Lähes iänkaikkinen valo, aurinko paistaa tietokonehuoneeni, lapsena ollessani entisen leikkihuoneeni ikkunasta. Mitä se oikein merkitsee? Ainakaan ei tule kovin angstinen olo katsellessa tuota lämpöä hehkuvaa palloa. Se on laskeutumassa hiljalleen omaa vauhtiaan, jota ihminen ei edes paljaalla silmällä kykene erottamaan. Siinä samalla laskeutuvat päivän muistot hiljalleen kohti menneisyyttä. Niihin vaikuttaminen alkaa olla jo melko vaikeaa ja edessä on niistä lähtevät seuraukset.
Ihmisten ei pitäisi katua menneisyyttään tai vääriä valintojaan. Hetki jolloin nämä kaikki kohdataan uudemman kerran on samalla myös oppimisen hetki. Opin, kun saan huonon koepaperini takaisin ja luen sen niin tarkasti kuin pystyn. Sama asia näkyy myös ihmissuhteiden kohdalla esimerkiksi eron hetkellä. Kokemus oli uusi ja siitä tuli sentään opittua jotain mitä tekee seuraavalla kerralla eri tavalla.
Voit katsoa taivaalle ja muistella hetkiäsi tuossa kauniissa auringonpaisteessa. Se ei ole ikuinen, joten suosittelisin sinun tekemään sen mahdollisimman nopeasti. Se hymyilee sinulle ja valmistautuu avaamaan taas huomenna uuden päivän ja sen tuomat ovet. Mitä sinä teet, kun näät sen viimeisen kerran? Hymyiletkö sinä? Muisteletko rakastettuasi? Itketkö?
Auringonpaiste on osa niistä lahjoista, joita luonto on tarjonnut. Se tarjoaa jotain, joka antaa tunteen, että sinä et ole yksin. Muistan vieläkin nuo hetken, kun otin pihalta puutarhatuolin ja asetin sen vasten mitä kauneinta auringonlaskua, jonka olin koskaan nähnyt. Se sai minun päähäni muodostumaan tasan yhden ainoan sanan. Tuo sana oli nimi, hyvin kaunis nimi, johon liittyi paljon tunteita ja odotuksia.
Pian pimeys valtaa tilan ja yö saapuu. Uusi päivä koittaa huomenna ja uudet valinnat on valittavana. Minkä sinä valitset?
Sitten hyvää musiikkia. Tän biisi on omistettu yhdelle todella ihanalle ihmiselle ja tästä biisistä itsekin pidän. :)
http://www.youtube.com/watch?v=HZqxl57PeL8