Voisin matkustaa pilvilinnojen päällä, tehdä mitä ikinä haluan. Lähteä katsomaan auringonlaskua, jonka jälkeen suunnata minne tahtoisin. Pystyisin pysäyttämään ajan ja elää ne rakkaimmat hetken uudelleen vailla huolta niin, että pystyisin jopa korjata kaikki tekemäni virheet. Olisin se, joka voisi päättää maailman asioista ja saisin osakseni rakkautta. Olisin sellainen aina sillä hetkellä, mikä toivoisin olevani. Aikani olisi niin rajaton, että kykenisin tekemään mitä ikinä haluaisin. Yhdellä käden heilautuksella edessä seisoisivat ovet, joita voisin avata halutessani ja kaikki olisi minulle valmiina. Pystyisin tehdä mitä ikinä haluan juuri siinä paikassa missä sitten sillä hetkellä olisinkin, koulussa, kotona tai töissä. Olisin jopa niin mahtava, että pystyisin vaikuttamaan teoillani muiden mielipiteisiin ja minua ihaltaisiin kykyjeni tähden. Lopulta koko unelmointi menisi siihen, että toivoisin, että voisin päättää täydellisesti riippumattomana muista mitä maailmalle tapahtuisi.
Aloitin unelmoimiseni yksinkertaisilla asioilla jatkaen aina sitten kohti suurempia asioita tajuamatta yhtään sen seurauksia. Se kuulosti hyvin yksinkertaiselta sanoa, mutta pelkkien sanojen takana oli paljon suurempi merkitys. Tälläisistä asioista puhuminen leikillään ajatellematta sen seurauksia ei ole kovin viisasta, koska jos minä olisin maailman johtaja pahimman angstini vallassa minä sen sitten tulisin tuhoamaan lopullisesti, kun minulla olisi voimat siihen sitten. Loppujen lopuksi en ajatellut asioita kovinkaan syvällisesti vaan heitin mitä mieleeni juuri siltä hetkellä sattui tulemaan. Koitetaanpa uuden kerran ja katsotaan miten se tällä kertaa sujuu.
Haluaisin... jaa... haluaisin tietää todella mitä oikeasti haluaisin. Maallinen tavara on oikeasti niin toissa-arvoista elämässä, että loppujen lopuksi, kun ajattelen minulta tuntuu löytyvän aivan kaikki. Ehkä haluaisin, että osa ystävistäni, jota en ole koskaan edes nähnyt voisivat tulla käymään luonani. Siinä olisi sitä jotain hyvin arvokasta ja toisella kerralla tuleminenkin välimatkojen takia olisi niin paljon helpompaa. Ehkä olisi myös hyvä, jos joku ymmärtäisi minua hieman eri tavalla, kun kaikki muut. Uskon itseasiassa jo löytäneeni ihmisiä, jotka ymmärtävät minua tällä kyseisellä tavalla, mutta en ole saanut kertaakaan puhua heidän kanssaan kasvotusten. Ulkonäöltäni olen kuin leppäkeihäs, mutta parempi sekin on kuin jokin sontakasa? Rakkaus olisi myös ehkä toivomuslistallani ja sen käsittelyyn palaan luultavasti hyvin todennäköisesti jo tällä viikolla. Olisi myös ihana olla erilainen, kun oikeasti on. Todellisuus on hieman karu myönnettäköön eikä se tule tästä minnekkään suuntaan paranemaan. Luultavasti hyvin pian kukaan ei enää kestä nähdä todellisuutta.
Minulla oli unelma, mutta peili on nähtävästi särkynyt hyvin pahasti ja aina, kun palasia alkaa kokoamaan taas yhteen saa aikaan vain enemmän sirpaleita. Loppujen lopuksi saa nähdä, mihin ne tässä elämässä johtavat. Toivotan kuitenkin kaikille onnea unelmiensa kanssa eikä se taisto lopu koskaan... paitsi ehkä minun osaltani. ;)
Kse - Desperate times http://www.youtube.com/watch?v=JK8HanunNzo