Ja taas lisää vastoinkäymisiä tälle vuodelle...
Eno kuoli viime viikolla... juu ja isäpuoli ei ikinä tee enää töitä tai aja autoa,eikä täysin omatoimiseksi/kotikuntoiseksi...
Kyllä se on niin jännä juttu että mitähän vielä...
Tähän mennessä en ollut itkun itkua tirauttanu mutta kun enosta kuulin (samana päivänä jolloin olin itse ultrassa ja positiivisia uutisia kuullut ja stressi lauennut) niin tuntui että nyt riitti ja tulikin itkettyä sit koko iltapäivä kaikkia mahdollisia asioita ja nyt tuli ystävältäki surullisia uutisia...
on se niin väärin...
Eikö tää jo epäoikeuden mukaisuus riittäisi jo...
Ainut valoisa puoli tosiaan on että meidän pikku2:lla on kaikki hyvin ja potkii jo niin mahottomasti että...Ja onhan ihanaa tosiaan että kesä on tulossa ja aurinko paistaa killittää ja on lämmintä.
Täytyis lähtee Roosan kanssa keräämään palmusunnuntain virpomispajut kun kerrankin keretään ja päästään ihan Mäntyharjuun kaikki sukulaiset virpomaan.
Saa vaan nähdä onko ite mitenkään pirteenä mukana kun yö vuoro sattuu just loppuu sillo su aamuna et pienillä unilla voi olla mielenkiintoista lähtee sukuloimaan... : )