativat liikaa tilaa. [Miten ne sen tekevät, eihän sielua ole ja sydän on lihas? Jokainen nainen tietää, että sen ne kuitenkin tekevät.]

Jäljittelelyn tie on vaarallinen, kun ei voi tietää, ketä jäljitellä, kenellä se viisaus on hallussaan, kenen varjossa kulkea, kenen päätä seurata. Sitä tietä kulkien saattaa joutua tiloihin, joista ei osaa itse ulos, joissa vasta viisautta kysytäänkin, ja jos sitä ei ollut lähdössä, miten sitä siellä tuntemattomassa olisi yhtään enempää.

Jäljelle jää siis toimia kokemuksen kautta, katsoa historiaansa, muistaa kulkemansa tiet. Ja huomata, että jos niitäkään polkuja ei olisi tarponut, niissä nokkosissa jalkojaan polttanut, niissä sateissa kastunut, niitä myrskyjä pelännyt, niin ei olisi nyt tässä auringossa, ei olisi näitä silmiä, jotka näkevät niin kuin nyt näkevät. Näkevät sen, mitä nyt on. Ei olisi tässä, tällä päällä. Jos se, mitä nyt näkee, ei helli silmiä, on uskottava, että huomenna on toisin. Tai ylihuomenna, ensi viikolla. Ennemmin tai myöhemmin aurinko paistaa."

Paistaa se ehkä. Teille.

"Neonomide kirjoitti:
'Toisaalta jenkeissä naiset ovat päässeet kotiäitihelveteistään nopeammin tolpilleen kuin miehet, avioerotilanteissa. Vaikka naisten taloudlelinen tilanne on yleensä lentänyt aivan perseelleen. Kaipuu, kyky ja halu "bondata" lienee asia, jota naiset voivat pitää yllä aktiivisemmin tai osaavat hakeutua seuraan jossa voivat purkaa asiaa paremmin. Veikkaan jälkimmäistä, niin oman kyvyn kuin vastaanottajien vastaanottavuuden suhteen. En oikein usko sellaiseen essentiaaliseen aleksitymiaan, joka olisi miehille jotenkin kohtalonomaisesti tyypillisempää. Niin ettei siihen voisi vaikuttaa.'

Harmi kyllä tämä onnistuu parhaimmillaan näyttäytymään myös negatiivisessa valossa. Naisethan voivat (...jumalauta...) tehdä ihan mitä tahansa, koska siitä ei niille itselleen koidu niin suurta haittaa, että se tuntuisi ilman viivettä - eikä koira opi, jollei sitä potkaise heti erheen sattuessa. Tässä mielessä pahaisten naisten traumatisoimien sosiopaattien taipumus eristää naaraskumppaninsa on ymmärrettävä."