IRC-Galleria

Mistäs sen nyt tietäisi? En ole aivan onneton. Hyvin tunteellinen olen mutten kuitenkaan ihan masentunut. Joskus vain jostain tyhjästä nousee suru ja hyppää päälle. Valtaa mielen niskalenkillä. Miten diagnosoidaan hankala?

Ajatteleekohan joku miten Tuukalla on nyt niin hankalaa. Puhuu siitä muille, mietti mikä sitä painaa... Ja haluaisiko Tuukka sellaista? Haluaako se nyt vaan vähän huomiota? Mitä jos Tuukka vain tekeytyy? Varta vasten keksii itselleen ongelmia, kun ei sellaisia muuten ole. Miksi se sellaista tekisi? Ihme tyyppi, saa sitä huomiota muutenkin.

Niin... mitä jos kaikki nämä hajoamiset ja kengänpuristukset johtuvat vain siitä että itse hajotan itseni? En tykkää itsestäni, kun en saa mitään aikaan ja kun en tykkää itsestäni en jaksa tehdä asioille mitään. Tästä pois, kiitos. Toisaalta en usko että maagisesti piristyisin jos vaan saisin kaikki velvollisuudet alta ja tehtyä. Asiat eivät koskaan ole kovin yksinkertaisia...

Törkeän itsekeskeinenkin olen nykyään. Ympärillä kyllä riittäisi asioita, joista olla onnellinen. Kaikkien pienten ilojen välissä mieleen vaan pyrkii hiipimään se "mutkun minä..." ja "ähhhhhh..." En hyväksy! Miten se poistetaan! Mistä se sinne ylipäätään edes tuli?

Huhhuh... Kaksi purkausta tänään. Jos jatkan samaa vauhtia ja kirjotan ne kaks esseetä vielä tähän perään niin sit vois vähän ehkä levätä...