Taas kerran olen yökön hommissa ja huomasin just ku katoin työlistaa et seuraavat kolme viikkoo onki sit pelkkää yötä...onneksi ei ole peräkkäisiä öitä kun tein toivomuksen ettei niitä laiteta ollenkaan ku tuntui ainaki alustavsti olevan aika rankkaa tän etovan oloni kanssa varsinkin ku ei osaa heti aamusta nukkua!
Tuli tosta uudenvuoden lupauksesta mieleeni että loppui juu tupakin poltto kuin seinään muutama viikko sitte,eikä kokonaan masukin takii vaan ku tuli oikee toosi huono olo,mikä harvinaista ja varsinki mulla tupakasta,enhän pystyny lopettaa Roosaltakaan heti alkuun vaan loppu ajallaki saattoi jämät maistua...outoa mutta todella hienoo ku jospa toi sauhuttelu jäis kokonaan pois!!
Jukkaki mietti jo kummi-juttui tos yks ilta et kaipa toi nyt sit jotenki on hyväksyny lopullisesti sen että toinen napero tulisi...hämmästynyt kyllä olin mutta...no on se hienoo et se hyväksy ajatuksen ettei tarvii painostaa...
Pysyis vaan tuol masus loppuun saakka eikä enne lupaa tulis ulos =0)
Pieni pelko kokoajan persiissä vielä ainaki.
Roosan aikana ei edes tullu sellaset pelot yms. pieneen mieleenkään ku oli niin varmaa olevinaan kaikki,kantapään kauttahan ihminen kyllä näyttää oppivan olemaan nöyrä elämän edessä...
Näin yön aikaan ajatus pätkii mutta ajan kuluksi...
hiljaista ainaki on mitä nyt välillä kuuluu ohi ajavan auton ääni ulkoa.
Tämä uusi paikka ei ole niin mielikuvituksille altis kuin vanha jossa todelllakin pienikin putken tai jonkun vastaavan ääni sai hermot pintaan,ei sillä että aika isohan tämäkin on ja kahdessa kerroksessa mutta uudempi paikka uusine äänineen joihin ei tarvii usein kiinnittää huomioo sen enempiä...