IRC-Galleria

Pakkaus ja sauna:)


Vitsi, että oli hyvää ruokaa Kynsilaukassa, suosittelen:)

Vikaan tenttiin menossa, sitten syssen kans viettää vikaa iltaa kun asutaan kimpassa ja sit huomenna kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään.. aah, rinkan pakkaus! HUOMENNA sanon hei, hei!

YLIHUOMENNA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

tosiaan läksiäiset.. voi jestas. :) Naurua riittää tulevillekin sukupolville. Kivaa oli, ja sehän on tärkeintä vaikka seuraavaana aamuna kyllä hävetys oli ensimmäinen asia joka tuli mieleen. Olin taas asteen liian suorasukanen ja puhelias.

Nyt on kamat kasassa. Odotan äitiä, että se tulis niitä hakemaan. Mulle jää tänne enää sitten vaatteet, mitkä systeri sitten jossain vaiheessa kuskaa äitin luo myös. Sitten se on vaan hei, hei, tälle kolme vuotiselle kodille.

Torstaina on lähtö. Pientä tunnetta jo mahan pohjassa. Mutta tuo malaria-lääkitys on ihan hanurista. Unista tulee ihan levottomia ja öistä tulee tosi lyhyet. Tänäkin aamuna alotin pyörimisen sängyssä viideltä. Ja ne unet mitä viime yönä näin :/ Tälleen kävi viime vuonnakin ja olihan se odotettavissa nyttenkin. Kai siihen taas tottuu.

Meen nyt oottamaan sitä äitiä ja ruokkimaan koirat. Yritän vielä kirjottaa tänne viime hetken tunnelmista jossain vaiheessa.

Rakkaita olette!
-A

Onhan tuosta taas aikaa kulunut. Paljon tapahtunut ja toisaalta ei mitään. Koditon pian olen, mutta samalla matkalla kohti uutta ja tuntematonta. Swazimaa. Eilen sain lentoliput käteen ja olo on tyytyväinen. Siltä osin. Mutta nyt mua suunnattomasti ahdistaa kun pitäis pakkaamisessa taas edetä ja se tuntuu jotenkin niin lopulliselta. Kun kamat on kasassa niin yksi vaihe mun elämästä on taas ohi. Ja mitäs sitten... mitä sitten tapahtuu?! Juuri tuossa mietinkin että osaankohan mä tehdäkään elämässä pieniä muutoksia? Mä mullistan aina parin, kolmen vuoden välein koko elämäni ylös alasin.. en mä valita. Sitä ei saa epäillä, mutta kuitenkin.. pienikin voisi olla välillä hyvästä. Mutta mä teen vaan suuresti.

Hmm.. huomenna ystävien kanssa pitämään hauskaa. Läksiäisiä olis tarkoitus pitää:) vähän juhlia. mukavaa. sitä odotellessa..

---Anna

Jep, työt on finito. Ne loppu viikko sitten keskiviikkona ja samantien sitten sainkin töitä samasta mestasta joululomaksi:) hjyvä. Ke käytiin sitten vähän koiravieraisilla, pentua kattomassa, kun meitin Tofusta tuli iskä. Kivaa:)

To lähdettiin sitten systerin kans toisen systerin luo visiitille Enkkulaan ja eiköhän sillo alkanu justiin ne pommi-terrori-uhka-hässäkät siellä. Mennessä kun kone oli jo laskeutunut niin jouduttiin odottaa reilu kolme tuntia että päästiin koneesta pois. Kentällä oli kaikki ihan sekasin. Mielettömästi ihmisiä ja kamalasti tavaraa. Tuntu että kukaan ei päässyt minnekään, niinku ei varmaan päässykään. Kamalaa. Mekin sitten odottelun ja etsimisen jälkeen löydettiin tavarat ja taas odottelun ja etsimisen jälkeen myös meille tilattu taksi ja vihdoin ja viimein myös päästiin sitten perille Maidstoneen. Väsyneinä mutta onnellisina. Sillon torstaina ei sitten mitään sen kummempaa tehtykään.

Perjantaina käytiin shoppailemassa ja kaikkea kivaahan sieltä sitten tarttui mukaan:) Visa vaan vingahteli ja nyt sitten mietitään että milläs tuleva lasku maksetaan:). heh. No aina sitä jotain keksii. Lauantaina lähdettiin koko kööri aamulla ani varhain menemään kohti Alton Towersseja. Se on sellanen iso ja hieno huvipuisto. Siellä päivä pyörittiin laitteissa ja oli kyllä hurjaa menoa. Pelotti niin että meinas tulla pupu pöksyyn, mutta pakko oli mennä kun meni muutkin ja kivaahan se loppujen lopuksi oli. En oo Suomessa ollu ihan noin hurjissa laitteissa ikinä. Tsih. Sunnuntaina sitten systeri pääs ajaa ferraria ja sitä oltiin pällistelemässä. Oli se hieno peli ja hyvin se ajo:) hihii. Maanantaina sitten pyörittiin päivällä Lontoossa turistibussin kyydissä ja ajoissa kohti kenttää kun tiesi että siellä on mittavat tarkastukset ja ihan varmasti kamalat jonot joka paikassa. Ja lentokin toki myöhässä, mutta perille päästiin.

Nyt oon sitten vaan tässä alkuviikon hoidellut käytännön asioita ja yrittänyt hoitaa koulua eteenpäin. Kamala paniikki ja stressi itse asiassa on mutta kai se on selvitettävä vaan asia kerrallaan että jaksaa jatkaa eteenpäin. Näin se on tehtävä. Joo. Nyt takas opinnäytetyön pariin.

Ja hei, musta muuten tulee koditon sen jälkeen kun palaan Afrikan reissulta. Oho.

Haleja,
Anna

Vika yö menossa tältä kesältä. Töitä on vielä ens keskiviikkoon asti, mutta tää on vika yö. Hassua. En osaa kuvitella, että kohta ei enää tarvitsis tulla tänne. Kouluun paluukaan ei kyllä hirveesti kiehdo, mutta äkkiä se 1 kk menee, sitten kutsuu maailma. ;)

Mukavia päiviä luvassa. Nyt kun karvaturvatkin ovat vielä lomailemassa, niin voi vapaa-aikaa uhrata ystäville hieman enemmän. Niinpä aion myös tehdä. Huominen eli tämä päivä on pyhitetty Annalle ja perjantai Riikalle. Ens viikolla lähdenkin sitten viikonlopun viettoon systerin luo Britteihin. Täydellistä, eikö?!

Muruset, olisi mukava kuulla teistäkin välillä.. on ikävä.
Halauksia.
-A

Hehee.. syöpäklinikka os.7. Voi jestas. Teenkö mä mitään muita vuoroja kun öitä!? En mä valita, tykkään näistä. Mut tykkäisin jos niitä öitä olis sit kerralla 5-7 ja sitten olis samanmittanen pätkä vapaita. Mut ei.. valvot 3 yötä kerrallaan ja et hyödy siitä yhtään mitään. Persiasta. Mutta enää reilu viikko töitä, niin eiköhän tää nyt vedetä vaikka päällä seisoen, oli vuoro mikä tahansa.

Joops, viikonloppu tuli vietettyä vapailla Pohjos-Karjalassa:). Ilimat oli kylymät, mutta mieli sitäkin lämpimämpi. Tuli käytyä sukuloimassa, ja haudoilla ja mökillä vietettiin pari yötä. Mummolassa yks. Pääsin myös pitkästä aikaa Kipan kotipeliin (niille jotka ei tiedä, niin siis pesispeliä katsomaan) ja voittohan sieltä napsahti. Mie niin tykkään siitä pelistä mutta kun eihän ne täällä pääkaupunkiseudulla ymmärrä sitä edes pelata. Vielä mukavampaa ottelun seuraamisesta teki se, että vastassa oli Sotkamo. ARGH. Ja se että molemmissa joukkueissa pelaa miun vanhat koulukaverit. Poijjaat on edenny pitkälle. Hienoa.

Reissu oli siis sanalla sanoen mahtava, vaikka mitään ihmeellistä siellä ei tapahtunut ja vaikka ihan vähän oli niinku huono ilma.. niin silti Pohjos-Karjala on aina Pohjos-Karjala. :). KOTI!!!!

Haikeillen,
Ansku

Heippa!
Taas valvomassa, yö mennyt ihan mukavasti. Välillä tekemistä liikaakin ja välillä liian vähän. Ennen aamukiertoa ja aamutöitä ajattelin tulla taas vähän jotain naputtelemaan aikani kuluksi.. Tosiaan, tuossa viikko sitten parhaat kaverit oli miun luona kylässä täällä, KIVAA OLI ja nyt jo niin kovin ikävä. Käytiin vähän bilettämässä, (paino sanalla vähän,) käytiin Lintsillä ja sitten vaan oltiin ja hengailtiin ja puhuttiin... Ja varsinkin naurettiin, tuli taas niin lentäviä lausahduksia ettei mitään rajaa. :D Voih. Harmi kun aika meni niin nopeesti. Kiva olis jos useammin näkis, mutta vielä toistaseks ollaan eri paikkakunnilla niin ei pysty. Mutta toivottavasti siihen tulee pian muutos;)

Viikonloppu meni töiden merkeissä, paitsi lauantaina käytiin Suomenlinnassa kävelemässä ja syömässä kirsikoita ja mansikoita. Tulikin sitten varmaan syötyä tämän kesän kiintiöt niitä täyteen. :). Sää kuitenkin suosi vaikka kovasti lupailivat sadetta.

Nyt on sitten tämän yön jälkeen vielä pari yötä valvottavana ja sitten lähden vapaille, jotta voin palata taas tekemään yövuoroja ensi viikolla. Torstaina tosiaan nokka kohti Keski-Suomea, siellä käyn vaan nukkumassa ja sitten auton rattiin ja mökille Pohjois-Karjalaan. Akseli tulee olemaan Tohmajärvi-Kitee-Kesälahti. Mainiota. Ihana nähdä mummoa ja muita sukulaisia vielä ennen kun poistun maasta. :) Ja tulkoon vaikka shaissee taivaalta, niin mie vaan niin nautin että oon siellä oikeessa Suomessa :D. Hih:)

Eipä kai tänne nyt tämän kummempia, omituista kun ei oo karvaturpia oottelemassa minnuu kotona, nekin pääs lomalle. Ikävä on jo.

Yöt vielä kaikille, miekin pääsen kolmen tunnin päästä nukkumaan.. *pistää pienet sille*

Rakastan, rakastan.
-A

..pariin runoon kun lueskelin opinnäytetyömateriaalia.. ajattelin jakaa ne teille, koska ainakin meikäläistä kosketti.. Löytyvät siis kirjasta Lähestyvä kuolema, siksi eivät mitään ilon purkauksia ole nämä runot täynnä. Joten..



Ehkä meidän olisi hyvä
ojentaa kättä toisillemme
ilman sanoja
kättä vain
joka kantaa
ja pitää tallessa
ja ohjaa
johonkin kotiin
jonka valo
jo toivottaa
tervetulleeksi

(Bickel 1985)





En minäkään tiedä,
mitä sinun tulisi tehdä,
kipusi kourissa tempova ihminen.

Mutta minä olen tässä
lähelläsi hiljaa
ja odotan.
Sano sinä,
jos minua tarvitset,
ojentamaan käteni,
kuuntelemaan sinua,
puhumaan sinulle
tai kysymään kanssasi.

(Maaria Leinonen 1981)







Kulje tietäsi
niin kuin minäkin pyrin kohti päämäärää
ihmiseksi tulemista
matkan varrella kohtaamme totuuden, vapauden
ja oman itsemme
matkan varrella kasvaa ja kypsyy matkakumppanuus
joka auttaa meitä
olemaan toisille lepopaikka ja tienviitta

sinä ja minä
kuljemme tietä

(Bickel 1985)