IRC-Galleria

tosiaan läksiäiset.. voi jestas. :) Naurua riittää tulevillekin sukupolville. Kivaa oli, ja sehän on tärkeintä vaikka seuraavaana aamuna kyllä hävetys oli ensimmäinen asia joka tuli mieleen. Olin taas asteen liian suorasukanen ja puhelias.

Nyt on kamat kasassa. Odotan äitiä, että se tulis niitä hakemaan. Mulle jää tänne enää sitten vaatteet, mitkä systeri sitten jossain vaiheessa kuskaa äitin luo myös. Sitten se on vaan hei, hei, tälle kolme vuotiselle kodille.

Torstaina on lähtö. Pientä tunnetta jo mahan pohjassa. Mutta tuo malaria-lääkitys on ihan hanurista. Unista tulee ihan levottomia ja öistä tulee tosi lyhyet. Tänäkin aamuna alotin pyörimisen sängyssä viideltä. Ja ne unet mitä viime yönä näin :/ Tälleen kävi viime vuonnakin ja olihan se odotettavissa nyttenkin. Kai siihen taas tottuu.

Meen nyt oottamaan sitä äitiä ja ruokkimaan koirat. Yritän vielä kirjottaa tänne viime hetken tunnelmista jossain vaiheessa.

Rakkaita olette!
-A